Katja-kruunu

Oma kesäkanaelämäni on edennyt yli puolen välin - vielä on kuitenkin hiukan reilu 2 kk jäljellä tällä paikkakunnalla. Erityisen onnellinen tänä kesänä olen tosiaan ollut tästä omasta kesäkanankoppiasuntoluukustani, jossa on voinut rauhallisia aamuja ja iltoja viettää. (Eikä enää ole kylmäkään täällä niin kuin toukokuussa, helteiden suoma 28 asteen sisälämpötila sopii mulle oikein hyvin.)

Koska tämä on vain kesäasuntoni, sisustus pyrittiin järjestämään mahdollisimman vähin hankinnoin, kun syksyllä sitten taas kämppä tyhjenee. Ainoa kaluste, jonka ostin tänne oli valaisin. Mutta se olikin sitten itselleni vähän poikkeuksellinen hankinta.

Kuten totesin munamankeli-kirjoituksessa, minun on ollut kauhean vaikea ostaa itselleni mitään. Varsinkaan mitään ”turhaa”. Jumala on nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana muuttanut minua, heijastukset vaikuttavat jopa tähän asiaan ja asuntoni valaisin on mielestäni aika hyvä todiste tästä. Kun meillä ei ollut ylimääräisiä valaisimia, jonka tänne olisi voinut tuoda, niin hommasin itselleni keväällä kristallikruunun. Se kun oli mun mielestä hieno. :) En oikeastaan käsitä edelleenkään, miten tuo juttu on mahdollista, mutta täällä se roikkuu ja on mielestäni edelleenkin hieno. Kruunun nimi (malli) on Katja. (Kristallikruunukaupan kaikki kruunut olivat nimetty naisten nimillä, oli Paulaa ja Juttaa ja Alisaa ja ties mitä. Tämän mielestäni niistä kauneimman, sinisävyisen, nimi oli tosiaan Katja.)

Katja-nimeen liittyy minulla erityisiä muistoja. Tänään, 13.7. on kulunut tasan 5 vuotta siitä, kun eräs minulle rakas Katja pääsi kirkkauden puolelle. Hän oli kuollessaan 36-vuotias. Enkelit noutivat hänen sielunsa silmänräpäyksellissä autokolarissa. Hänellä ei varmasti ehtinyt olla mitään fyysisiä kärsimyksiä.

Kauneinta Katjassa oli hänen rakkautensa Jeesukseen. Hän oli ollut uskossa 9 vuotta, niistä kaksi viimeistä jotenkin ”uudistuneemmassa tilassa”. Itse ehdin tuntea Katjan vajaat kaksi vuotta. Hän oli todella sisar Herrassa - sisar, jota oli helppo rakastaa. Olin etuoikeutettu saadessani kuulla hänen ajatuksiaan ja elämänsä asioita. Hänen puheissaan ei ollut turhan jauhamista, koska hänen elämänsä keskipiste oli Jeesus. Jumala antoi hänen myös kokea hengessä taivaallisia jo maan päällä, sekä toisaalta taisteluja pimeyden valtoja vastaan. Nyt jälkeenpäin mieleen ovat silti eniten painuneet vain sanansa: ”On se sitten valtavaa kun saa NÄHDÄ Herran.” Ei meistä kumpikaan käsittänyt, että Katja olisi jo niin pian näkemässä Jeesuksen. Eikä Katja mitenkään koskaan ajatellut, että hänen lähtönsä täältä tulisi jo niin pian, kyllä hän oli tässä elämässä ihan normaalilla ja hienolla tavalla arjessa mukana, työelämässä ja äitinä. Mutta Jumala oli hänet kuitenkin valmistanut jo kirkkautta varten.

Katja on kruunattu elämän kruunulla taivaan puolella. Hän pysyi uskollisena Jeesukselle loppuun asti, vaikka joutuikin kärsimään uskonsa tähden. (”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.”) Ei voi kuin ihmetellä Jumalan johdatusta, että sain tulla Katjankin tuntemaan. Eikä voi kuin rukoilla, että Jumala antaisi myös itselle uskollisuutta Jeesukselle, oli edessä mitä tahansa. Että itsekin aikanaan pääsisi perille, saisi nähdä Herran Jeesuksen ja hänen verellään pesemänsä pyhät. Ja Katjan siellä iloitsemassa muiden kanssa. ON SE SITTEN VALTAVAA, KUN SAA NÄHDÄ HERRAN (ja Katjankin)!

