Valkoinen Leghorn –kanarotu on italialainen kanarotu. Se on jalostettu italialaisista maatiaiskanoista. Tämä italialainen kanarotu ja siitä kehitetyt hybridit ovat maailmanlaajuisesti suosituin kanarotu nykyään. Valkoinen leghorn on kanaroduista parhain munija. Rotu luetaan keveisiin rotuihin. Kana painaa n. 2 kg ja kukko 2-3 kg. Rotumääritelmän mukaan valkoinen leghorn on ylpeän näköinen ja vilkas, mutta suhteellisen arka ja säpsähtävä (on huomattu että on arka, mutta kun en muunlaisia kanoja ole tavannut, niin olen luullut että kaikenrotuiset kanat ovat samanlaisia).
Kanojen sukua seuraamalla päädyttiin nyt siis Saksan kautta Italiaan. Leghorn, josta rodun nimi tulee, on italialainen kaupunki, varsinaiselta nimeltään Livorno, mutta englanninkieliseltä nimeltään Leghorn. Valkoisia leghorn –kanoja kuljetettiin Livornon eli Leghornin satamakaupungin kautta mm. Amerikkaan jo 1850-luvulla. Nykyään kun kuka tahansa ajattelee kanaa, hänelle todennäköisesti tulee mieleen sanasta kana ensimmäisenä mieleen juuri valkoinen leghorn –rotu, vaikka todellisuudessa kanarotuja on varmastikin tuhansia, kun lähes joka maassa on on omia maatiaisrotuja. Näiden muiden kanarotujen ulkonäkö poikkeaa huomattavasti valkoisesta leghornista (katso esim. silkkikana http://www.munanetti.net/phpBB3/viewtopic.php?f=30&t=1485 ), mutta maailmanvalloituksensa vuoksi valkoisesta leghornista on tullut kanan stereotyyppi.
Kumpi oli ensin –jatkokertomukseen ensimmäisessä osassa päädyttiin myös Saksaan, kun alettiin tutkia joitain asioita, mitkä vaikuttavat monien käsityksiin hengellisestä elämästä. Luther ja kumppanit siellä toimivat henkensä uhalla 1500-luvun Saksassa saadakseen raivatuksi pois edes jotakin katolisen kirkon kehittämistä epäraamatullisista oppivirityksistä. Kuten kanahistoriassa, tässä hengellisen puolen historiassakin voidaan seuraavaksi siirtyä Italiaan eli tutkimaan, että mitä ihmettä tämä tällainen katolinen oppi oikein oli ja on.
Kanapuolella tiet veivät Livornoon, mutta katolisen kirkon oppi vie Roomaan. Siellä on oikein oma valtiokin katolista kirkkoa varten. En tunne historiaa niin että voisin sanoa, miksi katolisella kirkolla on oma Vatikaanivaltio, mutta sen tiedän, ettei ainakaan ole mitenkään Raamatun mukaista, että mikään kirkkokunta ylläpitäisi omaa valtiota. Todistaahan jo sekin, että kyseessä on maallinen ja ihmisen aikaansaama järjestelmä.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ei mennyt kauaa, kun uskovia jo alettiin vainota. Eräs pahimmista vainoajista oli Paavali, jonka Jeesus kuitenkin itse kohtasi tämän vainoreissullaan, ja sen jälkeen Paavalista tuli yksi apostoleista, joka kiersi kertomasta Jeesuksesta. Toki sanoma syntien anteeksisaamisen mahdollisuudesta levisi myös monien muiden henkilöiden kautta. Uskovien lukumäärä lisääntyi, kun Pyhä Henki teki työtään niin juutalaisten kuin muihinkin kansoihin kuuluvien ihmisten parissa. Rooman valtakunta oli tuolloin laajana, nykyinen Israelin aluekin oli Rooman keisarin imperiumin alla. Kaikki tiet veivät Roomaan, kauppalaivoja ym. kulki runsaasti ja kovin montaa vuotta ei tarvittu siihen, että ilosanoma syntien anteeksisaamisesta ja Jeesuksen ylösnousemuksesta oli tullut tiettäväksi jo Roomassakin. Ainakin 55-57 jKr Roomassa oli jo paljon uskovia, koska Paavali kirjoitti silloin kirjeen Roomassa oleville uskoville. Tuo Paavalin kirje roomalaisille oli Pyhän Hengen vaikuttama ja se on mukana Raamatussa. Paavali lähettää terveisiä kirjeensä vastaanottajille ja vaikuttaa siltä että ihan tavalliset roomalaiset olivat tulleet uskoon. Ainakin nimet kuulostavat hyvin perusroomalaisilta: Urbanus, Narkissus, Tryfosa, Rufus, Hermes, Olympas ja Filologus esimerkiksi (Room. 16).
Paavali ohjeisti roomalaisia Pyhän Hengen kehotuksesta: ”jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona jotka tekevät hyvää. Antakaa kaikille, mitä annettava on, kelle vero sille, vero, kelle tulli, sille tulli.” Tästä huolimatta lisääntyvä uskovien määrä alkoi närästää Rooman keisareita. Nyt en muista että olikos se niin että roomalaiseen keisariuteen liittyi jotain sellaistakin että keisari olisi ollut jotenkin jumala..? Jos näin oli, niin keisaria varmaankin sitten alkoi ottaa päähän ja hän veti herneen nenään siitä, että hänen kaupungissaan ja hänen imperiuminsa alueella ihmiset alkoivatkin yhä enenevässä määrin käsittää, ettei keisari ollutkaan Jumala. Tai sitten joku muu asia vaan alkoi närästää. Rooman keisareilla oli jo entuudestaan ollut jokseenkin huono huumorintaju, kun huvittelivat katselemalla kun leijonat söivät ihmisiä Kolosseumilla. Jellonien ruokalistalle päätyivät sitten myös uskovaiset. Paavalikin päätyi reissuillaan Roomaan ja todennäköisesti kuoli noissa vainoissa.
