Tänään munintapesästä löytyi kolmannen kerran rikkinäinen muna. Ensimmäinen rikottu havaittiin reilu viikko sitten, toinen pari päivää sitten ja kolmas tosiaan tänään. Tylsää. Jossain vaiheessa epäiltiin rikkomista harakan tekosiksi, mutta enemmän epäilyksen alla on nyt kuitenkin joku kanoista. Että joku on päässyt munan makuun ja alkanut rikkoa niitä. Tosin sekin on vähän kyseenalaista, koska joka kerta löytyessä munassa on vielä sisältöä jäljellä. Että jos joku oikein herkuttelisi omilla munillaan, niin ajattelisi että söisi sitten koko sisällön. Mutten tiedä nyt aivan tarkkaan mistä on kysymys. Kyllä kanat tosiaan voivat oppia omia muniaan rikkomaan ja sisältöjä syömään. Pitäisiköhän istua häkin laidalla joku aamu ja katsoa mitä tapahtuu. Vai kenties asentaa valvontakamerat kuvaamaan munintapesän tapahtumia?
Onhan se vähän onnetonta, kun muna tulee, mutta sitten se heti rikotaan ennen kuin se ehtii käyttöön. Munia tulee nyt kyllä säännöllisesti joka kanalta, ettei varsinaista munapulaa tule, vaikka joskus joku onkin rikkoutunut, mutta onhan se silti tympeää löytää rikkihakattu muna. Sillä ei sitten tee yhtikäs mitään. Loppuja sisältöjäkään ei voi kanoille antaa, etteivät kaikki pääse munan makuun ja ala harrastaa samaa toimintaa.
Pyhän Hengen vaikuttamat hedelmät niin kuin munatkin on ensisijaisesti tarkoitettu muiden iloksi. Parempi vaan, ettei niitä välttämättä niin itsessään huomaisikaan, ettei ala kiinnittää huomiota itseensä, Herraan vain. Usein kuitenkin tuntuu, että itseltä löytyy vain rikkimenneitä munia, tai että ainakin niiden osuus on huomattava. Eikä osaa sanoa, että mistä sekään johtuu.
”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” (Gal. 5:22). Näitä tietysti haluaisi tuottaa, ja uskovan elämässä sen pitäisi olla mahdollista. Ei siksi, että olisi jotenkin parempi ihminen, vaan siksi, että Jeesus voi sellaisia Häneen uskovan kautta vaikuttaa. Näitä hedelmiä on monien kohdalla saanut itsekin nähdä. Jeesus kertoo tästä hengen hedelmän tuottamisesta: ”Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä ole viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:4-5).
Kyllä sitä tietää, että oma elämä kantaa hengen hedelmiä melko vähän. Miksi ilo rikkoutuu niin monessa tilanteessa? Miksei rauha vallitse? Miksi rakkauden suhteen oma astia on niin tyhjä niin usein? Hyvyydestä ei tahdo edes mainita. Ystävällisyyden sijaan on karvas mieli. Siilin piikit ja kova kuori aran ja kipeän sisimmän suojana.
Elämä on niin tätä. Kuin Pikku-Kallen kauppareissulla kun kaatui pyörällä ja kysyttiin että kuinka kävi: - Kurkku katkesi, maksa levisi ja munat halkesivat. (Mikä häikäisevä vitsi tähän väliin..)
Ja sitten taas kuitenkin, Jumala voi kaiken. Viedä syvemmälle Jeesuksen tuntemiseen. Että saa pysyä Hänessä. Eikä Hän heitä pois, vaikka munat meneekin rikki. Joka päivä aloitetaan muninta uudelleen.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneena häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen.” (Kol. 2:7)