”Minä (Jeesus) tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.”

Videoita

Tässä linkki youtubeen http://www.youtube.com/user/testimoniesofjesus#p/u

Linkin takaa löytyy erillisiä noin minuutin videoita, joissa useammat henkilöt vastaavat kysymykseen Mitä Jeesus sinulle merkitsee/What does Jesus mean to you? Osa videoista on otettu Italian reissulla, osa Suomessa.

Hassua katsoa itseään mokeltamassa videolla. En lue mitään paperista, vaikka välillä näyttää siltäkin. Ei ole tullut tuota kameran edessä olemista harjoiteltua.. Mutta ainakin videot ovat aitoa materiaalia jokaiselle kertojalle elämänsä tärkeimmästä asiasta.

Kuin kanat orrella

Rakas Jeesus, kirjoitan sulle päiväkirjaa:

Tulin juuri kotiin paikkakunnallani järjestetystä telttakokous illasta. Sen oli järjestänyt eräs itseään seurakunnaksi nimittävä taho. Olin onnellisena menossa sinne toiveissani saada kuulla Jumalan Sanaa ja olla Pyhän Hengen läsnäolossa. Tullessani kauniissa kesäillassa kotiin, olo oli kuitenkin kuin entisellä tytöllä tanssien jälkeen.

Kyllähän siellä hyviä hengellisiä lauluja laulettiin, vanhojakin, Jeesus, sinun verestäsi ja voimastasi kertovia. Mutta jotenkin ne jäivät vain lauluiksi ja laulamiseksi, voima oli poissa, sanoja vain tippui ihmisten suista. Oli rukousta, piti taas nousta seisomaankin sitä varten, vaikken olisi yhtään halunnut. Aivan kuin se olisi oleellista, missä asennossa ollaan, kun joku edessä rukoilee. Se tuntuu niin turhalta, olithan Jeesus vieressäni.

Vääntelehdin koko kaksi tuntia sillä kamalalla penkillä. Se on kun on tämä heikko selkä, niin inhoan noita penkkejä. Tuli ihan kanat mieleen, kanat orrella, vaikka ne istuukin mielellään orrella toisinkin kuin minä tuolla penkillä. Minunkin teki välillä mieli laittaa pää siiven alle ja alkaa nukkumaan, kun en niin kauheasti saanut siitä puheestakaan. Mieluiten olisin istunut siihen vihreälle nurmelle, jonka päällä penkki oli, mutten sitten kehdannut, kun muut olivat niin orrella.

Jeesus, olen aivan ihmeissäni, kun ihmiset tuntuvat puhuvan noissa kokouksessa jotenkin niin väärälle kohderyhmälle. Tuollakin olivat varmaankin aivan kaikki sinun omiasi. Vaan sitten kuitenkin oli todistuspuheenvuoroja paljon. Toisaalta sitten taas tarkoitus varmaan kuitenkin oli, että telttakokouksissa olisi sellaisia, joita sinä vetäisit puoleesi – varsinainen puhe oli taas kuitenkin selvästi uskoville suunnattu. Olenko minä ihan pöpi, kun käsittäisin Raamatusta että uskovien kokoukset ja evankeliointikokoukset saisivat olla eri asioita? Eivätkö uskovat tarvitsisi puhetta opettajilta ja paimenilta ja sellaiset jotka eivät sinua vielä tunne puhetta evankelistoilta? Tuntuu, että uskovia nykyään enemmän evankelioidaan, kuin opetetaan. Jeesus, missä opettajat ja paimenet ovat, missä profeetat? Miksi törmään niin usein evankelistoihin ja todistuspuheenvuoroihin uskovien kokouksissa? Kai nyt kaikki uskovat tietävät miten uskoon tullaan? Kyllä minä toki evankelistojakin tykkään kuunnella, mutta kaipaisin myös muuta, neuvoa ja opetusta. Ja sitä sinun Henkesi vapautta, sitä että jokaisella olisi jotakin, kun tullaan yhteen.

