Vaikka tänään yritin olla kovastikaan ajattelematta kukkoja, niin sitten kumminkin kävi niin, että aivan muiden touhujen ohessa eräässä keskustelussa kukot tulivat kuitenkin puheisiin. Se tapahtui sanonnan muodossa: ”eikä siinä sitten kunnian kukko laula, jos..” En muista enää edes, mikä asia oli se juttu, jolle kunnian kukko ei olisi tässä tapauksessa laulanut. Mieleen jäi vain kunnian KUKKO, eikä itse asia ollenkaan. Mistähän lie tullut tuokin sanonta.
Kunnian kukko ei laula. Niinhän se yleensä sanotaan. Eikä niin että kunnian kukko lauloi jollekulle. Usein sanonta on jotenkin negatiivinen tai jopa uhkaileva: muuten ei kunnian kukko laula, jos blaa blaa blaa..
Raamatussa on myös puhetta kunniasta. Käsitän niin, että siitä näkökulmasta katsottuna on vain hyvä, jos kunnian kukko ei kovin lauleskele vaan pitää enempi nokkansa tukossa. Ainakaan kenenkään ei pitäisi odottaa tai toimia niin että haluaisi kuulla kunnian kukon laulavan itselleen. Ihmisten sen sijaan tulisi toimia kunnian kukkoina niin että laulaisivat Jumalan kunniaa. Tässä muutamia Raamatunkohtia, jotka jotenkin sopivat tähän aiheeseen (näitä olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin…):
”Antakaa kunnia meidän Jumalallemme” (5. Moos. 32:3)
”Kirkkaus ja kunnia on hänen (Jumalan) kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan.” (1. Aik. 16:27)
”Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.” (1. Aik. 29:11)
”Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.” (Ps. 96:7)
”Mutta antakaa nyt Herralle, isienne Jumalalle, kunnia ja tehkää hänen tahtonsa.” (Esra 10:11)
"Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa…” (2. Aik. 1:11)
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Luuk. 2:14)
”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh. 5:44)
”Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.” (Joh. 7:18)
"Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". (Ilm. 14:7)
”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1. Piet. 5:6)
