Asunnossa on olomakuuruokailuhuoneen lisäksi keittokomero, kylpyhuone ja vaatehuone. Itselle suurin sopeutumisenaihe on ollut huoneiston lämpötila, joka vaihtelee ulkoilman mukaan. Olen tottunut edellisessä asunnossa vissiinkin vähän liian lämpimään, sillä kun täällä on illalla, yöllä ja aamulla lämpötila 19,5-20 astetta, niin se tuntuu minusta kylmältä. Päivällä lämpötila on 21-22 astetta, mikä sekään ei ole aivan sitä mitä pitäisin, jos itse saisi säätää. Kuitenkin tämä on varmaan vaan ihan hyvä juttu, jos vaikka tottuisin hiukan viileämpään? Tosin en tiedä kuinka se käytännössä tapahtuu ja edistävätkö nämä runsaat vaatekerrat asiaa..?) Lämpötilaerot johtuvat ensisijaisesti mielestäni vetävistä ikkunoista. Tuulettaa ei tarvitse, kun ilmanvaihto toimii muutenkin. Olen ottanut käyttöön myös sähkölämmittimen odottaen mielenkiinnolla sähkölaskua. Ja mietin, että tältäkö kesäkanoistanikin sitten tuntuu, kun ne tulevat tasalämpöisestä kanalasta ja saavat yhtäkkisen siirron ulkoilman vaihtelevuuteen. (Ja kuinka taas assosioidun kesäkanaan..)
Toinen asunnon miinukselta tuntuva asia on se, että kuuma vesi tulee vasta älyttömän pitkän odottelun jälkeen. Nyt olen kuitenkin jo kiitollinen asiasta, että kun ylipäänsä tulee kuumaa vettä. Aluksi sitä ei kylpyhuoneen puolella tullut ja hana piti vaihtaa, ennen kuin sieltä tuli kuumaa vettä. Nyt tosiaan homma tavallaan pelaa, mutta nämä vetävät ikkunat ja vesien odottelut saavat minut kyllä ajattelemaan, että kyllä tämä tosiaan taitaa vain kesäasunto olla ja talven tullen tarvitsee päästä lämpimämpään.
Sitten asunnon muu olemus. Eihän tämä missään aivan erinomaisen hyvässä kunnossa ole, pientä puutetta siellä täällä. Aluksi huomiota herättävimmältä asialta mielessäni tuntui huoneen ja kylpyhuoneen välinen kontrasti. Huone on remontoitu ehkä pari vuotta sitten tai allekin ja on pinnoilta aivan siisti ja puhdas, kun sitten taas kylpyhuone on aivan toista maata, alkuperäisessä asussaan vuodelta -75 ja jotenkin hyvin tunkkaisen oloinen. Keittokomero on sitten jotakin näiden kahden ääripään väliltä, muttei puhuta nyt keittiöistä sen enempää, siinä kohtaa sattuu edelleen..
Nämä erilaiset huoneiden kunnot ovat laillansa puhutelleet minua. Kuinka elämässä on eri osa-alueita ja jotkut alueet ovat tavallaan puhtaampia ja uusittuja ja toiset osa-alueet taas ”alkuperäisessä asussaan”, syntiinlankeemuksen tilassa, joissa Pyhä Henki ei ole vielä saanut tehdä juuri mitään, kun ei ole pystynyt avaamaan ovea. Eräässä tilaisuudessa, jossa viikonloppuna olin, puhuja käsittelikin tätä samaa aihetta, mikä oli itselläkin pyörinyt mielessä. Tämä puhuja vertasi uskoontuloa tilanteeseen, jossa Pyhä Henki astuu eteiseen, ja alkaa sitten sen jälkeen puhdistaa niitä huoneita eli elämänosa-alueita.
