Tällä viikolla tiedotusvälineet ovat kertoneet Aasiassa laajalti näkyneestä auringonpimennyksestä. Monenlaista kokemusta ja ajatusta näyttää siihen liittyneen. Lehdestä luen: ”Tämä on paras tapa vaikuttaa tuonpuoleiseen, selitti Pohjois-Intiaan matkustanut Bhailal.” ”Vedessä on käytävä ennen ja jälkeen auringonpimennystä, se suojelee onnettomuuksilta.” ”Monet raskaana olevat jäivät kotiin. Pimennys aiheuttaa huonoa onnea koko perheelle, pelkäsi 25-vuotias Deepa.” ”Huolestuneimmat pyysivät lääkäreitä jopa aikaistamaan synnytystä.”
Suomalaisista tämän tyyppinen taikausko vaikuttaa aika hassulta. Ja niin turhaa murhettahan se on. Mutta silti tällaiset taikauskon valheet ja pelot pitävät miljardeja ihmisiä tälläkin hetkellä vallassaan. Aikanaan suomalaisetkin ovat olleet jokseenkin samassa tilanteessa. On palvottu erilaisia henkiä ja pelätty niiden kostoa ihan oikeasti. Jäänteenä tästä kokkoja poltellaan esim. vieläkin eri tilaisuuksien yhteydessä. Noitien ja muiden henkien pelosta on vapauttanut vain elävä suhde Jeesukseen. Suomessa on 1800-luvullakin ollut sellaista aikaa että paljon ihmisiä on tullut uskoon. Silloin pystyy lopettamaan henkien lepyttämiset, tonttujen ruokinnat ja muut vastaavat menot.
Jäänteitä pakanauskonnon harjoittamisesta löytyy vaan silti yllättävän paljon ihan nykyajastakin. (Enkä nyt edes tarkoita sitä kuinka kiinnostus shamanismiin, luonnonuskontoihin, itämaisiin uskontoihin ja ties mihin okkultistiseen lisääntyy jatkuvasti kun ihmisten hengellinen tyhjyys lisääntyy eikä kuitenkaan löydetä elävän Jumalan luokse Jeesuksen kautta.) Tarkoitan sitä, kuinka tosi moni, ihmeekseni myös jotkut uskovat, ovat taikauskoisia. Erityisen hyvin tämä mielestäni ilmenee siinä, kuinka moni käyttää ilmaisua ”pitää koputtaa puuta.” Että ihan oikeasti ovat koputtamassa puuta, ettei vaan tapahtuisi jotakin epätoivottavaa mistä on ollut puhe.
Katselin näitä juttuja netistä ja löysin seuraavaa tietoa: Puun koputtaminen juontaa kaiketi juurensa puiden palvontaan. Puiden palvonta ja uhripuut ovat olleet erittäin yleisiä Suomessa vielä 1700-luvulla. Vasta 1800-luvulla puiden palvonta laajamittaisemmin lopetettiin. Puille tuotiin ruokia ja muita uhreja jne. Suomensukuisten kansojen keskuudessa Venäjänpuolella uhripuita on vielä edelleenkin olemassa. Liettuan kielen Perkunas-sana, josta tulee suomen perkele, on samaa sanajuurta kuin latinan sana quercus eli tammi. Puissa uskottiin asuvan henkiä ja niitä piti lepytellä, jotta sai onnea elämässään. Puun koputtaminen on jatkoa puukulttien tavoille.
Puiden palvonta on epäjumalanpalvelusta ihan ihmiskunnan alkuajoilta asti. Seuraava kohta sopii auringonpimennykseen ja puunkoputukseen: ”Älkää totutelko itseänne pakanain menoon, älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia, sillä ne ovat puuta.” (Jer. 10:2-3). Ja tämä yleensä puiden palvontaan: ”Missä vain he näkivät..tuuhean puun, siinä he..antoivat vihastuttavat uhrilahjansa. Sentähden..Näin sanoo Herra Herra: Ettekö saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?” (Hes. 20:29-30)
Tokikaan ”puun koputtajat” eivät ajattele lepyttävänsä puun henkiä asiaa sanoessaan, mutta kyllähän siinä sanonnassa aina jotain pakanallista taikauskoa on.
Viime vuonna Suomessa oli 1.8. osittainen auringonpimennys. Muna vai Kanan tieteellinen osasto lähetettiin silloin paikalle tutkimaan kanojen käyttäytymistä. Taikauskoon viittaavia pelkoreaktioita ei havaittu. http://munavaikana.blogspot.com/2008/08/auringonpimennys.html
torstai 23. heinäkuuta 2009
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
"Kanat kotkottaa"
Tuossa männä viikolla eräs uskovainen kertoi, kuinka hänelle on tullut joskus rukoillessaan sanat ”kanat kotkottaa”. Että Pyhä Henki oli sellaiset sanat antanut, niin kuin Hän voi mitä tahansa sanoja joillekuille ihan profetaalisesti antaa. Jotta voi lohduttaa jotakuta. Jotta joku voi saada rohkaisua. Jotta joku voi saada vahvistusta uskoonsa. Kaikkea sellaista minkä Jumala tietää tärkeäksi suuntaviivoiksi nyt tai tulevaisuudessa.
Tämä ”kanat kotkottaa” profetaaliset sanat on kyllä aika mainio. Ensinnäkin uskon, että tämä on todellakin Jumalan hengen vaikuttama. Ihan jo senkin takia, etten kyllä millään usko että tämä ihminen omasta päästään haluaisi tuoda tällaista sanaa esiin. Johan sille inhimillisesti katsoen nauraisi hevosetkin! Toisekseen kyseinen uskova on ollut aika luotettava veli Herrassa ja hänen omalle kohdalleni osuneet profetiat tai tiedon sanat tai millä nimellä niitä kuuluisi sanoa, ovat osuneet kohdalleen ja toteutuneet. Nyt sitten voi vain ihmetellä että mitä Herra haluaa paljastaa ”kanat kotkottaa” –sanoilla. No, en nyt itse ala sitä arvioimaan, tällaisilla asioilla on tapansa selvitä ajan myötä.