Keisarit ja ajat vaihtuivat, välillä oli enemmän vainoja ja välillä vähemmän, mutta uskovia vain oli edelleen, kun eihän se totuus ei pala tulessakaan. Salakavalat harhaopit olivat kuitenkin muutamassa vuosisadassa sitten jo levinneet laajemmalti hengellisiin piireihin. Jumala oli asian Paavalille paljastanut ja hän varoitti aikanaan: ” Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt. 20:29) Vääränä tapana levisikin sitten tyyli nostaa joitakuita henkilöitä toisten yläpuolelle paikkakunta- ja maakuntatasolla. Raamatun seurakuntajärjestyksen vastaisesti oli näin muodostunut piispan virka. Jossain vaiheessa Rooman piispa korotti itsensä vielä muiden piispojen yläpuolelle. Muitakin turmiollisia harhaoppeja oli tullut mukaan ja pakanauskonnoista oli otettu aineksia. Lopulta tuloksena oli kaamea sekasotku, joka ei enää vastannut ollenkaan alkuperäistä raamatullista seurakuntajärjestystä ja uskoa. Tämä ei ollut enää uhkana Rooman keisareillekaan ja kristinuskonto virallistettiin Rooman imperiumissa.
Saatana osaa homman sotkea kuviot ja saada ihmiset juoneensa: Uusi keino ihmisten hallitsemiseen oli uuden uskonnon vähittäinen kehittäminen. Uusi uskonto oli siis kristinuskonto, jossa entiset pakanauskonnon tavat naamioitiin kristilliseltä kuulostavaan tyyliin. Taivaan jumalatar, naispuolinen epäjumala, sai uudeksi nimekseen Maria. Rukoukset tuli edelleen kohdistaa hänelle. Jotta olisi joku ihminen ketä kumartaa, liki jumalan kaltainen ja erehtymätön, oli paavius sopiva juttu. Paavin sanotaan olevan Jumalan Pojan sijainen maan päällä. Roomalaisten vuoden pimeimmän ajan juhla, Saturnalian, Saturnus-jumalan kunniaksi vietetty, nimettiin jouluksi ja sitä alettiin sanoa Jeesuksen syntymäpäiväksi. Roomalaisjumalien papit muuttuivat ulkoisesti toisenlaisiksi papeiksi, jotka jatkoivat lihan ja veren uhraamista jokaviikkoisissa uhrimenoissaan. Taivaaseen sanottiin pääsevän pyhiä toimituksia eli sakramentteja noudattamalla. Raamatuntekstit julistettiin kansalle liian monimutkaisiksi ja jumalanpalveluksissa puhuttiin latinaa, jota kukaan tavallinen ihminen ei ymmärtänyt. Näin haluttiin säilyttää mahdollisimman pitkään se harha, että tämä toiminta, jota kirkon toiminnaksi alettiin nimittää, olisi muka raamatusta peräisin, vaikka se olikin vain vanhoja pakanamenoja uusilla kuorilla päällystettynä. Varoja mahtipontisia rakennuksia ja palkkapappien palkkoja saadakseen kirkon vaikutusvaltaa valloitettiin mahdollisimman laajalle, ns. ristiretkienkin muodossa.
En nyt tarkemmin jaksa ja osaakaan selittää missä järjestyksessä ja millä aikataululla kaikki tämä tapahtui, vuosisatojen kuluessa kumminkin vähitellen homma vain pimeni ja pimeni. Ne, jotka olivat oikeasti uskossa Jeesukseen eivätkä halunneet olla mukana tässä järjestelmässä, olivat varmastikin enemmän tai vähemmän vainottuina historian eri vaiheissa. 1400- ja 1500-luvulla, kun suurimittakaavaisempi raamatun kääntäminen kansankielille alkoi, melkein kaikki ensimmäiset kääntäjät hirtettiin ja poltettiin kirkon toimesta. Voimassa oli oikein oma elimensä, inkvisitiolaitos, tällaista toimintaa varten ja tavallinen kansa pidettiin pelon orjuudessa inkvisition ja helvetinpelon avulla.
Niin, monilla on käsitys että valkoinen leghorn on se mitä kanalla tarkoitetaan, vaikka rotuja on niin paljon muitakin. Ja sitten monilla on käsitys, että se mikä aikanaan on ollut katolisen kirkon lisäyksiä ja epäjumalanpalveluksen naamioimista muotokristilliseen asuun jumalanpalveluskaavoineen kaikkineen on aitoa todellista kristillisyyttä. Totuus on tarua ihmeellisempää. Suurin osa niistä asioista, jonka moni äkkiseltään kuvittelee olevan ”kristillisyyttä” on pohjimmiltaan epäjumalanpalveluskaavoja Rooman imperiumin ajalta ja sitäkin varhaisemmalta ajalta. Ihan nykyajassa ja Suomessakin näitä kaavoja ja tapoja edelleen noudatetaan. Vain Raamattua tutkimalla ja kaiken oppimansa kaavamaisuuden mielestään poislaittamalla voi tulla ymmärtämään, mitä on elää elävän Jumalan yhteydessä ja mitä tarkoittaa ”Sillä elämä on minulle Kristus” (Fil 1:21) ja ”lähtekää siitä ulos te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi” (Ilm. 18:4).
Pitävätkö kanat valtavasti lasagnesta siksi, että ovat italialaista rotua?