Minulla on joku koriste-esine tässä huoneessa, mm. tämmöinen vaaleanpunainen kukko:
Kukko sopii ihan ookoo huoneeseen. Sen sijaan, jos kukon vie kylpyhuoneeseen, se näyttää jokseenkin huonolta (ja todellisuudessa vielä kuvaa paljon huonommalta, tämä kuva ei nyt oikein kerro kaikkea, näyttää aivan liian siistiltä):
Vessa ei kukosta komene. Yhtä mahdotonta vessaa on koristaa oikeastaan millään muullakaan. Vaikka sinne hommaisi mitä hienoimmat pyyheliinat tai jotain muuta sisustusyritystä, niin oikeastaan sitä idiootimmalta se vain näyttäisi mitä hienompaa tavaraa sinne yrittäisi viedä. Ainoa tapa puhdistaa kylpyhuonetta olisi remontti eli uusia kaikki pintamateriaalit ja kalustot, mikään koristusyritys ei auta vaan pahentaa tilannetta.
Sitä niin helposti saattaa elämästään kuvitella, että oma elämä on jo kovin puhdas ja sitten vain ihmettelee, että mikä ihme on kun Jumala ei sen kummemmasti kuitenkaan ”käytä”. Itselle on tässä kevätkauden aikana ollut valtavan siunaava ja ihana asia, kun tuntuu siltä, että Pyhä Henki on taas avannut uuden oven, jonka takaa on taas löytynyt valtavasti likaista huonetilaa. Oman syntisyytensä käsittäminen on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Vain Jumala voi sen näyttää. Usein uskoon tullessa käsittää siitä jotakin ja se syntien ymmärrys saa tulemaan Jeesuksen luo, mutta näköjään tätä voi tapahtua vielä syvemmälle myöhemminkin ja se on hienoa silloinkin. Jeesus tulee tärkeämmäksi ja läheisemmäksi mitä paremmin saa oman syntisyytensä nähdä. ”Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi”. Jeesus vain voi tehdä sitä elämän totaalista kylpyhuoneremonttia. (Öh, liittyyköhän tähän jotenkin se Jeesuksen raksamieskokemus.. :) )
Pyhä Henki varmasti koko loppuelämän näyttää aina uusia ja uusia alueita, joissa tarvitaan puhdistusta. Nyt on kuitenkin näytetty tosiaan taas yksi elämänalue, jossa koen että Jumala haluaisi päästä vaikuttamaan. Se on suhteeni vanhempiini. Tähän niin kuin mihinkään muuhunkaan en omin avuin pysty, mutta ainakin Jumala on alkanut näyttää minulle asioita, missä ajattelen (jatkuvasti) heitä kohtaan nurjasti, käyttäydyn (jatkuvasti) huonosti jne. Tämä osa-alue on varsinainen syntiinlankeemuksen alkuperäisessä asussaan oleva jättimäinen kylpyhuoneeni. Suhteessa vanhempiini ei voi oikeastaan sanoa, että mikään olisi muuttunut uskoontulon myötä. Tässä kohtaa en ole voinut yhtään todistaa, että ”mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut”.
Periaatteessa haluaisi, että kaikki ovet olisivat Jumalan tutkinnalle auki, mutta käytännössä tietää, että jotakin pitää visusti kiinnikin. Ei silti haluaisi, että puhdistus jäisi aivan alkutekijöihinsä ja Pyhä Henki vain eteisen hattuhyllylle istuskelemaan vuosikausiksi. Kun kumminkin on olemassa Jeesuksen uhrikuolema ja jokaisen syntien takia vuodatettu veri, että tämä kaikkinainen Pyhän Hengen uudistustyö on mahdollista. ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”. ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”
Rukoillaan toistemme puolesta, että Pyhä Henki saisi vallata ja puhdistaa yhä useampia alueita elämässämme. Suhteessa Jumalaan, suhteessa toisiin ihmisiin ja suhteessa itseen. On siinä luudalla töitä ja se on omalle mielelle kipeää ja hävettävän tuntuista, mutta kuitenkin vie ainoaan oikeaan suuntaan eli Jeesuksen suuntaan.