Rukous voi olla niin ihmeellistä. Ennen kuin tuli uskoon, niin rukoilihan sitä silloinkin. Paras mitä voi rukoilla jos ei ole uskossa niin on pyytää, että saisi saada syntinstä anteeksi, tutustua Jeesukseen ja tulla uskoon. Ja jos ei ole varma että onko uskossa, niin voi pyytää Jumalaa selvittämään asian ja johdattamaan niin että saisi tulla täydelliseen varmuuteen asiasta. Jos tuntuu että joku muu on paljon enemmän uskossa, niin voi rukoilla Jumalaa, että itsekin saisi intoa. Jumala kuulee kyllä rukoukset: ” Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps. 94:9)
Yhdessä rukoilemisessa on myös paljon voimaa. Ja silloin voi parhaiten toimia nämä profetaaliset Hengen lahjatkin. Rukoustilanteita on niin monia erilaisia. Yksinäisyydessä ja muiden kanssa. Ymmärryksellä ja Pyhän Hengen kielillä. Omien murheiden vuodattamista Herralle ja toisten asioiden puolesta rukoilemista. Erikoista tarvetta rukoilla jonkun asian puolesta, joka ei oikeastaan edes koske itseä millään lailla. Hätää rukouksessa jonkun sielun puolesta. Iloa ja itkua Pyhässä Hengessä. On se niin ihmeellistä, ettei sitä mitenkään voi selittää. Jos käsitys rukouksesta on ”levolle lasken”-mantran ulkolukua, niin ei vielä tiedä rukouksesta oikeastaan mitään.
Rukouksen niin kuin kaiken muunkin uskovan elämän tulisi tapahtua Hengessä. ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24).
Kannattaa alkaa jutella Jumalalle omin sanoin ja pyytää Jeesuksen tulemista tutuksi, jos ei ole sitä vielä tehnyt. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”
P.S. Monet laittavat rukoillessaan kädet ristiin. Tälle tavalle ei löydy mitään raamatullisia perusteita. Päinvastoin sanotaan: "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1. Tim. 2:8). Kyllä rukoukset kuullaan, vaikka olisi kädet ristissä, mutta itse kyllä joskus ihmettelee, että mikseivät ne jotka sanovat haluavansa ottaa Raamatun vakavasti esimerkiksi tässä kohtaa käytännössä kuitenkaan toimi niin.
P.P.S. Toinen asia mikä rukoukseen liittyen itseä usein ihmetyttää on se kun jotkut pyytävät koko paikalla olevaa joukkoa nousemaan seisomaan ennen kuin aloitetaan rukous. Joku joka näin toimii voisi kertoa minulle mihin Raamatunkohtaan tällainen seisomaannousemiskehoitus rukoillessa perustuu. Itsellä yleensä menee tällainen rukous jotenkin ainakin puoliksi "pilalle", kun alkaa vaan ärsyttää että miksi tässä ny seisomaan tarvitsi nousta. Jos joku kokee itse halua nousta seisomaan rukouksen aikana niin se on aivan ok, mutta tarvitseeko samalla koko paikalla olevaa seurakuntaa hyppööttää? Mitä jos Pyhä Henki kehottaakin jotakin toista samaan aikaan menemään polvilleen, kun joku toinen käskee nousemaan seisomaan? Eikö pitäisi olla vapaus? ("missä Herran Henki on, siinä on vapaus") Jos joku haluaisikin polvistua tai vain istua samaan aikaan, kun joku kehottaa seisomaan? Silloin on ristiriitatilanne ja on vaikea olla hengessä. Näissä rukoustilanteissa ei ainakaan kehotettu ketään seisaalleen:
"Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili" (Luuk. 22:41)
"Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili" (Apt. 9:40).
"Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa." (Apt. 20:36)
Tämä ”kanat kotkottaa” profetaaliset sanat on kyllä aika mainio. Ensinnäkin uskon, että tämä on todellakin Jumalan hengen vaikuttama. Ihan jo senkin takia, etten kyllä millään usko että tämä ihminen omasta päästään haluaisi tuoda tällaista sanaa esiin. Johan sille inhimillisesti katsoen nauraisi hevosetkin! Toisekseen kyseinen uskova on ollut aika luotettava veli Herrassa ja hänen omalle kohdalleni osuneet profetiat tai tiedon sanat tai millä nimellä niitä kuuluisi sanoa, ovat osuneet kohdalleen ja toteutuneet. Nyt sitten voi vain ihmetellä että mitä Herra haluaa paljastaa ”kanat kotkottaa” –sanoilla. No, en nyt itse ala sitä arvioimaan, tällaisilla asioilla on tapansa selvitä ajan myötä.
Rukous voi olla niin ihmeellistä. Ennen kuin tuli uskoon, niin rukoilihan sitä silloinkin. Paras mitä voi rukoilla jos ei ole uskossa niin on pyytää, että saisi saada syntinstä anteeksi, tutustua Jeesukseen ja tulla uskoon. Ja jos ei ole varma että onko uskossa, niin voi pyytää Jumalaa selvittämään asian ja johdattamaan niin että saisi tulla täydelliseen varmuuteen asiasta. Jos tuntuu että joku muu on paljon enemmän uskossa, niin voi rukoilla Jumalaa, että itsekin saisi intoa. Jumala kuulee kyllä rukoukset: ” Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps. 94:9)
Yhdessä rukoilemisessa on myös paljon voimaa. Ja silloin voi parhaiten toimia nämä profetaaliset Hengen lahjatkin. Rukoustilanteita on niin monia erilaisia. Yksinäisyydessä ja muiden kanssa. Ymmärryksellä ja Pyhän Hengen kielillä. Omien murheiden vuodattamista Herralle ja toisten asioiden puolesta rukoilemista. Erikoista tarvetta rukoilla jonkun asian puolesta, joka ei oikeastaan edes koske itseä millään lailla. Hätää rukouksessa jonkun sielun puolesta. Iloa ja itkua Pyhässä Hengessä. On se niin ihmeellistä, ettei sitä mitenkään voi selittää. Jos käsitys rukouksesta on ”levolle lasken”-mantran ulkolukua, niin ei vielä tiedä rukouksesta oikeastaan mitään.
