sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Pikatesti

Kanojen kieltä en edelleenkään ymmärrä. Aamulla ne rääkyvät, en tiedä miksi. Myöhemmin päivällä ne puhuvat kaa-kaa-kaa. Ja minä vastaan niille että kaa-kaa-kaa. Ja olen huomannut, että ehkä tekis hyvää välillä taas olla enemmän ihmisten ilmoilla, kun kohta vaan puhun kaikille että ”kaa-kaa-kaa” ja ”onkos meitä tänään on munituttanut” ja ”ei saa kiusata Outolintua”. Mielestäni kanat eivät edelleenkään kotkota iloisesti. En ymmärrä. Sitä odotellessa pitää sit vaan kirjoittaa plokeja.

Ihmisen suusta tulee ulos myös kaikenlaista äänimaailmaa. Raamatussa puhutaan paljon suusta ja sen sanoista. Jopa niin että ”jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä” (Matt. 12:36). Siinä kyllä riittää selittelemistä silloin itse kullakin..

Mulla on ollu ny mielessä uskossa olemisen pikatesti. Tää on ihan omasta hatusta vedetty ja siihen pitää suhtautua niin kuin kaikkiin pikatesteihin yleensä. Tulokset ovat siis vain erittäin suuntaa antavia ja voivat täten heittää suuntaan tai toiseen. Mutta kuitenkin. Kerron sen tässä:

Kuvittele, että ajat autoa kaikessa rauhassa. Radio soi ja olet rennoissa mietteissä. Vastaan tulee toinen auto ja kun se on melkein kohdallasi, yhtäkkiä huomaat kauhuksesi, että se onkin tulossa suoraan sinua kohti, sinun kaistalle. Mitä suustasi pääsee tuossa äkillisessä tilanteessa?
A) perkele/saatana!
B) Jumala/Jeesus/Herra auta!

Tästä voi vähän päätellä, ketä avuksensa huutaa hädän hetkellä. Molemmat osapuolet ovat todellisuutta, vaikkei moni sitä perkeleen nimeä lausuessaan ajattelekaan. Tai en minä ainakaan ollut ajatellut yhtään ennen uskoontuloani. Mutta ei kaiketi olisi sanaa perkeleelle, jos sitä ei olisi olemassa? Kumman apua tällaisessa tilanteessa sitten kaipaa? Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan” (Matt. 12:30). Kehotetaan myös: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne” (2. Kor. 13:5).

Enkä ollenkaan sano, ettei pidä kiroilla. Kyllä sananvapaus on oikein hyvä asia. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu” (Matt. 12:34) ja jokainen voi tällöin omista sanoistaan pohtia kumpaa osapuolta haluaa kutsua tai ajattelemattaan kutsuu. Harva sanoo muuten yllämainitussa kuvitellussa pikatestitilanteessa: voihan nenä! ;)

Jaahas, jokohan kanat on jo alkanu kotkottaa…?