Palaan muistoissani aivan tämän vuoden kanakauden alkuun. Kanat olivat aluksi ympäri vuorokauden häkissä ja ajattelin silloin, että olisi kiva, jos niillä olisi siellä häkissä jotakin virikkeitä. Jossain olen nähnyt kanoilla sellaisia kiipeilysysteemejä. Jotain rimoja joita pitkin nousta esimerkiksi orrelle tai kiivetä munintapesään, joka on jotenkin korkeammalla. Näitä haaveitani kerroin eräälle ystävälleni ja hän olisi ollut valmis tekemään kanankiipimäpuun. Se avustushalukkuus tuntui kovin hyvältä. Käytäntö sitten vaan meni niin, etten kuitenkaan kiipimäpuuta ehtinyt mennä hakemaan (yli 100 km välimatkaa) ja kanatkin vapautuivat vapaiksi kanoiksi tänä vuonna niin aikaisin, ettei siinä häkin kiipimäpuille olisi oikein käyttöä ehtinyt olemaankaan. Virikkeitä tuntuu ihan riittävästi olevan nyt kun juoksevat ympäri pihaa.
Mutta että joku olisi periaatteessa ollut täysin valmis tekemään minua varten kanojen kiipimäpuun. Se tuntui kauhean hyvältä. Kun itsellä ei vasara ja saha pysy ollenkaan kädessä tai ainakin epätoivo on lähellä jos pitäisi kovasti niiden kanssa alkaa yrittää tehdä jotain. Vaikka vaan kanan tikkaita muutamasta laudasta ja rimasta. Niin oli niin hienoa, että joku uskonveli olisi hyvin voinut tehdä sellaisen. Ja kuulosti vielä että hän olisi ihan mielelläänkin voinut tehdä sellaisen. Ettei se hänelle olisi ollut mikään iso juttu. Pikku juttu hälle, mutta iso juttu mulle.
Jotenkin on niin vertauskuvallista, että nämä kiipimäpuut jäivät sitten kuitenkin vielä tekemättä. Että puheen tasolla vaan oltiin, vaikka vakavissaan oltiinkin. Vertauskuvallista siinä mielessä, kun puhutaan uskovien yhteydestä. Että puheen tasolla voi olla yhteys, mutta käytännössä ja arjessa ei sitten kuitenkaan ihan kauheasti sitä yhteyttä näy. Toki joidenkin ihmisten välillä on ja silloin tällöin toiminnassa on ja hengessä on jne, mutta niin paljon enemmänkin voisi olla.
Jeesus rukoili Isää: ”että he kaikki (uskovat) olisivat yhtä.. että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” (Joh. 17:21,23)
Raamatussa uskovien yhteydestä kerrotaan: ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heille yhteistä. Ei myöskään heidän joukossansa ollut ketään puutteenalaista.” (Apt. 4:32,34) Puhutaan myös ”jokapäiväisestä avunannosta” (Apt. 6:1).
Kaikki uskovat muodostavat Kristuksen ruumiin, jonka yhteydestä ja toiminnasta on kysymys: ”me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. ” (1. Kor. 12:13,14,24-27)
Uskovien kokoontumisista sanotaan: ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. ” (1. Kor. 14:26). Uskovien yhteydessä toimii Pyhä Henki: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä, toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä, toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.” (1. Kor. 12:7-10)
Uskovien yhteyteen ei tarvita kirkkorakennuksia: ”Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa.” (Room. 16:3,5)
Niin kuin en saanut vielä iloita uskonveljen tekemistä kanankiipimäpuista, käytännössä en ole saanut myöskään iloita sellaisesta uskovien yhteydestä, josta yllä olevissa Raamatunkohdissa puhutaan. Jotain on kuitenkin saanut olla näkemässä ja kokemassa ja tiedän, että kaikki tuo on täysin mahdollista ja varmasti Jumala koko ajan yhteyttä lisää, että tuo ”yksi sydän ja yksi sielu” on vielä ihan täyttä totta. Onhan sitä omassakin sydämessä ja elämässä vielä monia asioita, jotka estävät täyttä yhteyttä.
Pienemmässä mittakaavassa voidaan toki harjoitella uskovien yhteyttä ja yhteistoimintaa. Jos esimerkiksi jollakulla uskovalla on erityinen into ja taito kanantappoon, kynimiseen ja kanaruokien valmistukseen takuutuoreista kanoista tai halua opetella näitä asioita niin voi ilmoittautua! :)