Rukouksen niin kuin kaiken muunkin uskovan elämän tulisi tapahtua Hengessä. ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24).
Kannattaa alkaa jutella Jumalalle omin sanoin ja pyytää Jeesuksen tulemista tutuksi, jos ei ole sitä vielä tehnyt. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”
P.S. Monet laittavat rukoillessaan kädet ristiin. Tälle tavalle ei löydy mitään raamatullisia perusteita. Päinvastoin sanotaan: "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1. Tim. 2:8). Kyllä rukoukset kuullaan, vaikka olisi kädet ristissä, mutta itse kyllä joskus ihmettelee, että mikseivät ne jotka sanovat haluavansa ottaa Raamatun vakavasti esimerkiksi tässä kohtaa käytännössä kuitenkaan toimi niin.
P.P.S. Toinen asia mikä rukoukseen liittyen itseä usein ihmetyttää on se kun jotkut pyytävät koko paikalla olevaa joukkoa nousemaan seisomaan ennen kuin aloitetaan rukous. Joku joka näin toimii voisi kertoa minulle mihin Raamatunkohtaan tällainen seisomaannousemiskehoitus rukoillessa perustuu. Itsellä yleensä menee tällainen rukous jotenkin ainakin puoliksi "pilalle", kun alkaa vaan ärsyttää että miksi tässä ny seisomaan tarvitsi nousta. Jos joku kokee itse halua nousta seisomaan rukouksen aikana niin se on aivan ok, mutta tarvitseeko samalla koko paikalla olevaa seurakuntaa hyppööttää? Mitä jos Pyhä Henki kehottaakin jotakin toista samaan aikaan menemään polvilleen, kun joku toinen käskee nousemaan seisomaan? Eikö pitäisi olla vapaus? ("missä Herran Henki on, siinä on vapaus") Jos joku haluaisikin polvistua tai vain istua samaan aikaan, kun joku kehottaa seisomaan? Silloin on ristiriitatilanne ja on vaikea olla hengessä. Näissä rukoustilanteissa ei ainakaan kehotettu ketään seisaalleen:
"Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili" (Luuk. 22:41)
"Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili" (Apt. 9:40).
"Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa." (Apt. 20:36)
Tiputanssi
Tuossa kun etsin netistä Chicken Tonight –mainospätkää, niin päädyin vähän muihinkin kana-aineisiin videoihin. Yksi niistä oli Tiputanssi. Tässä englanninkielinen video, jonka voi hyvin katsoa ja kuunnella vaikkei olisikaan kovin kielitaitoinen. http://www.youtube.com/watch?v=6UV3kRV46Zs
Kerta kaikkiaan! Ja tää oli hetken aikaa ihan muotia 80-luvulla! Voi hyvää päivää! :) Nyt kun katsoo, niin ei voi kuin ihmetellä. Eipä ole ihan hetkeen tämä tanssi tullut vastaan.
80-luvustakaan ei ole niin kauhean kauaa. Ja nyt 80-luku on jo niin kovin vanhentunut juttu. Vaatetustyyli ja kaikki näyttää niin naurettavalta, vaikka juurihan omastakin mielestä neonvärit ja lepakkohihat oli tosi hienoja.
Ei tästä muuta voi päätellä, kuin että se mikä on ihmisestä lähtöisin vanhenee ja kuluu ja menettää merkityksensä aikanaan. Että ihminen on kyllä luova ja kekseliäs ja monenlaista luovuutta pystyy harjoittamaan, onhan hän Luojan kuva ja sitä kautta myös luova kaikenlaisissa ideoissa. Mutta sitten että se, mikä on ihmisen tekosia menettää kuitenkin merkityksensä aikanaan. Ihminen ei voi tehdä mitään todella pysyvää. Kaikki mikä on ihmisen tekosia rikkoutuu, murenee, haalistuu, menettää merkityksensä, muuttuu naurettavaksi jne. aikojen kuluessa.
Se taas mikä on Jumalasta, pysyy. Siksi että Jumala luo elämää ja elävää. Hän teki luonnon, kaiken elävän. Hän teki eläin- ja kasvilajeja, joissa on ollut potentiaali levittäytyä ympäri maapallon ja muodostaa valtava monimuotoisuus erilaisine alalajeineen. Hän teki elämää, joka siirtyy sukupolvelta toiseen ihmeellisellä tavalla vain yhden sukua jatkavan solun avulla, josta taas muodostuu uusia aikuisia yksilöitä. Hänen Tutkimus- ja Kehitysosastollaan suunniteltiin ja valmistettiin kasvin siemenet, itiöt, siittiöt, kananmunat, kalan mäti, kengurun pussit jne jne. Kaikki se mikä on elävää, on Jumalan tekosia. Elävää!
Tiputanssi on auttamattoman vanhentunut ilmiö, vaikkei se ole kuin muutaman vuosikymmenen takainen juttu. Kaikenlaisia vanhoja kansanilmiöitä,–tapoja ja perinnäissääntöjä (myös mukamaks hengellisiä vaikkeivät olekaan) jotkut yrittävät melkein väkisin ylläpitää kun ei parempaakaan tekemistä näytä olevan, mutta kyllähän niistäkin vaan on aika ohi ajanut. Vaan sitten on Raamattu ja uskon asiat. Konkreettiset tapahtumat ajoittuvat 2000-6000 vuoden päähän noin suurin piirtein. Ja yhtään ei ole vanhentunutta tekstiä! Ja sisältää vielä paljon toteutumattomia tulevaisuudenkin asioita. Futurologiaa! (Suomen kieli voi kuulostaa vanhentuneelta ns. vanhassa käännöksessä, jos siihen asiaan takertuu, muttei itse asia yhtään.) Syy vanhentumattomuuteen, että teksti on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa ja siten elävää: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. (Hebr. 4:12).”
