Nettiuutisia katsellessani huomasin erään henkilön kesäkanojen ylittäneen Hämeen uutisten uutiskynnyksen. Jutussa kerrottiin ihmisestä, joka oli neljänä kesänä vuokrannut maatiaiskanoja kotiinsa kesäajaksi. Tässä kanalaumassa oli myös kukko. Kukko oli kuitenkin ensimmäistä kertaa kunnolla vasta tänä kesänä, sillä ensimmäisen kesän kokemuksista kukosta ei oikein innostuttu: ”Kustaa nimittäin aloitti kiekumisen neljältä ja jatkoi tasaista tahtia kuuteen asti.” Kustaa-kukko olikin saanut ekana kesänä häädön parin viikon jälkeen, kun sitä kiekunaa ei oltu kestetty.
Tänä vuonna kukko oli sitten uskallettu ottaa, mutta kanakoppi oli äänieristetty kukkoa varten! Ja joinain öinä siitä huolimatta kananpitäjä piti korvatulppia. Osaa ne olla kovia kiekumaan!
Vaan oli jutussa sitten kukosta tosi hienoakin juttua: ”Kukko on kanojen johtaja ja huolehtii kanoista. Kun kukko löytää madon, se ei syö sitä itse, vaan kutsuu kanat luokseen”. Kukko varoittaa myös kanahaukasta ja jos joku kana on pidempään poissa näkösältä, kukko huutelee tarkistushuutoja ja kyselee, että missä kanat ovat. Että tosi mahtavaa käytöstä kyllä. Vaikea suorastaan uskoa, että onko tuo mato-juttu aivan totta. Näistä kanoista kun joku löytää madon niin se lähtee mato nokassa juoksemaan karkuun, ettei kukaan toinen vaan saisi palaakaan siitä. Ja muut kanat syöksyvät perään ja sitten tapellaan, että kuka saa madon. Sama efekti toimii muilla herkkupaloilla - jokainen yrittää saada syödä yksin ja omassa rauhassa ilman että muut saisivat mitään. Voisiko kukko todella toimia toisin?!
Joo, kukotta näyttää tämäkin kesä sitten täällä menevän. Heinäkuu alkaa olla loppupuolella, joten salaisista aika vahvoista kukkohaaveistani huolimatta näyttää siltä, ettei sitä kukkoa sitten tänäkään kesänä tullut. En tiedä tarkalleen, kuinka kauan kanakausi täällä jatkuu tänä vuonna, onko kanakauden päättäjäiset parin viikon päästä vai vasta syyskuun puolella, mutta kumminkin tuntuu jo siltä, ettei näin lyhyeksi aikaa enää kannattaisi kukkoa ottaa. No, en siis tavallaan ole ollut ottamassakaan, kun en ole tiennyt että olisiko se ollut edes hyvä juttu vai ei (mitään äänieristettyjä koppeja ei ainakaan olla värkkäämässä). Tavallaan on halunnut Herralle jättää asian ja katsoa vain, että miten homma menee. Että tulisiko jostain vähän yllättävälläkin tavalla joku kukko yhtäkkiä kuvioon vai onko parempi että ei tule. No ei sitten ole tullut ja pitää vain uskoa, että on ollut tarkoitus näin. Mutta silti on hiukan vaikea ottaa asiaa vastaan. Oma mieli ei aina heti meinaa nöyrtyä Jumalan aikatauluihin ja suunnitelmiin.
Toiveet ja haaveet ovat joskus niin kovin kipeitäkin. Jos odottaa ja toivoo oikein kovasti jotain ja sitten kun mitään ei tapahdu kuitenkaan, niin se sattuu niin paljon. Ja sattumisen lisäksi herättää aivan hämmennystäkin. Että onko tämä asia, mitä haluaa ja odottaa niin kovasti Jumalan mielen mukainen asia ollenkaan. Sitten saa penkoa omia motiivejaan, pyytää Herraa näyttämään kaikki puolet asiassa, näyttämään mitkä ovat ihmisen omaa halua, pyytää poistamaan ne ajatukset, jotka eivät ole Herrasta jne jne. Mutta jos sittenkin vaan odottaa ja toivoo jotakin? Välillä ainakin itsestä tuntuu tältä: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” (Sananl. 13:12).
Odottaminen kuitenkin liittyy siihen miten Jumala omiaan vie. Että asiat tapahtuisivat Jumalan aikataulussa, eikä ihmisten. Ja kuinka hän valmistaa meitä johonkin sinä odotusaikana, vaikka itse luulemmekin jo olevamme kypsiä. Ja mitä kaikkea odottamisen siunauksessa onkaan, varmasti vaikka mitä. Yleensä vasta myöhemmin ymmärtää, mikä pointti siinä oli, etteivät asiat tapahtuneet oman aikataulun mukaan vaan Jumalan aikataulun mukaan.
Raamatussa on lukuisia kohtia ja kertomuksia siitä, kuinka eri ihmiset ovat odottaneet jotakin, kuinka Herra on kehottanut odottamaan ja kuinka sitten aikanaan odotus on saanut täyttymyksen ja Jumala kunnian. Se, mikä on Jumalasta toteutuu aikanaan: ”Näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.” (Hab. 2:3) Odotuksen tuskassa lohduttavia Sanankohtia ovat myös: ”Vanhurskaitten halajaminen vie onneen.” (Sananl. 11:23) ja ”Vanhurskasten odotus koituu iloksi”. (Sananl. 10:28)
Tässä linkissä alussa mainittu kesäkanajuttu. http://yle.fi/alueet/hame/2009/07/kesakanat_tuovat_ryhtia_elamaan_888657.html
Sieltä on linkki myös seuraavaan videoon, jossa voi nähdä upean maatiaiskukon mahtavine kannuksineen http://oppiminen.yle.fi/artikkeli?id=6389 .
