Tänään minulla on siipi maassa. Tänäänkin. Minulla on aika usein siipi maassa. Minulla itselläni. Ei siis mikään kanan siipi, vaan näin kielikuvia käyttäen, kun joku tämmöisenkin sanonnan alavireisyydestä, surusta ja masennuksesta on käyttöön ottanut. Siipi maassa.
Eräs blogin lukija antoi minulle taannoin paperilla muutamia ajatuksia, jotka olivat hänelle itselleen näistä teksteistä heränneet. Eräs tällainen ajatus oli mm.: ”Kanat ylistävät Luojaansa olemalla kanoja, toteuttamalla kanana oloa.” Hyvä ajatus, josta voisi kirjoittaa pidemmästikin. Samassa lapussa oli teksti, jossa kirjoittaja käytti minusta nimitystä ”Onnellinen.” ”Onnellisen A:n puhuvat kanat”, oli eräs otsikko. Tässä kohtaa alkoi melkein itkettää. Kun en sitten kumminkaan ole niin onnellinen. Iloinen kyllä aina välillä ja erityisesti silloin kun saa puhua Jumalasta ja kaikista mahdollisista hengellisistä asioista ja iloinen myös kanoista. Mutten sitten kumminkaan onnellinen. Siipi on niin usein maassa.
Jumala ei lupaa uskovalle jatkuvaa iloa tässä ajassa: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.”(Joh. 16:33) ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan.” (1. Piet. 1:6-7).
Usein on olo kuin näissä raamatunkohdissa: ”Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. Minun silmäni ovat huienneet surusta. ”( Ps. 6:7-8). ”Minä kysyn, milloin lohdutat minua?, sillä minä olen kuin nahkaleili savussa.” (Ps. 119:82-83). ”..minä vaellan ahdistuksen keskellä..” (Ps.138:7) ”Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy.” (Ps. 61:3). ”Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa. Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?” (Ps. 42:7,10).
Lohdutus ja toivo paremmasta siiven ollessa maassa löytyy vain Jumalasta. Olen joskus saanut ihan toisen ihmisen rukoillessakin puolestani tuon toisen kautta sanat, jotka uskon olleen Jumalan puhetta: ”Jumala tekee sinusta onnellisen.” Tämän lisäksi saan takertua Raamatun kautta tuleviin Jumalan lupauksiin ja kehotuksiin: ”Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12). ”Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.” (Matt. 5:4). ”Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla.” (Ps. 30:12). ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:20).
Siipi on maassa, mutta siitä huolimatta minä rakastan Jumalaa.