Raamatussa on mustaa valkoisella että Messias Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Niin kuin pieni siemen tuottaa uuden kasvin, isonkin puun, samoin Jumalan Sana, Jeesus, on siemen, joka vastaanottavaisen ihmisen sydämeen päästyään tuottaa uuden verson, joka kantaa uutta elämää tässä ajassa ja iankaikkisuuselämään tämän ruumiin jälkeen. Meillä on elävä Jumala, joka tekee elämää: ”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?” (Jes. 43:19)
Uskallan sanoa, että tämäkin video vanhenee aika äkkiä.. : http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A&feature=related
Kerta kaikkiaan! Ja tää oli hetken aikaa ihan muotia 80-luvulla! Voi hyvää päivää! :) Nyt kun katsoo, niin ei voi kuin ihmetellä. Eipä ole ihan hetkeen tämä tanssi tullut vastaan.
80-luvustakaan ei ole niin kauhean kauaa. Ja nyt 80-luku on jo niin kovin vanhentunut juttu. Vaatetustyyli ja kaikki näyttää niin naurettavalta, vaikka juurihan omastakin mielestä neonvärit ja lepakkohihat oli tosi hienoja.
Ei tästä muuta voi päätellä, kuin että se mikä on ihmisestä lähtöisin vanhenee ja kuluu ja menettää merkityksensä aikanaan. Että ihminen on kyllä luova ja kekseliäs ja monenlaista luovuutta pystyy harjoittamaan, onhan hän Luojan kuva ja sitä kautta myös luova kaikenlaisissa ideoissa. Mutta sitten että se, mikä on ihmisen tekosia menettää kuitenkin merkityksensä aikanaan. Ihminen ei voi tehdä mitään todella pysyvää. Kaikki mikä on ihmisen tekosia rikkoutuu, murenee, haalistuu, menettää merkityksensä, muuttuu naurettavaksi jne. aikojen kuluessa.
Se taas mikä on Jumalasta, pysyy. Siksi että Jumala luo elämää ja elävää. Hän teki luonnon, kaiken elävän. Hän teki eläin- ja kasvilajeja, joissa on ollut potentiaali levittäytyä ympäri maapallon ja muodostaa valtava monimuotoisuus erilaisine alalajeineen. Hän teki elämää, joka siirtyy sukupolvelta toiseen ihmeellisellä tavalla vain yhden sukua jatkavan solun avulla, josta taas muodostuu uusia aikuisia yksilöitä. Hänen Tutkimus- ja Kehitysosastollaan suunniteltiin ja valmistettiin kasvin siemenet, itiöt, siittiöt, kananmunat, kalan mäti, kengurun pussit jne jne. Kaikki se mikä on elävää, on Jumalan tekosia. Elävää!
Tiputanssi on auttamattoman vanhentunut ilmiö, vaikkei se ole kuin muutaman vuosikymmenen takainen juttu. Kaikenlaisia vanhoja kansanilmiöitä,–tapoja ja perinnäissääntöjä (myös mukamaks hengellisiä vaikkeivät olekaan) jotkut yrittävät melkein väkisin ylläpitää kun ei parempaakaan tekemistä näytä olevan, mutta kyllähän niistäkin vaan on aika ohi ajanut. Vaan sitten on Raamattu ja uskon asiat. Konkreettiset tapahtumat ajoittuvat 2000-6000 vuoden päähän noin suurin piirtein. Ja yhtään ei ole vanhentunutta tekstiä! Ja sisältää vielä paljon toteutumattomia tulevaisuudenkin asioita. Futurologiaa! (Suomen kieli voi kuulostaa vanhentuneelta ns. vanhassa käännöksessä, jos siihen asiaan takertuu, muttei itse asia yhtään.) Syy vanhentumattomuuteen, että teksti on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa ja siten elävää: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. (Hebr. 4:12).”
Raamatussa on mustaa valkoisella että Messias Jeesus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Niin kuin pieni siemen tuottaa uuden kasvin, isonkin puun, samoin Jumalan Sana, Jeesus, on siemen, joka vastaanottavaisen ihmisen sydämeen päästyään tuottaa uuden verson, joka kantaa uutta elämää tässä ajassa ja iankaikkisuuselämään tämän ruumiin jälkeen. Meillä on elävä Jumala, joka tekee elämää: ”Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?” (Jes. 43:19)
Uskallan sanoa, että tämäkin video vanhenee aika äkkiä.. : http://www.youtube.com/watch?v=p_2_EJogf2A&feature=related
Chicken Tonight
Viime päivinä käydyissä keskusteluissa eri ihmisten kanssa puheet ovat välillä kummasti kääntyneet kanaruokiin. Eilen sain sähköpostia, jossa todettiin että pian alkaa olla kanakeiton aika! Viikonloppuna keskusteltiin kahvipöytäpuheissa kanan tappamisesta ja siitä kuinka nylkeminen olisi kätevämpää ja helpompaa kuin höyhenten kyniminen. Itsekin olen taas ollut siinä vaiheessa että olen kutsunut kanoja hellästi pikku paistikkaiksi.
Tänä vuonna kanantappaminen ei tunnu enää ollenkaan niin vaikealta ajatukselta kuin viime vuonna. Näin sitä mieli muuttuu ja sopeutuu erilaisiin ajatuksiin, kun saa aikaa ajatella niitä. Saapa sitten nähdä miten käytännössä kanakauden lopettaminen tänä vuonna tapahtuu. Onhan siihen todennäköisesti vielä ainakin kuukausi aikaa ettei kauheasti kannata suunnitella mitään etukäteen. Näkee sitten miten johdattuu ja ketä tulee kanakauden päättäjäisiin! Olen kyllä sitä mieltä, että erittäin hyvä olisi osata tällaisia simppeleitä perusasioita kuten ruuanvalmistusketju kanasta kattilaan. Jos vaikka minunkin kohdallani tapahtuisi valtava ihme ja innostuisin ruuanlaitosta, jos saisi valmistaa omaa kanaa! (Se innostus olisi sitten kyllä todella VALTAVA ihme, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista..)
