7 päivää meni kylvötraktorissa (lyhempää ja pidempää). Väliin sopi onneksi yksi lepopäiväkin. Vääntyneen vantaan varren tilalle sai melko pian uuden, kun kävin hakemassa sen tehtaalta n. 200 km päästä. Tehtaallakin oli varastossa vain yksi jäljellä, joten siinä vaiheessa oli helppo sanoa mielessään kiitos Jeesus, kun varastomies sitä viimeistä käteen antoi. Ties kuinka kauan olisi mennyt, jos olisi pitänyt odottaa uuden valmistusta.
Olihan siinä sitten tietysti vähän muutakin teknistä härdelliä, jatkuvasti tyhjenevää tratktorinrengasta, puuttuvaa polttoainetankin korkkia jne, muttei tosiaan mitään sellaista, mikä olisi katkaissut totaalisesti hommat. Valtavat rankkasateetkin laskeutuivat 50 kilsan päähän eivätkä meidän pellolle. Poikkeuksellinen lämpö ja sadekuurot vaikuttivat huippunopean orastumisen: viimeisiä kylväessä ensimmäiset olivat jo pinnassa.
Fyysisesti itsellä ei ollut kovin rankkaa, mutta henkisesti kyllä sitten olikin; päässä pyöri jos jonkunlaista ajatusta eikä kaikki tosiaan niin kovin keveitä. En nyt kuitenkaan sitä soopaa lähde täällä hämmentämään, siitä ei kukaan saisi mitään. Kuitenkin on helpotus nyt, että viljat ja kaurat ovat pudonneet maahan, ne imevät vettä itseensä, herättävät elintoimintonsa ja lähtevät kasvattamaan juuria maata kohti ja versoa taivasta kohti.
Tässä kohtaa vuotta toivon aina, että jos vaikka tänä vuonna olisi kirjaimellisestikin totta Ps. 126: ”Herra, käännä meidän kohtalomme, niin kuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.” Nähtäväksi sitten jää, mikä on tilanne elo-syyskuussa.
Nyt sitten saadaan alkaa odotella ihan oikean kanakauden alkua. Suomessa on joitakin vuosia ollut voimassa semmoinen laki, että siipikarjaa ei saa pitää ulkona ennen 1.6. Lain taustalla on pelko mahdollisen lintuinfluenssan leviämisestä muuttolinnuista kasvatettaviin lintuihin. Eipä tuota lintuinfluenssaa onneksi Suomesta ole käsittääkseni havaittu, mutta laki on nyt sitten kuitenkin voimassa tänäkin vuonna eli kananhaku on mahdollista vasta kesäkuun puolella. Sinänsä tämä aikataulu sopii kyllä itselle oikein hyvin, kanakoppikin on talven jäljiltä puolitiessään ja ostorehuakin pitää hommata ennen kuin kukaan voi tulla meille munimaan. Mutta jos taas itsellä olisi kanoja ympäri vuoden, niin sitten kyllä olisi tosi vaikeaa pitää niitä sisätiloissa näin pitkään, kun muutenhan niitä voisi ulkoiluttaa varmaan vaikka vähän jo maaliskuussakin.
Mutta sitten taas vain katsellaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan!
”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin minä teen tien korpeen ja virrat erämaahan.”
Pintaan pökännyt herneen taimi. Taustalla kauranoras.