Ennen kuin kanat olivat edes tulleet tänne, niin haaveiltiin, että ne voisivat jossain vaiheessa olla kokonaan vapaana pihapiirissä. Mennä tepastella ruohikossa, laiduntaa apiloita, olla kanana tunkiolla, kuopia kukkapenkit piloille jne. Että ne olisivat jotenkin sillä lailla kesyjä, että ne sitten saisi tarpeen vaatiessa vaikka yöksi pienempään koppiin ja että muutenkin pysyisivät tässä pihapiirissä. Tätä toivoa en ole menettänyt, onhan tässä vielä useampi kuukausi aikaa tätäkin kokeilla, mutta juuri nyt näyttää vähän toivottomalta. Kanat vaikuttavat niin kovin aroilta edelleen, tuntuvat pelkäävän minua enkä ymmärrä voisiko niitä saada millään lailla kiinni tai yhteen paikkaan, jos ne päästäisi vapaaksi.
Nykyinen kanahäkki on siis noin 3x3 metriä. Se tuntuu riittävän nyt hyvin asteluareenaksi. Näin reilun viikon täällä olon jälkeen uskaltavat jo kulkea häkin toisellakin laidalla! Ja kai ne muutenkin ovat jotenkin aktivoituneet. Maahan on ilmestynyt vähän isompikin multakylpykuoppa ja sitten juoksevat kärpästen perässä. Eilen jonkun koppakuoriaisen lento päättyi kanan nokkaisuun ja syödyksi tulemiseen. Alkavat tajuta, että suriseva ääni voikin tarkoittaa välipalan saapumista!
Mutta että vapauteen? Sitä en vielä uskalla. Haluaisin, että oppisivat jotenkin olemaan pelkäämättä ihmisiä, etteivät juoksisi täysillä karkuun. Ja tietysti vapaudessa on myös muita vaaroja: kissoja, koiria ja ties mitä. Joku kissa täällä ainakin hiiviskelee ja sille ovat kanat kaakattaneet hurjasti. Mutta se on ollut turvallisesti kanaverkkoaidan toisella puolella.
Häkki on nyt sekä vangitsija että suojaaja. Äkkiseltään ja puhtaasti kananäkökulmasta voisi ajatella, että se on vain vapautta rajoittava tekijä, mutta kananhoitajan näkökulmasta häkki on ensisijaisesti niitä suojaava tekijä. Häkin sisässä ne ovat paljon paremmassa turvassa, kuin täydellisessä vapaudessa. Sinne eivät kissat pääse ja kun eivät ehkä osaa varoa oikeita asioita ja toisaalta pelkäävät turhaan ihmisiä, niin nyt niiden vaan täytyy olla siellä. Sitten jossain vaiheessa katsotaan, jos luonteensa olisi rohkaistunut ja ne voisikin päästää vapauteen.
Luulisin, että aika moni ajattelee, että uskovana eläminen on kuin ahtaassa häkissä olemista. Että häkin reunoina on jos jonkinlaisia sääntöjä, joita pitää noudattaa ja että ”kaikki kiva” on jotenkin kiellettyä. Tällainen ajatus on voinut helposti syntyä, jos vaikka joku on joskus esim. kieltänyt pelaamasta korteilla, paheksunut alkoholinkäyttöä, sanonut tanssimista synniksi tms. Että on kokenut tulleensa moitituksi tai rajoitetuksi ja on tullut tunne, että tuo toinen luulee jotenkin olevansa parempi ihminen kuin nuhtelun kohde. Eikä kuitenkaan ole edes saanut mitään kunnollista selitystä, miksei näitä asioita saisi tehdä.
Ymmärrän, että aivan kuin minulla on halu päästää kanat nauttimaan täydellisestä vapaudesta, samoin myös Jumalalla on halu päästää omat lapsensa nauttimaan elämän vapaudesta. Raamatussa sanotaan: ”Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi”. Mutta niin kuin minä nyt haluan suojella kanojani pitämällä niitä häkissä, luulen että Jumalakin rakkaudessaan joutuu pitämään omiaan sääntöjen häkeissä, mutta vain siksi että nämä eivät tunne Jumalaa kyllin hyvin eivätkä elä niin läheisessä suhteessa Häneen, että joka asian tullen kysyisivät Isän mielipidettä asiaan, jotta Hän voisi antaa enemmän vapautta. Kun uskovainen noudattaa jotain sääntöjä, niin pysyy edes jonkunlaisessa turvassa, vaikka se ei olekaan sitä, minkälaiseen uskonelämään Jumala lapsensa parhaimmillaan haluaisi. Ja sitten taas jos tämä häkkiuskova alkaa jaella näitä sääntöjä muille, niin muut kokevat tulevansa sullotuksi samaan häkkiin ja sellaistahan on pakko juosta karkuun. Kuinkahan moni uskovainen vanhempi onkaan rakkaudessaan lapsiaan kohtaan kieltänyt näiltä yksipuolisesti syitä selittämättä erinäisiä asioita ja siten aiheuttanutkin hengellisen ahtaanpaikankammon lapseensa. Aivan kuin Isä Jumalakin olisi ensimmäisenä sulkemassa omansa oikein pieneen ja ahtaaseen häkkiin.
Itse olen saanut huomata Jumalan toimivan kaikkea muuta kuin asioita kieltävällä tavalla. Hän toimii kuin isä, joka nähdessään pikkupoikansa saaneen jostain salaa käsiinsä puukon, jolla voisi vahingoittaa itseään, ei suinkaan mene ja revi puukkoa väkisin pois vaan tulee lempeästi pipari kädessä ja vaihtaa tuon vahingoittavan aseen tuohon hyvään. Jumala kyllä ottaa elämästämme pois asioita, jotka eivät tee hyvää, mutta Hän antaa tilalle moninkerroin parempia asioita. Jumalan luo voi tulla kaikkien asioidensa kanssa, eikä tarvitse ajatella, ettei minusta ole uskovaiseksi, kun olen sellainen ja sellainen. Kyllä Isä hoitaa lastaan ja pystyy kauniisti ja satuttamatta ottamaan pois sellaisia asioita elämästä, jotka eivät tee hyvää pitkällä tähtäimellä. Jeesus sanoo: ”En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä” ja ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”.