Kun nyt kesäkuussa näin kanat ekaa kertaa, mielessäni alkoi pyöriä kanakastikerallatus ”Nyt maistuis Chicken Tonight” (tätä tautia minulla oli viime vuonnakin). Sehän oli teevee-mainos 90-luvulla. Tässä mainos englanniksi, suomeksi ei näyttänyt olevan netissä. http://www.youtube.com/watch?v=mJ9M7bsx10I Kenties on jollekulle muullekin jäänyt päähän tämä markkinointitiedote. Perin vahvan otteen yksi pahainen mainos on siis saanut itsestäni. Kanan nähdessäni alan lauleskella ylikansallisen markkinajätin Unileverin (jonka tuotteita ko. kastike on) lauluja! Ja mainoksen näkemisestä on ainakin 15 vuotta aikaa.
Raamatun totuus on: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on .. varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27). Yksi tapa mielestäni mistä voi aloittaa itsensä varjelemisen on telkkarin sulkeminen ja sen ajan käyttäminen johonkin muuhun. Itsellä meni jonkun aikaa uskoontulosta, ennen kuin tuli halu lopettaa useimpien ohjelmien töllötys. Nyt jälkeenpäin tuntuu aivan käsittämättömältä mitä kaikkea onkaan tuntitolkulla katsellut. Jumala irrotti pikkuhiljaa teeveestä, kun sain huomata, että jonkun hengellisen tilaisuuden jälkeen oli niin hyvä olo ja sitten kun sen päälle katsoi jotain ohjelmaa, niin se hyvä olo olikin aivan tiessään. Tarpeeksi monta kertaa kun tämän teki, niin sitten vähitellen tajusi olla avaamatta koko toosaa! Vaan vieläkin joskus käy niin että alkaa vahtaamaan jotain ja sitten huomaa, että voi äly, miks mä tällaista soopaa katson ja lopputuloksena on huono olo hengessä. Siinä juuri huomaa kuinka oma mieli, ns. lihallinen mieli haluaa eri asioita kuin henki, joka kuitenkin tietää mikä ihmiselle antaa kaikkein parasta, rauhaa ja iloa.
Paavalikin ja kaikki uskovat kautta aikojen kokevat saman taistelun hengen ja lihan välillä: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Jotta todella voi elää Jumalan mielen mukaisesti, täytyy kulkea Jumalan hengen johdatuksessa eikä oman mielensä mukaan: ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Kukaan ihminen, yhtä lailla uskovainen tai ei-uskovainen, ei voi omassa halussaan tehdä mitään miellyttääkseen Jumalaa, vaikka joku toiminta inhimillisesti ja muiden silmissä näyttäisikin tosi hyvältä ja toisten auttamiselta jne. Vain oikeasti Jumalan hengen vaikuttamilla asioilla on merkitystä: ”Hän (Jumala) tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Hebr. 13:21)
”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” ”Että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan hengen. ””Että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne ja pukea päällenne uusi ihminen, joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.”
Ylläolevat ovat kaikki erittäin syvällisiä raamatunkohtia. Itsekään ei todella ole vielä kunnolla sisäistänyt mitä on todellinen Hengessä vaeltaminen. Vaan tämä on kaikki aivan valtavan mielenkiintoista! Ja toivoisi että tällaisesta aiheesta voisi olla enemmän opetusta ja puhetta. Luulen etten ole aivan ainoa uskova, joka ei kunnolla vaella Hengessä. Ihan joskus näkee joissakuissa muissakin pikkaisen lihallisuutta.. siitähän kaikki riidat ja kiistat, eri porukat, kateus ja kaikki sellainen johtuu. Ei olla hengellä kuoletettu omaa lihaa.
Jos ei ole uskossa, niin ei voi ymmärtää mitä tarkoittaa Hengessä vaeltaminen. Ei voi edes yrittää vaeltaa Hengessä, silloin kuin sitä ei ole. Ylläoleva kuulostaa varmasti aivan oudolta tai jopa ahdistavalta, jos ei ole itsessä sitä henkeä, joka auttaisi ymmärtämään mistä ihmeen vaeltamisestä tässä nyt oikein puhutaan. Kannattaa rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi niin sitten saa sen Hengen, jossa vaeltaa eikä ole aivan pihalla kuin lumiukko näistä asioista.
Teevee aika on hyvä käyttää siis jotenkin muuten, ettei käy kuin minulle että 15 vuoden takaisesta elämästä muista vain jotkut mainokset tai ohjelmat tai urheilutulokset tai jotain muuta aivan epäoleellista. Jos kuitenkin tykkää istua ja katsella jotakin, niin sitten voi esim. katsella TV7:ää netistä tai kaapelilla. ( http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/ ) Se on kristillinen kanava, jossa on aivan hyviä ohjelmia. Itse olen kyllä sen verran kriittinen, etten niitä kaikkia ohjelmia voi varauksetta suositella, mutta kyllä sen sitten pian jokainen katsoja huomaa, että missä ohjelmassa on sanomaa itselle ja missä ei.
Ihan kuin mulla olis ny vähän nälkä.. Ikkunasta näkyy kun höyhenpäällysteiset paistikkaat siellä juoksentelee. Nyt maistuis chick.. äh.. :)
Tänä vuonna kanantappaminen ei tunnu enää ollenkaan niin vaikealta ajatukselta kuin viime vuonna. Näin sitä mieli muuttuu ja sopeutuu erilaisiin ajatuksiin, kun saa aikaa ajatella niitä. Saapa sitten nähdä miten käytännössä kanakauden lopettaminen tänä vuonna tapahtuu. Onhan siihen todennäköisesti vielä ainakin kuukausi aikaa ettei kauheasti kannata suunnitella mitään etukäteen. Näkee sitten miten johdattuu ja ketä tulee kanakauden päättäjäisiin! Olen kyllä sitä mieltä, että erittäin hyvä olisi osata tällaisia simppeleitä perusasioita kuten ruuanvalmistusketju kanasta kattilaan. Jos vaikka minunkin kohdallani tapahtuisi valtava ihme ja innostuisin ruuanlaitosta, jos saisi valmistaa omaa kanaa! (Se innostus olisi sitten kyllä todella VALTAVA ihme, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista..)