Aika yksinäinen fiilis olisi ollut tuolla teltalla, jos et sinä Jeesus olisi ollut minun kanssani. En tuntenut ketään ja kukaan ihminen ei puhunut minulle mitään. Ajattele Jeesus, jos olisin ollut kovassa hädässä, eikä kukaan olisi mitään silloinkaan sanonut. Olisin lähtenyt pois vielä ahdistuneempana kuin olisin tullut! Olisin voinut saada sinustakin ihan typerän kuvan, jos kovassa pettymyksessä ja yksinäisyydessä olisin lähtenyt pois. Enkä minä siellä kyllä mitään erityistä rakkauden ilmapiiriäkään havainnut. Ihmiset tuntuivat olevan aika kuivakkaita ja näytti siltä kuin he olisivat käyneet samassa tapahtumassa 40 vuotta ilman, että se olisi muuttunut mihinkään. Moni puhuikin 30 ja 40 vuoden takaisista tapahtumista. Vaikka sinä toimit joka päivä, niin tuli olo että jotkut vain muistelivat menneitä. Enkä minä oikein siitäkään tykännyt kun heti aluksi niin mainostettiin sitä ryhmittymää, joka tilaisuuden järjesti. Tuli ihan pöllö olo kun ihmetteli, että järjestetäänkö tämä nyt oikein tämän ryhmittymän kunniaksi vai Jeesus sinun kunniaksesi. Alussa ainakin enemmän hoettiin sitä ensimmäistä.

Puhuja sitten puhui semmoisella tyylillä mikä oli niin opitun oloista. Siinä tulee kanssa vähän semmoinen tyhjä olo. Toisaalta puhutaan paljon sinun voimastasi ja sitten kumminkin jää tyhjäksi, kun ei kuitenkaan koe mitään. Voi olla voimakasta puhetta ja kovaan ääneen rukoilemista – sitten itselle tulee vain olo, että onko minussa nyt jotain vikaa, kun en koe yhtään mitään. Ihan tulee joskus semmoinen olo, kuin olisi jossain kuohassa. Vaahdossa, eikä itse aineessa. Että jää janoiseksi eikä saa vettä, vaikka puhutaankin vedestä.

Mutta kyllä minä, Jeesus, niin kuin tiedät, haluan kovasti siunata kaikkia heitä, jotka olivat tuolla tänä iltana. Tiedän, että he ovat sinun rakkaita lapsiasi jokainen ja sinä haluat heille valtavan hyvää kaikille. Ja kyllä se saarnamieskin ihan asiassa oli ja varmaan sinulta saanut aiheen – hän puhui psalmista 23, siitä miten ihanan hyvä paimen sinä olet. Kuinka sinä johdatat omiasi viheriäisille niityille lepäämään ja virvoittavien vetten ääreen. Ja kuinka tärkeää on tuntea sinut henk. koht. omana paimenena. Nyt kun itsellä on lampaitakin, saa taas paremmin muistaa kaikkia sinun lammasvertauksiasi, kuinka sinä todella olet hyvä paimen, rakastat jokaista lammastasi ja johdatat laumaasi. Kiitos siitä, että saa olla yksi lammas sinun laumassasi. Tänä iltana tuolla sain olla muiden sinun lampaitesi kanssa. Minä saan uskoa, että sinä johdatat jokaista virvoittavien vetten ääreen. Siunaa Jeesus, kaikkia joita tuollakin illassa tänään oli, sinun ihanalla siunauksellasi ja virvoituksellasi!

P.S. Onneksi saa kuulla viestejä myös toisenlaisista telttakokouksista. Tämän kirjoittamisen jälkeen eräs tuttu kirjoitti facebookissa seuraavasti: "Olin eilen telttapäivillä puhumassa. Siellä oli n. 70 henkeä paikalla ja teltta oli lähes täynnä. Koin vapautta ja iloa julistamiseen ja koin ennenkaikkea Herran Pyhän Hengen läsnäoloa kokouksessa. Moni tuli kosketetuksi illan aikana ja ihmisiä tuli rukoiltavaksi kokouksen jälkeen. Kunnia, kiitos ja ylistys Herralle!"

Munamankeli

Oon tänään hommannu munamankelin! Tai no, vissiinkin virallisesti vain miestenpyörää voidaan sanoa munamankeliksi ja ite oon hommannu kyllä naistenpyörän, mut voisko sitäkin tän blogin hengessä kutsua munamankeliksi…? Menee ittellä niin jo munat sekaisin, ettei meinaa muistaa, että voisi olla muitakin munia mankeloitavaksi kuin kananmunia..

