Kanat kiinnostavat erilaisia ihmisiä. Tänään kanoja kävi katsomassa tähän mennessä vanhin henkilö: eräs 100-vuotias rouva. Jos vielä vanhempia kiinnostaa tulla katsomaan kanoja niin tervetuloa vaan! Nuorin kanankatsoja tänä vuonna on ollut miinus 1,5 kk. Siis 7,5 kk ikäinen tyyppi, joka oli vielä äitinsä mahassa. No, hän ei nyt vielä tosiaan omin silmin katsellut kanoja, mutta sai kuitenkin osuutensa äitinsä huvittuneisuudesta tämän naureskellessa kanojen kuopimista puutarhassa. Muiden katselijoiden iät ovat sitten osuneet tähän miinus 1,5 kk:n ja 100 vuoden väliin.
Muilta ominaisuuksiltaan kanankatselijoissa on sitten ollut julkkiksia ja taviksia, naapureita ja sukulaisia, kavereita ja työnsä puolesta täällä käyneitä, työttömiä ja työssäkäyviä, lapsia ja eläkeläisiä, maistereita ja kansakoulupohjalta, oikea- ja vasenkätisiä, kaupunkilaisia ja maalla-asuvia, sporttisia ja sohvaperunoita.
Sillai on hauska, että kanojen katselu yhdistää erilaisia ihmisiä. Kun katsellaan kanoja, niin tunnutaan unohtavan hetkeksi muu. Kuka palaa lapsuusmuistoihinsa, kuka mitäkin. Mutta ihan kauhean kauaa tämä kanankatseluhetki ei kuitenkaan yleensä kestä, sitten puhutaan jo muusta missä erilaiset näkemykset ja mielipiteet, kokemus ja käsitykset tekevät isonkin eron eri ihmisten välille. Jos kaikki tänä kesänä kanoja katselleet tulisivat tänne yhtä aikaa, kovin paljon yhteistä jutunaihetta ei välttämättä löytyisi.
Vaan sitten on olemassa uskovien yhteys. Se on ihmeellistä. Kanankatselu yhdistää erilaiset ihmiset hetkeksi, mutta uskovien yhteys yhdistää erilaiset ihan kokonaan! Kun hengen yhteys on kohdallaan, silloin millään muulla ei ole väliä. Kun ollaan saman Isä-Jumalan lapsia, ollaan sisaruksia, veljiä ja sisaria, ja on niin paljon yhteistä kun on sama henki, että kaikki se mikä on maallista, on hyvin merkityksetöntä. Tai että se on ihan kivaa erilaisuutta, muttei niin että se erilaisuus olisi mitenkään erottamassa. Näin siis parhaimmillaan, kun vaelletaan hengen eikä lihan mukaan. Todellisuushan ei välttämättä ole jokaisen uskovan kohdalla välttämättä tätä vielä juuri tänään. Mutta mitä lähempänä on Jeesusta, sitä merkityksettömämmiltä muut asiat tuntuvat.
Uskovien yhteys on tuonut elämääni vielä paljon erilaisempia ihmisiä kuin mitä kanankatselu. Uskovienkin yhteydessä hengessä läheisiksi on tullut kaikenikäisiä ihmisiä. On ollut hengen yhteyttä koululaisesta tohtoriin. Uskonystävissäni on entisiä vankilakundeja. On rikasta ja köyhää. On ulkomaalaista ja kotikylänasukkia. Uskonystävilläni on ammatteja aivan joka lähtöön: maanviljelijää, lakimiestä, hitsaajaa, toimistosihteeriä, opiskelijaa, metsuria, tutkijaa, suntiota, autokauppiasta, opettajaa, ornitologia, EU-tarkastajaa, hevosmiestä, lastentarhanopettajaa, seminologia, sairaanhoitajaa jne jne. Johtajia ja alaisia. Yrittäjiä ja palkansaajia. Työttömiä ja työkyvyttömiä. Ja sitten toki sellaisia, jotka ovat jotenkin kokonaan tavalla tai toisella hengellisessä työssä. Ja luonteet eroavat sitten myös aivan valtavasti toisistaan. Jos joku ajattelee että uskovat olevat luonteeltaan jotenkin samankaltaisia niin erehtyy aikas paljon. Joukkoon mahtuu temperamenttia äärestä laitaan. Ja molemmat sukupuoletkin ovat yhtä kiinnostuneita hengellisistä asioista. Yhteys on vain kerrassaan ihmeellistä, silloin kun tunnetaan hengen eikä lihan mukaan.
Tässä vielä muutamia raamatunkohtia asiasta:
”Ei tässä ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. ” (Gal. 3:28)
”Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1. Kor. 12:13)
"Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan" (2. Kor. 5:16)
Jeesuksen tuntemisen rinnalla millään maallisella, oli se sitten maallista menestystä tai menestymättömyyttä, ei ole mitään merkitystä: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä.” (Fil. 3:8-9)
Jeesus kutsuu jokaista henkilökohtaisesti luokseen. Millään maallisella, ammatilla, luonteenpiirteillä, kyvyillä ja kiinnostuksilla, sukutaustoilla, ihmisen luontaisella hyvyydellä tai pahuudella, iällä tai yhtään millään sellaisella ei ole mitään merkitystä, ”sillä Jumala ei katso henkilöön.” (Room. 2:11) Jos ajattelee olevansa jotenkin ”hyvä ihminen”, niin sellainen tarvitsee Jeesusta yhtä paljon syntiensä sovittajaksi kuin rikoksista konkreettisesti tuomittukin, koska ”kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate” (Jes. 64:6). Kukaan ihminen ei voi tehdä mitään miellyttääkseen Jumalaa. Kaikki mitä yleisesti ottaen pidetään hyvinä tekoina ovat nekin Jumalan edessä turhia: ”Ei omaa vanhurskautta…vaan sen joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella.” (Fil. 3:9)
Kun inhimilliset asiat jäävät toisarvoisiksi, voidaan olla yhtä Herrassa ja kanojen katselussa.