Kun nyt kesäkuussa näin kanat ekaa kertaa, mielessäni alkoi pyöriä kanakastikerallatus ”Nyt maistuis Chicken Tonight” (tätä tautia minulla oli viime vuonnakin). Sehän oli teevee-mainos 90-luvulla. Tässä mainos englanniksi, suomeksi ei näyttänyt olevan netissä. http://www.youtube.com/watch?v=mJ9M7bsx10I Kenties on jollekulle muullekin jäänyt päähän tämä markkinointitiedote. Perin vahvan otteen yksi pahainen mainos on siis saanut itsestäni. Kanan nähdessäni alan lauleskella ylikansallisen markkinajätin Unileverin (jonka tuotteita ko. kastike on) lauluja! Ja mainoksen näkemisestä on ainakin 15 vuotta aikaa.
Raamatun totuus on: ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on .. varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27). Yksi tapa mielestäni mistä voi aloittaa itsensä varjelemisen on telkkarin sulkeminen ja sen ajan käyttäminen johonkin muuhun. Itsellä meni jonkun aikaa uskoontulosta, ennen kuin tuli halu lopettaa useimpien ohjelmien töllötys. Nyt jälkeenpäin tuntuu aivan käsittämättömältä mitä kaikkea onkaan tuntitolkulla katsellut. Jumala irrotti pikkuhiljaa teeveestä, kun sain huomata, että jonkun hengellisen tilaisuuden jälkeen oli niin hyvä olo ja sitten kun sen päälle katsoi jotain ohjelmaa, niin se hyvä olo olikin aivan tiessään. Tarpeeksi monta kertaa kun tämän teki, niin sitten vähitellen tajusi olla avaamatta koko toosaa! Vaan vieläkin joskus käy niin että alkaa vahtaamaan jotain ja sitten huomaa, että voi äly, miks mä tällaista soopaa katson ja lopputuloksena on huono olo hengessä. Siinä juuri huomaa kuinka oma mieli, ns. lihallinen mieli haluaa eri asioita kuin henki, joka kuitenkin tietää mikä ihmiselle antaa kaikkein parasta, rauhaa ja iloa.
Paavalikin ja kaikki uskovat kautta aikojen kokevat saman taistelun hengen ja lihan välillä: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Jotta todella voi elää Jumalan mielen mukaisesti, täytyy kulkea Jumalan hengen johdatuksessa eikä oman mielensä mukaan: ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Kukaan ihminen, yhtä lailla uskovainen tai ei-uskovainen, ei voi omassa halussaan tehdä mitään miellyttääkseen Jumalaa, vaikka joku toiminta inhimillisesti ja muiden silmissä näyttäisikin tosi hyvältä ja toisten auttamiselta jne. Vain oikeasti Jumalan hengen vaikuttamilla asioilla on merkitystä: ”Hän (Jumala) tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Hebr. 13:21)
”Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” ”Että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan hengen. ””Että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne ja pukea päällenne uusi ihminen, joka on Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.”
Ylläolevat ovat kaikki erittäin syvällisiä raamatunkohtia. Itsekään ei todella ole vielä kunnolla sisäistänyt mitä on todellinen Hengessä vaeltaminen. Vaan tämä on kaikki aivan valtavan mielenkiintoista! Ja toivoisi että tällaisesta aiheesta voisi olla enemmän opetusta ja puhetta. Luulen etten ole aivan ainoa uskova, joka ei kunnolla vaella Hengessä. Ihan joskus näkee joissakuissa muissakin pikkaisen lihallisuutta.. siitähän kaikki riidat ja kiistat, eri porukat, kateus ja kaikki sellainen johtuu. Ei olla hengellä kuoletettu omaa lihaa.
Jos ei ole uskossa, niin ei voi ymmärtää mitä tarkoittaa Hengessä vaeltaminen. Ei voi edes yrittää vaeltaa Hengessä, silloin kuin sitä ei ole. Ylläoleva kuulostaa varmasti aivan oudolta tai jopa ahdistavalta, jos ei ole itsessä sitä henkeä, joka auttaisi ymmärtämään mistä ihmeen vaeltamisestä tässä nyt oikein puhutaan. Kannattaa rukoilla Jeesusta elämänsä Herraksi niin sitten saa sen Hengen, jossa vaeltaa eikä ole aivan pihalla kuin lumiukko näistä asioista.
Teevee aika on hyvä käyttää siis jotenkin muuten, ettei käy kuin minulle että 15 vuoden takaisesta elämästä muista vain jotkut mainokset tai ohjelmat tai urheilutulokset tai jotain muuta aivan epäoleellista. Jos kuitenkin tykkää istua ja katsella jotakin, niin sitten voi esim. katsella TV7:ää netistä tai kaapelilla. ( http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/ ) Se on kristillinen kanava, jossa on aivan hyviä ohjelmia. Itse olen kyllä sen verran kriittinen, etten niitä kaikkia ohjelmia voi varauksetta suositella, mutta kyllä sen sitten pian jokainen katsoja huomaa, että missä ohjelmassa on sanomaa itselle ja missä ei.
Ihan kuin mulla olis ny vähän nälkä.. Ikkunasta näkyy kun höyhenpäällysteiset paistikkaat siellä juoksentelee. Nyt maistuis chick.. äh.. :)
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Siipi maassa
Tänään minulla on siipi maassa. Tänäänkin. Minulla on aika usein siipi maassa. Minulla itselläni. Ei siis mikään kanan siipi, vaan näin kielikuvia käyttäen, kun joku tämmöisenkin sanonnan alavireisyydestä, surusta ja masennuksesta on käyttöön ottanut. Siipi maassa.