Pyörän saaminen on käsittämättömän mainio juttu. Siihen sisältyy niin paljon Jumalan huumorintajua, ettei sitä oikein voi kaikkea selittääkään; menee aivan sisäpiirihuumoriksi Jeesuksen kanssa tää pyöräasia. Koitan nyt jotakin kumminkin kertoa, mutta en kuvittelekaan että muiden mielestä tämä olisi niin hauskaa kuin itsestäni – eikä kukaan muu olekaan saanut nyt pyörää.

Homma juontuu jo viime kesään. Olin silloin pyörälenkillä pyörälläni, jonka olen saanut 11-vuotiaana (tai sitten siskoni pyörällä, en edes muista kummalla, kumminkin jollain ei niin hyvällä). Pyörälenkki oli kokonaisuudessaan hyvin poikkeuksellinen, koska sen aikana juttelin Jeesuksen kanssa dialogia. Tällaista ei ole tapahtunut ennen, eikä sen jälkeenkään, mutta silloin tapahtui. Loppumatkasta kysyin, että eikö Jeesus voisi hommata mulle uutta pyörää (mun on ollut aina jotenkin vähän vaikea hommata itselleni yhtään mitään). Sain jotenkin sellaisen vastauksen, että Jeesuksella ei ole rahaa eikä pankkitiliä omissa nimissä ja että jos hän menisi vaan kauppaan hakemaan pyörän niin silloinhan hän varastaisi, eikä hän Jumalana voi varastaa, et semmoinen pikku ongelma. Mua nauratti se vastaus ihan kauheasti, totta tosiaan, eihän Jeesus voi mennä kaupasta pyörää pöllimään! :)

Tänä kesänä olen sitten ajatellut, että nyt haluaisin ostaa sen uuden pyörän ja kun asun kesäkanakoppiluukussani 10 kilsan päässä oikeista kanoista, niin tämä väli olisi juuri sopiva pyöräilyyn. Toukokuun lopussa katselin netistä sopivaa pyörää ja kävin liikkeessäkin jo kokeilemassa sitä ja tosiaan löysin semmoisen, minkä haluaisin. Olin jo aikeissa ostaa pyörän, kun sitten tuli este – eräs henkilö ei kestänyt ajatusta, että tänne tulee uutta tavaraa. Ostaminen jäi.

Viime aikoina olen saanut taas muistaa sitä opetusta, jonka pyöräretkellä sain: Jeesuksella ei ole pankkitiliä eikä käteistä rahaa. Rahat ovat ihmisten nimissä ja ihmisten hallussa. Jumala ei tee sellaisia ihmeitä, että tyhjästä tulee rahaa jollekulle. Jos joku on puutteessa, kannattaa mieluummin järjestää keräys kuin kuvitella, että Jumala murtautuisi pankkiohjelmistoon ja lisäisi nollia tilisaldoon tai perustaisi laittoman setelipainon.

Rahaliikenne tapahtuu siis ihmisten kautta. Ja uskovien olisi hyvä rukoilla sitä, että rahansa saisivat olla Jeesuksen käytössä. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Oma mieli on kyllä automaattisesti rahassa kiinni, mutta ei voi kuin rukoilla, että Jumala antaisi mielensä mukaista suhtautumista rahaan. Harva tulee ehkä esim. ajatelleeksi, että nuukuus ja säästäminen voivat joillekin olla mitä suurinta ahneutta, rahan rakastamista ja siihen turvansa laittamista Jumalan sijaan.

Tällä viikolla annoin rahaa yhteen juttuun, mihin koin että Jumala kehotti/halusin laittaa. Sen jälkeen samana päivänä tuli puhetta polkupyörästä, eikä sen hommaamista aiemmin vastustanutta ihmistä enää haitannutkaan, että pyörä ostetaan. Konkreatiaksi tuli ihmeellisen nopeasti: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."

