Kun kanoille on ruokaa tarjolla, niin muutkin linnut ovat siitä kiinnostuneita. Erityisen röyhkeitä ovat harakat. Ne tulevat kanahäkkiin, vaikka kanatkin olisivat siellä ja silloin ainakin käyvät einehtimässä kananrehuja kun kanat itse kuopsuttavat kukkapenkeissä. Harakannaurua aina välillä kuuluu ja musta lehahdus käy, kun kanahäkille päin astelee. Harakoita on aika montakin välillä siellä. Siinä saa sitten jo ajatella, että voiko niistä tarttua jotain tauteja, jos vaikka paskovat kananruokiin. Jotain virityksiä on mietitty, että millä harakoiden ruokintaa voisi estää. Tarkoitus olisi ruokkia kanoja eikä antaa harakoiden viedä niiden herkkupaloja. Kanatkaan eivät oikein näytä kovasti osaavan karhata harakoita pois.
Heti kun on jotain hyvää tarjolla jossain, niin ottajia löytyy. Varastajiakin. Jos mikään on yhtään arvokasta, niin varastuksen mahdollisuuskin on olemassa.
Kanoilta varastetaan jyviä. Jeesus kertoi myös vertauksen kautta vähän vastaavasta tilanteesta. Hänenkin vertauksessaan linnut olivat varastajan vertauskuva. Jeesus siis kertoi kuulijoilleen henkilöstä, joka lähti kylvämään. Siinä puuhassa sitten osa siemenistä putosi tielle ja linnut tulivat ja söivät ne. Myöhemmin Jeesus selitti vertauksen: ”Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.” (Luuk. 8:11-12).
Jumalan sana on niin arvokasta, että varastaja heti löytyy, jos ihminen ei visusti talleta itseensä kuulemaansa sanaa. Saatana ei halua, että ihmiset alkaisivat tutkia Raamattua, miettiä hengellisiä asioita omalle kohdalleen ja rukoilla Jeesusta. Tällaisen ihmisen sydän on vielä niin kova, ettei jyvä eli Jumalan sana pääse juurtumaan, vaan perkele pystyy pystyy helposti poimimaan siemenet. Ihminen ei itse tajuakaan, että häneltä on juuri varastettu Jumalan sana, kun epäuskon ajatukset ovat niin kova kuori sydämen ympärillä.
Olen yrittänyt ottaa kuvaa harakoista, jotta saisin sen tämän kirjoituksen oheen, mutta se ei ole onnistunut, kun ovat niin äkisti lehahtaneet pois. En siis pysty kuvalla todistamaan että harakoita on nähty. Yhtä vähän pystyn konkreettisesti todistamaan, että saatana on se, joka aiheuttaa epäuskon ajatukset ihmisen mieleen ja varastaa halun olla kiinnostunut Jumalan sanasta. Henkimaailman juttujahan nämä ovat. Näkymättömiä asioita. Ja silti niin todellisia. Jos ei ole kiinnostunut Raamatusta, tarkoittaa se sitä että maaperä on vielä kova ja että varas on ollut asialla. Hän kyllä tietää, mikä on varastamisen arvoista.
Jumala onneksi pystyy muokkaamaan sydämen maaperäämme. Jokaisen sydän on varmaan jossain vaiheessa se tienvierus, jossa ei Sana pääse kasvamaan. Jeesuksen vertauksessa siementä putoaa sitten myös hyvää maahan, jossa siemen kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän: ”Ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.” (Luuk. 8:15). Joskus tarvitaan kovaakin muokkausta että sydämen maaperästä tulee otollinen ja hyvä kasvualusta Jumalan sanalle. Jonkun sydän taas on valmiimpi vähän vähemmällä elämän muokkauksellakin. Jumalan Sanan siemen on niin arvokas, että se kannattaa ottaa vastaan omaan sydämeensä ja katsoa millaista kasvua ja hedelmää se lähtee tuottamaan.
Harakoita pitää yrittää karkoittaa, vaikkei siihen aina pystykään, kun ne niin salakavalasti tulevat paikalle. Ja aina kun kuulee jotakin Jeesuksesta ja lukee Raamattua niin kannattaa tallettaa ne asiat sydämeensä niin, ettei niitä pääse mikään eikä kukaan varastamaan.
