Jossain vaiheessa huomasin ajattelevani, että kanat ovat oikeastaan aika hassun näköisiä. Sen takia kun niillä ei ole käsiä. Että kulkevat kahdella jalalla ja sitten on siivet, mutta niillä ne nyt eivät tee kauheasti mitään näkyvää. Kunhan oikoilevat niitä välillä. Ja pitävät apuna tasapainoillessaan orrella. Välillä hyppäävät ilmaan ja räpyttävät hiukan siipiä, mutta ei kyllä vielä mitään kanan lentoa ole nähty.
Siiville tulisi varmaan enemmän käyttöä, jos kanoilla olisi poikasia. Silloin ne varmasti ottaisivat poikasia siipiensä alle ja pitäisivät lämpimänä ja suojelisivat niitä. Poikasethan tarvitsevat paljon lämpöä. Ei kanallakaan siipiä turhaan ole.
Ihmisenkin on helpompi käsittää Jumalan huolenpitoa, lämpöä ja suojelua, kun Jumala itse vertaa itseään huolenpidossaan kanaemon toimintoihin. Toimintamalli ei varmaankaan ole Jumalalle vieras, kun onhan Hän Luojana suunnitellut ja toteuttanut kanan sekä koodannut sen geeneihin tällaisen toimintamallin poikasiaan kohtaan. Tuon mallin idean Hän on varmaankin ottanut omasta toimintatavastaan.
Jeesus kehottaa: ”Katsokaa taivaan lintuja” ja ”Katselkaa kedon kukkia” (Matt. 6:26,28). Sekä luonnon tuntemisessa että Jumalan tuntemisessa pätee sama havainto: Mitä enemmän tietää asioita, sitä paremmin ymmärtää, kuinka vähän oikeastaan tietää ja ymmärtää. Jos ei tiedä oikeastaan aiheista paljon mitään, ei voi käsittääkään, kuinka loputtoman monimuotoisia ne kumpikin ovat. ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee.” (1. Kor. 8:2)
Seuraavat siivekkäät Raamatunkohdat ovat lohdullisia niille, jotka haluavat turvata Jumalaan. Saa uskoa että Hän toimii samalla lailla suojaavasti Hänen luokseen tulevaa ihmistä kohtaan, kuin kana omia poikasiaan kohtaan.
”Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla” (Ps. 91:4)
”Varjele minua niin kuin silmäterää, kätke minut siipiesi suojaan.” (Ps. 17:8)
”Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.” (Ps. 57:2)
