Kylvetyt kananruuat viljellään luonnonmukaisen tuotannon sääntöjen puitteissa. Luomussa tila on ollut 15 vuotta. Päätös luomuviljelyyn siirtymisestä on tietysti ollut täysin edellisen sukupolven tekemä, enkä itse oikein siitä edellisestä vaiheesta kauheasti muistakaan, kun silloin en kovin aktiivisesti maataloudessa mukana ollut. Kuitenkin vaikka päätös ei ole ollut itsetekemä, niin tavallaan sitten kuitenkin tämä on tuntunut ihan hyvältä, jotenkin on vain kasvanut luomuun. Toisaalta minulla ei kyllä millään lailla todellakaan ole mitään ns. tavanomaista viljelyäkään vastaan. Ihan yhtä lailla meilläkin voisi olla nyt myös tavanomaista tuotantoa, jos isäni ei olisi aikanaan halunnut luomuun. En olisi itse kyennyt niin radikaaliin muutokseen, nyt se on vain tapahtunut minun siihen mitään kantaa ottamatta.
Joskus tuntuu surulliselta, kun viljelijät nokkivat toisiaan: luomuviljelijät tavanomaisia ja tavanomaiset luomuja. (Sitten tietysti vielä viljanviljelijät maidontuottajia jne..) Viljelijäpiiritkin ovat kuitenkin niin valtavan pienet ja koko ajan väki vähenee, että ajattelisi että siinä jo olisi erilaisuudellekin sijaa. No, toisaalta kyllä mielestäni esim. luomuviljelyn moittiminen onkin vuosien saatossa vähentynyt ja onhan kritiikissä aina jotain tottakin: varmasti moni lähti alussa luomuun ensisijaisesti tukirahojen kannustamana ja kun rikkaruohot valloittivat pellot, niin sitten siirryttiin takaisin tavanomaiseen. Vaatii sekin nöyryyttä tunnustaa, ettei homma onnistunutkaan.
Ei kyllä meilläkään todellakaan mitään helppoa luomuviljely ole ollut. Kaksi ongelmaa on merkittäviä ja niihin pitäisi panostaa paljon enemmän, mutta kun vain ei ole ollut energiaa. Toinen on rikkaruoho-ongelma: juolavehnät ja ohdakkeet pääsevät valloilleen aina jossakin. Toinen ongelma on, että maan ravinnevarat ovat heikentyneet vuosien saatossa paljon, kun lannoitusta ei ole ollut tarpeeksi käytettävissä. Typpeä saa ilmasta jossain määrin apilanviljelyllä, mutta fosfori ja kalium sekä hivenravinnepuoli on paljon heikommalla. Kyllähän näihin periaatteessa luomuunkin soveltuvia tuotteita löytyy, mutta ne ovat hyvin kalliita, levitys on työlästä eivätkä ne ole aina yksiselitteisiä (esim. kaliumia ja fosforia sisältävä bioapatiitti nostaa samalla pellon pH:ta, joka on ennestäänkin jo liian korkea, mikä taas estää mangaanin liukenemistä.) Onhan sitä vuosien varrella aina välillä jotain lannoitusta käytetty (Viljo-lihaluujauho, hivenlannoite, mangaanisulfaatti ja -kelaatti, Biolanin luonnonlannoite, bioapatiitti), muttei mitään säännönmukaisesti. Saadapa jostain lantaa! (ja joku muu levittämään sen..) Miten valtavan hienoa se olisi. On niin tosi hassua, kun Suomessa jollain alueilla on kotieläintenlantaa melkein ongelmaksi asti ja toisaalla sitten taas tällaista kuin meillä, että koko kylässä ei ole ensimmäistäkään kotieläintilaa. No, tänä vuonna ei nyt sitten taas ole käytetty muuta kuin viimevuotisten apiloiden typpilannoitusvaikutusta. Kyllähän sitä lantaa voisi jostain saada jos alkaisi metsästämään, itse asiassa yhteen broilerkanatilaan olikin joskus jotain kontakteja asiassa, mutta tavallaan siihenkin liittyvät kuviot ovat tuntuneet toisaalta liian työläiltä. (Minulla on ollut muita töitä + masennusta, joihin energia on mennyt, enkä ole jaksanut keskittyä tähän maatalouspuoleen juuri ollenkaan, kuten näistä jutuista huomata voi.)
Rikkaruohojen kanssa eläminen on hyvin puhuttelevaa. Ne ovat itselleni olleet aina synnin vertauskuvia. Ja voi kuinka maa niitä kasvaakaan! On mahdotonta, että pelto kasvaisi ”tyhjää tai neutraalia”. Joka kohdassa kasvaa aina jotain: jos ei satokasvia niin sitten rikkakasvia. Jeesus puhuu sydämen maaperästä, joka toimii samoin tavoin: vain Jumalan kylvämä siemen on oikea satokasvi, muu ihmisestä lähtöisin oleva on rikkakasvustoa, joka ei tuota satoa ja lisäksi voi estää Jumalan istutuksen kasvua. No, näitä rikkakasvivertauksia olisi nyt niin paljon, kestorikkakasveista ja siemenrikkakasveista, erilaisista torjuntatavoista jne, etten ollenkaan jaksa niitä nyt kirjoitella. Ainakin tietää, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa, kun luomuna viljelee. Onhan rikkaruohoja vastaan taisteleminen syntiinlankeemuksen seuraus. (1. Moos. 3:18).
Tavallaan pelottaakin taas etukäteen, miltä pellot tulevat näyttämään. Yleensä on vielä niin, että pahimmat rikkaruoholohkot ovat kylätien varressa ja puhtaimmat ja parhaimmat kasvustot kauimmilla pellolla kenenkään huomaamattomissa.. Siitä huomaa, kun haluaisi näyttää vain parasta puoltaan ja häpeää kovasti rikkaruohojaan. Ei auta kuin yrittää nöyrtyä. Kyllä ne ohdakkeet ja juolavehnät tänäkin vuonna sieltä nousevat. Kuitenkin kai myös herneet, kaurat ja kevätrukiit.