Sain nyt sitten pyörän. Jo keväällä katsomani Tunturi Pregon. Menneellä Italian matkalla opin, että prego tarkoittaa italiaksi ”ole hyvä”. Hän sitten kumminkin hommasi tämän pyörän minulle. ”Ole hyvä, prego” – Kiitos, grazie, Jeesus! :)

Freedom

Nyt on eletty jo pari viikkoa täysin vapaiden kanojen aikaa. Kanojen vapautus tapahtui sillä aikaa, kun itse olin Italiassa, joten en päässyt seuraamaan läheltä alkuvapauden ihmettelyä. Sen sijaan sain mm. seuraavanlaisia tekstareita tapahtumista:

”Kanat tunnin vapaalla jalalla. Kukko kulkee edellä ja suurin osa kanoista yleensä perässä. Ei suurempaa dramatiikkaa. Huomenna harjoitukset jatkuu..”

”No nyt on kukko heittäytyny ihan mahdottomaksi. Se kulkee pöheiköstä toiseen kanat perässä.”

”Kukko halus kai ensin kiertää katsomassa paikat, nyt ne on kopin edessä.”

Kun olin saapunut takaisin, kanalauma oli jo erittäin tottunut vapaana olemiseen. Ne kulkevat pihassa siellä ja täällä, ottavat multakylpyjä kukkapenkeissä, kakkivat portaille, lepäilevät ja juoksevat ihmisiä vastaan luulleessaan saavansa jotain. Kukko siinä sitten myös kukkoilee mukana, välillä sekin ottaa multakylpyjä, mutta muistaa myös kiekumishommansa. Jotenkin ovat kyllä taas niin parhaimmillaan aivan vapaana, nättejä valkoisia lintuja vihreällä nurmikolla. Laumahenki tulee näkyviin, kun kumminkin aikalailla pysyvät yhdessä.

Tänä vuonna ei edes ole semmoista aikaisempien vuosien Outolintua tai Kyyhökanaa eli jotenkin poikkeavaa kanayksilöä porukassa. Ainoa joka poikkeaa joukosta on kukko. Ja kyllä se ihan herrasmies on. Kun vie jotain ruokaa, niin kanat ryntäävät kupille, mutta kukko ei koskaan ryntää, vaan jättäytyy sivulle. Joskus näyttää että se tarjoilee jotain ruokia kanoille. Ja millään lailla aggressiivinen se ei kyllä ole yhtään ketään kohtaan, ei tarvitse pelätä vihaista kukkoa. Lähinnä vaan meinaa huvittaa se kukkoilu, jonka se kuitenkin ottaa niin tosissaan koko ajan. Lisäksi kukko myös yrittää ottaa vahtimisen vakavasti koko ajan. Sen näkee harvemmin nukkumassa kuin kanojen. Joskus kuitenkin kukko näyttää nukahtavan seisaalleen. Sen silmäluomet menevät kiinni, jalat alkavat mennä kasaan, uni on voittamassa.. ja sitten taas se yrittää piristyä, pysyä hereillä ja tarkkailla ympäristöä. En kyllä tavallaan ihmettele miksi joku on nähnyt kukossa jotakin vertauskuvallista valvomiseen. Vaan kyllä sekin sentään ihan nukkuukin, päivälläkin.

Kanojen vapaus on siis hienoa. Niin kuin uskovan vapauskin. Italian reissulla meillä oli yhtenä aiheena uskovan vapaus, mitä se itse kullekin merkitsee. Koitin sitä silloin siellä vähän miettiä, mitä siitä tuli ensimmäisenä mieleen. Jotenkin ajatukset kiertyivät kolmelle eri ”tasolle”:

Ajattelisin, että vapaus Jeesuksessa ”ruumiin tasolla” on vapautta siitä, että kaikenlaiset olosuhteet ovat hyviä. Että voi olla onnellinen ja tyytyväinen ilman jotakin standardeja tai vertailua muihin. ”Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. ”Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin.” Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on”, ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.” Jumala on luvannut pitää huolen omiensa ruuan ja vaatetuksen tarpeista: ”Älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä koko aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoisemmat kuin ne? Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? tahi: Mitä me juomme tahi: Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevat. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” On valtava vapaus, jos saa elää todeksi sen, että Jumala todella huolehtii lapsestaan eikä tarvitse kantaa murhetta maallisista. (Toki arjessa eletään, mutta ettei tarvitse murehtia vaan saa luottaa Jumalan lupauksiin.)