Eräs blogin lukija antoi minulle taannoin paperilla muutamia ajatuksia, jotka olivat hänelle itselleen näistä teksteistä heränneet. Eräs tällainen ajatus oli mm.: ”Kanat ylistävät Luojaansa olemalla kanoja, toteuttamalla kanana oloa.” Hyvä ajatus, josta voisi kirjoittaa pidemmästikin. Samassa lapussa oli teksti, jossa kirjoittaja käytti minusta nimitystä ”Onnellinen.” ”Onnellisen A:n puhuvat kanat”, oli eräs otsikko. Tässä kohtaa alkoi melkein itkettää. Kun en sitten kumminkaan ole niin onnellinen. Iloinen kyllä aina välillä ja erityisesti silloin kun saa puhua Jumalasta ja kaikista mahdollisista hengellisistä asioista ja iloinen myös kanoista. Mutten sitten kumminkaan onnellinen. Siipi on niin usein maassa.
Jumala ei lupaa uskovalle jatkuvaa iloa tässä ajassa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16:33) ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan.” (1. Piet. 1:6-7).
Usein on olo kuin näissä raamatunkohdissa: ”Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. Minun silmäni ovat huienneet surusta. ”( Ps. 6:7-8). ”Minä kysyn, milloin lohdutat minua?, sillä minä olen kuin nahkaleili savussa.” (Ps. 119:82-83). ”..minä vaellan ahdistuksen keskellä..” (Ps.138:7) ”Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy.” (Ps. 61:3). ”Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa. Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?” (Ps. 42:7,10).
Lohdutus ja toivo paremmasta siiven ollessa maassa löytyy vain Jumalasta. Olen joskus saanut ihan toisen ihmisen rukoillessakin puolestani tuon toisen kautta sanat, jotka uskon olleen Jumalan puhetta: ”Jumala tekee sinusta onnellisen.” Tämän lisäksi saan takertua Raamatun kautta tuleviin Jumalan lupauksiin ja kehotuksiin: ”Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12). ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4). ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” (Ps. 30:12). ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:20).
Siipi on maassa, mutta siitä huolimatta minä rakastan Jumalaa.
Eräs blogin lukija antoi minulle taannoin paperilla muutamia ajatuksia, jotka olivat hänelle itselleen näistä teksteistä heränneet. Eräs tällainen ajatus oli mm.: ”Kanat ylistävät Luojaansa olemalla kanoja, toteuttamalla kanana oloa.” Hyvä ajatus, josta voisi kirjoittaa pidemmästikin. Samassa lapussa oli teksti, jossa kirjoittaja käytti minusta nimitystä ”Onnellinen.” ”Onnellisen A:n puhuvat kanat”, oli eräs otsikko. Tässä kohtaa alkoi melkein itkettää. Kun en sitten kumminkaan ole niin onnellinen. Iloinen kyllä aina välillä ja erityisesti silloin kun saa puhua Jumalasta ja kaikista mahdollisista hengellisistä asioista ja iloinen myös kanoista. Mutten sitten kumminkaan onnellinen. Siipi on niin usein maassa.
Jumala ei lupaa uskovalle jatkuvaa iloa tässä ajassa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16:33) ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan.” (1. Piet. 1:6-7).
Usein on olo kuin näissä raamatunkohdissa: ”Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. Minun silmäni ovat huienneet surusta. ”( Ps. 6:7-8). ”Minä kysyn, milloin lohdutat minua?, sillä minä olen kuin nahkaleili savussa.” (Ps. 119:82-83). ”..minä vaellan ahdistuksen keskellä..” (Ps.138:7) ”Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy.” (Ps. 61:3). ”Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa. Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?” (Ps. 42:7,10).
Lohdutus ja toivo paremmasta siiven ollessa maassa löytyy vain Jumalasta. Olen joskus saanut ihan toisen ihmisen rukoillessakin puolestani tuon toisen kautta sanat, jotka uskon olleen Jumalan puhetta: ”Jumala tekee sinusta onnellisen.” Tämän lisäksi saan takertua Raamatun kautta tuleviin Jumalan lupauksiin ja kehotuksiin: ”Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12). ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4). ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” (Ps. 30:12). ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:20).
Siipi on maassa, mutta siitä huolimatta minä rakastan Jumalaa.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Kunnian kukko
Vaikka tänään yritin olla kovastikaan ajattelematta kukkoja, niin sitten kumminkin kävi niin, että aivan muiden touhujen ohessa eräässä keskustelussa kukot tulivat kuitenkin puheisiin. Se tapahtui sanonnan muodossa: ”eikä siinä sitten kunnian kukko laula, jos..” En muista enää edes, mikä asia oli se juttu, jolle kunnian kukko ei olisi tässä tapauksessa laulanut. Mieleen jäi vain kunnian KUKKO, eikä itse asia ollenkaan. Mistähän lie tullut tuokin sanonta.
Kunnian kukko ei laula. Niinhän se yleensä sanotaan. Eikä niin että kunnian kukko lauloi jollekulle. Usein sanonta on jotenkin negatiivinen tai jopa uhkaileva: muuten ei kunnian kukko laula, jos blaa blaa blaa..
Raamatussa on myös puhetta kunniasta. Käsitän niin, että siitä näkökulmasta katsottuna on vain hyvä, jos kunnian kukko ei kovin lauleskele vaan pitää enempi nokkansa tukossa. Ainakaan kenenkään ei pitäisi odottaa tai toimia niin että haluaisi kuulla kunnian kukon laulavan itselleen. Ihmisten sen sijaan tulisi toimia kunnian kukkoina niin että laulaisivat Jumalan kunniaa. Tässä muutamia Raamatunkohtia, jotka jotenkin sopivat tähän aiheeseen (näitä olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin…):
”Antakaa kunnia meidän Jumalallemme” (5. Moos. 32:3)
”Kirkkaus ja kunnia on hänen (Jumalan) kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan.” (1. Aik. 16:27)
”Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.” (1. Aik. 29:11)
”Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.” (Ps. 96:7)
”Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa.” (Esra 10:11)
"Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa…” (2. Aik. 1:11)
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Luuk. 2:14)
”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh. 5:44)
”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.” (Joh. 7:18)
"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". (Ilm. 14:7)
”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1. Piet. 5:6)
Kunnian kukko ei laula. Niinhän se yleensä sanotaan. Eikä niin että kunnian kukko lauloi jollekulle. Usein sanonta on jotenkin negatiivinen tai jopa uhkaileva: muuten ei kunnian kukko laula, jos blaa blaa blaa..
