Tuossa männä viikolla eräs uskovainen kertoi, kuinka hänelle on tullut joskus rukoillessaan sanat ”kanat kotkottaa”. Että Pyhä Henki oli sellaiset sanat antanut, niin kuin Hän voi mitä tahansa sanoja joillekuille ihan profetaalisesti antaa. Jotta voi lohduttaa jotakuta. Jotta joku voi saada rohkaisua. Jotta joku voi saada vahvistusta uskoonsa. Kaikkea sellaista minkä Jumala tietää tärkeäksi suuntaviivoiksi nyt tai tulevaisuudessa.
Tämä ”kanat kotkottaa” profetaaliset sanat on kyllä aika mainio. Ensinnäkin uskon, että tämä on todellakin Jumalan hengen vaikuttama. Ihan jo senkin takia, etten kyllä millään usko että tämä ihminen omasta päästään haluaisi tuoda tällaista sanaa esiin. Johan sille inhimillisesti katsoen nauraisi hevosetkin! Toisekseen kyseinen uskova on ollut aika luotettava veli Herrassa ja hänen omalle kohdalleni osuneet profetiat tai tiedon sanat tai millä nimellä niitä kuuluisi sanoa, ovat osuneet kohdalleen ja toteutuneet. Nyt sitten voi vain ihmetellä että mitä Herra haluaa paljastaa ”kanat kotkottaa” –sanoilla. No, en nyt itse ala sitä arvioimaan, tällaisilla asioilla on tapansa selvitä ajan myötä.
Rukous voi olla niin ihmeellistä. Ennen kuin tuli uskoon, niin rukoilihan sitä silloinkin. Paras mitä voi rukoilla jos ei ole uskossa niin on pyytää, että saisi saada syntinstä anteeksi, tutustua Jeesukseen ja tulla uskoon. Ja jos ei ole varma että onko uskossa, niin voi pyytää Jumalaa selvittämään asian ja johdattamaan niin että saisi tulla täydelliseen varmuuteen asiasta. Jos tuntuu että joku muu on paljon enemmän uskossa, niin voi rukoilla Jumalaa, että itsekin saisi intoa. Jumala kuulee kyllä rukoukset: ” Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi?” (Ps. 94:9)
Yhdessä rukoilemisessa on myös paljon voimaa. Ja silloin voi parhaiten toimia nämä profetaaliset Hengen lahjatkin. Rukoustilanteita on niin monia erilaisia. Yksinäisyydessä ja muiden kanssa. Ymmärryksellä ja Pyhän Hengen kielillä. Omien murheiden vuodattamista Herralle ja toisten asioiden puolesta rukoilemista. Erikoista tarvetta rukoilla jonkun asian puolesta, joka ei oikeastaan edes koske itseä millään lailla. Hätää rukouksessa jonkun sielun puolesta. Iloa ja itkua Pyhässä Hengessä. On se niin ihmeellistä, ettei sitä mitenkään voi selittää. Jos käsitys rukouksesta on ”levolle lasken”-mantran ulkolukua, niin ei vielä tiedä rukouksesta oikeastaan mitään.
Rukouksen niin kuin kaiken muunkin uskovan elämän tulisi tapahtua Hengessä. ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24).
Kannattaa alkaa jutella Jumalalle omin sanoin ja pyytää Jeesuksen tulemista tutuksi, jos ei ole sitä vielä tehnyt. ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”
P.S. Monet laittavat rukoillessaan kädet ristiin. Tälle tavalle ei löydy mitään raamatullisia perusteita. Päinvastoin sanotaan: "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä" (1. Tim. 2:8). Kyllä rukoukset kuullaan, vaikka olisi kädet ristissä, mutta itse kyllä joskus ihmettelee, että mikseivät ne jotka sanovat haluavansa ottaa Raamatun vakavasti esimerkiksi tässä kohtaa käytännössä kuitenkaan toimi niin.
P.P.S. Toinen asia mikä rukoukseen liittyen itseä usein ihmetyttää on se kun jotkut pyytävät koko paikalla olevaa joukkoa nousemaan seisomaan ennen kuin aloitetaan rukous. Joku joka näin toimii voisi kertoa minulle mihin Raamatunkohtaan tällainen seisomaannousemiskehoitus rukoillessa perustuu. Itsellä yleensä menee tällainen rukous jotenkin ainakin puoliksi "pilalle", kun alkaa vaan ärsyttää että miksi tässä ny seisomaan tarvitsi nousta. Jos joku kokee itse halua nousta seisomaan rukouksen aikana niin se on aivan ok, mutta tarvitseeko samalla koko paikalla olevaa seurakuntaa hyppööttää? Mitä jos Pyhä Henki kehottaakin jotakin toista samaan aikaan menemään polvilleen, kun joku toinen käskee nousemaan seisomaan? Eikö pitäisi olla vapaus? ("missä Herran Henki on, siinä on vapaus") Jos joku haluaisikin polvistua tai vain istua samaan aikaan, kun joku kehottaa seisomaan? Silloin on ristiriitatilanne ja on vaikea olla hengessä. Näissä rukoustilanteissa ei ainakaan kehotettu ketään seisaalleen:
"Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili" (Luuk. 22:41)
"Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili" (Apt. 9:40).
"Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa." (Apt. 20:36)
