Tällä viikolla tiedotusvälineet ovat kertoneet Aasiassa laajalti näkyneestä auringonpimennyksestä. Monenlaista kokemusta ja ajatusta näyttää siihen liittyneen. Lehdestä luen: ”Tämä on paras tapa vaikuttaa tuonpuoleiseen, selitti Pohjois-Intiaan matkustanut Bhailal.” ”Vedessä on käytävä ennen ja jälkeen auringonpimennystä, se suojelee onnettomuuksilta.” ”Monet raskaana olevat jäivät kotiin. Pimennys aiheuttaa huonoa onnea koko perheelle, pelkäsi 25-vuotias Deepa.” ”Huolestuneimmat pyysivät lääkäreitä jopa aikaistamaan synnytystä.”
Suomalaisista tämän tyyppinen taikausko vaikuttaa aika hassulta. Ja niin turhaa murhettahan se on. Mutta silti tällaiset taikauskon valheet ja pelot pitävät miljardeja ihmisiä tälläkin hetkellä vallassaan. Aikanaan suomalaisetkin ovat olleet jokseenkin samassa tilanteessa. On palvottu erilaisia henkiä ja pelätty niiden kostoa ihan oikeasti. Jäänteenä tästä kokkoja poltellaan esim. vieläkin eri tilaisuuksien yhteydessä. Noitien ja muiden henkien pelosta on vapauttanut vain elävä suhde Jeesukseen. Suomessa on 1800-luvullakin ollut sellaista aikaa että paljon ihmisiä on tullut uskoon. Silloin pystyy lopettamaan henkien lepyttämiset, tonttujen ruokinnat ja muut vastaavat menot.
Jäänteitä pakanauskonnon harjoittamisesta löytyy vaan silti yllättävän paljon ihan nykyajastakin. (Enkä nyt edes tarkoita sitä kuinka kiinnostus shamanismiin, luonnonuskontoihin, itämaisiin uskontoihin ja ties mihin okkultistiseen lisääntyy jatkuvasti kun ihmisten hengellinen tyhjyys lisääntyy eikä kuitenkaan löydetä elävän Jumalan luokse Jeesuksen kautta.) Tarkoitan sitä, kuinka tosi moni, ihmeekseni myös jotkut uskovat, ovat taikauskoisia. Erityisen hyvin tämä mielestäni ilmenee siinä, kuinka moni käyttää ilmaisua ”pitää koputtaa puuta.” Että ihan oikeasti ovat koputtamassa puuta, ettei vaan tapahtuisi jotakin epätoivottavaa mistä on ollut puhe.
Katselin näitä juttuja netistä ja löysin seuraavaa tietoa: Puun koputtaminen juontaa kaiketi juurensa puiden palvontaan. Puiden palvonta ja uhripuut ovat olleet erittäin yleisiä Suomessa vielä 1700-luvulla. Vasta 1800-luvulla puiden palvonta laajamittaisemmin lopetettiin. Puille tuotiin ruokia ja muita uhreja jne. Suomensukuisten kansojen keskuudessa Venäjänpuolella uhripuita on vielä edelleenkin olemassa. Liettuan kielen Perkunas-sana, josta tulee suomen perkele, on samaa sanajuurta kuin latinan sana quercus eli tammi. Puissa uskottiin asuvan henkiä ja niitä piti lepytellä, jotta sai onnea elämässään. Puun koputtaminen on jatkoa puukulttien tavoille.
Puiden palvonta on epäjumalanpalvelusta ihan ihmiskunnan alkuajoilta asti. Seuraava kohta sopii auringonpimennykseen ja puunkoputukseen: ”Älkää totutelko itseänne pakanain menoon, älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat. Sillä kansat noudattavat turhia jumalia, sillä ne ovat puuta.” (Jer. 10:2-3). Ja tämä yleensä puiden palvontaan: ”Missä vain he näkivät..tuuhean puun, siinä he..antoivat vihastuttavat uhrilahjansa. Sentähden..Näin sanoo Herra Herra: Ettekö saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?” (Hes. 20:29-30)
Tokikaan ”puun koputtajat” eivät ajattele lepyttävänsä puun henkiä asiaa sanoessaan, mutta kyllähän siinä sanonnassa aina jotain pakanallista taikauskoa on.
Viime vuonna Suomessa oli 1.8. osittainen auringonpimennys. Muna vai Kanan tieteellinen osasto lähetettiin silloin paikalle tutkimaan kanojen käyttäytymistä. Taikauskoon viittaavia pelkoreaktioita ei havaittu. http://munavaikana.blogspot.com/2008/08/auringonpimennys.html