Raamatussa on myös puhetta kunniasta. Käsitän niin, että siitä näkökulmasta katsottuna on vain hyvä, jos kunnian kukko ei kovin lauleskele vaan pitää enempi nokkansa tukossa. Ainakaan kenenkään ei pitäisi odottaa tai toimia niin että haluaisi kuulla kunnian kukon laulavan itselleen. Ihmisten sen sijaan tulisi toimia kunnian kukkoina niin että laulaisivat Jumalan kunniaa. Tässä muutamia Raamatunkohtia, jotka jotenkin sopivat tähän aiheeseen (näitä olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin…):
”Antakaa kunnia meidän Jumalallemme” (5. Moos. 32:3)
”Kirkkaus ja kunnia on hänen (Jumalan) kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan.” (1. Aik. 16:27)
”Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.” (1. Aik. 29:11)
”Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.” (Ps. 96:7)
”Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa.” (Esra 10:11)
"Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa…” (2. Aik. 1:11)
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Luuk. 2:14)
”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh. 5:44)
”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.” (Joh. 7:18)
"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". (Ilm. 14:7)
”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1. Piet. 5:6)
torstai 16. heinäkuuta 2009
Kukkokiekuu..
Nyt onkin sitten näköjään taas SE aika vuodesta.. Sama mieli oli itsellä viime vuonnakin heinäkuun puolessa välissä, blogikirjoituksistani huomaan. Onko se lämpimät kesäillat vai mikä kertakaikkinen, joka saa tämän vaikutuksen aikaan juuri nyt? Että kukonkaipuu iskee päälle..
Eilen illalla lähdin vähän baanalle kukkoja katselemaan ja kuvaamaan. Niitä tulikin bongattua lähikaupungin kesäfestareiden yhteydessä yllättävän monia! Viimevuonna muistan epätoivoisesti tiirailleeni vain yhtä, tänä vuonna törmäsin suoranaiseen kukkoparveen. Oikein kivanoloisia kukkoja näin.
Viime vuonna opin näistä kuvatunlaisista kukoista, että ne eivät ole puhdasta valkeaa leghornia, vaan että ovat risteytyksiä. Ja senkin tiedostin nyt selvästi että kuuluvat jollekin muulle kuin minun kanoille, etten niin lujaa haikaillut juuri näiden yksilöiden perään. Mutta olihan niitä taas hauska käydä vähän katselemassa ja miettimässä että millaista olisi, jos olis oma kukko. Kyllä siellä aina välillä joku komeasti kiekuikin, mutten taaskaan saanut siitä videonpätkää äänitetyksi kameralla, kun ei se käskien laulanut.
Tässä nyt eilen kuvattuja kukkopoikia miellyttävine ominaisuuksineen:
Helposti arvostettava ja kunnioitettava kukko.
Nöyrä kukko.
Kotinsa tunteva kukko.
Kukko, joka osaa pitää itse huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan.
Sosiaalisesti taidollinen kukko.
Kukko omana hienona itsenään.
”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisan ja rauhaisan hengen katoamattomudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. (1. Piet. 3:3).
”Niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.” (1. Tim. 2: 9-10)
”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen, ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” (Sananl. 31:30)
Valkoisten leghornien maailmassa kukon ja kanan höyhenpeitteet eivät eroa toisistaan, kauniin puhtaan valkeita kumpikin.
”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” (1. Piet. 3:7)
”..ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28)
Eilen illalla lähdin vähän baanalle kukkoja katselemaan ja kuvaamaan. Niitä tulikin bongattua lähikaupungin kesäfestareiden yhteydessä yllättävän monia! Viimevuonna muistan epätoivoisesti tiirailleeni vain yhtä, tänä vuonna törmäsin suoranaiseen kukkoparveen. Oikein kivanoloisia kukkoja näin.
Viime vuonna opin näistä kuvatunlaisista kukoista, että ne eivät ole puhdasta valkeaa leghornia, vaan että ovat risteytyksiä. Ja senkin tiedostin nyt selvästi että kuuluvat jollekin muulle kuin minun kanoille, etten niin lujaa haikaillut juuri näiden yksilöiden perään. Mutta olihan niitä taas hauska käydä vähän katselemassa ja miettimässä että millaista olisi, jos olis oma kukko. Kyllä siellä aina välillä joku komeasti kiekuikin, mutten taaskaan saanut siitä videonpätkää äänitetyksi kameralla, kun ei se käskien laulanut.
Tässä nyt eilen kuvattuja kukkopoikia miellyttävine ominaisuuksineen:
Helposti arvostettava ja kunnioitettava kukko.
Nöyrä kukko.
Kotinsa tunteva kukko.
Kukko, joka osaa pitää itse huolta henkilökohtaisesta hygieniastaan.Sosiaalisesti taidollinen kukko.
Kukko omana hienona itsenään.Itseä on joskus puhutellut tavallaan sekin, kuinka lintumaailmassa koiraslinnut ovat aina(?) niitä värikkäämpiä ja komeampi naaraiden ollessa jonkun verran vaatimattomampi höyhenpeitteeltään. Lintujen lisäksi minua ovat myös puhutelleet myös tätä aihetta liippaavat Raamatunkohdat:
”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisan ja rauhaisan hengen katoamattomudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. (1. Piet. 3:3).
”Niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.” (1. Tim. 2: 9-10)
”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen, ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” (Sananl. 31:30)
Valkoisten leghornien maailmassa kukon ja kanan höyhenpeitteet eivät eroa toisistaan, kauniin puhtaan valkeita kumpikin.
”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” (1. Piet. 3:7)
”..ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)