Toinen taso on sielun taso. Se on varmasti hyvin laaja juttu, mutta itselle tulee ensimmäisenä mieleen vapaus ihmisten mielipiteistä. (Ehkä siksi, että tällä tasolle koen olevani kaiken vähiten vapaa.) Uskovien ei tarvitsisi olla väärällä lailla ollenkaan sidoksissa ihmisten mielipiteisiin. Jeesuksen seuraaminen ja yleinen mielipide ovat aina vastakkain ja vievät eri suuntiin: ”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” ”Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.” Rukoilen, että saisin enemmän vapautua mielipiteistä ja seurata Jeesusta enkä yrittää mielistellä joka suuntaan. ”Niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.”

Kolmas taso on hengen vapaus. ”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” Vapaus elää elävän Jumalan yhteydessä, Hänen liikuteltavanaan. Ilman ihmisten perinnäissäännöksiä ja uskontoja, kaavoja ja traditioita. Että saa olla uskovien yhteydessäkin Hengen johdatuksessa, aina ammentaa uutta ja yllättyä Jumalan ihmeistä ja rikkauksista. Ettei tarvitse kuulua mihinkään kirkkokuntahäkkiin, vaan notkeaan Kristuksen ruumiiseen eli elävään seurakuntaan: ”vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa” ”Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi” ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” On valtavaa, kun saa olla osana elävässä Kristuksen ruumiissa. Rukoukseni on, että saisi tulla enemmän tilanteita, joissa Pyhä Henki voisi täysin vapaasti ja puhtaasti toimia. Erinäiset perinteet, tavat, ohjelmat ja aikataulut kahlitsevat uskovienkin kokoontumisia nykyään melkein aina. Mutta onneksi sentään joskus saa kokea hengen vapauttakin seurakunnassakin ja uskon ja rukoilen, että jatkossa vielä enemmän.

Tämä vapausartikkeli on tietysti hyvin vajavainen. En puhu tässä kunnolla ja selvästi edes vapaudesta synnin kahleista, mihin koko homma Jeesuksessa perustuu, Hän vapauttaa synnin orjuudesta ja sen takia on myös mahdollista olla vapaa eri tavoin monilla elämän alueilla, joilla vihollinen on sitonut vankilaansa. Jeesuksella on avaimet kaikkinaisiin kahleisiin ja siksi Hänessä on vapaus: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Hassuin paradoksi on, että ihmiset eivät halua tulla Jeesuksen luo, kun pelkäävät menettävänsä vapautensa ja joutuvansa kontrolliin ja muottiin, vaikka todellisuudessa ihminen on luonnostaan ilman Jeesusta koko ajan synnin kahleissa ja Jeesus antaisi todellisen vapauden.

”Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä - niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.”

”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.”

”Vapauteen Kristus vapautti meidät.”

Gallina

Tässä kanatuliaiset Italiasta. Tai tarkemmin sanottuna nämä ovat kylläkin toisesta valtiosta eli itsenäisestä San Marinosta, jossa myös piipahdettiin. Italian puolella en nähnyt kanoja kuin lautasella. Ja sitten puhuttiin niistä, italiaksi kana on gallina. Söpö sana.

Olen ollut matkan jälkeen monta päivää aivan tööt. Fyysiselläkin väsymyksellä on varmaan osansa, mutta myös muuten on tavallaan rajuakin palata arkeen, kun on hetken saanut olla siitä irti. Oli niin hienoa olla uskovien yhteydessä useampaa päivää putkeen. Tuntuu typerältäkin, että sellaista varten täytyy lähteä niin kauas, ihan hyvin täälläkin voisi järjestää vastaavaa, jos vain ihmiset haluaisivat tulla yhteen. Homman hienous ei ollut mitenkään paikkaan sidottua vaan sitä, että oltiin yhdessä, rukouksessa, Sanan äärellä, juttelemassa asioista, yhteistä tekemistä jne. Sellaista voisi kyllä olla ihan missä vain muuallakin, Jumalan Henki ei todellakaan ole paikkasidonnainen.

Matka oli minulle monella lailla merkittävä. Lisäksi se oli tavallaan vaikeakin – hengellisillä matkoilla ei ole yllättävää kokea hengellistä taistelua. Tiettyjä kysymysmerkkejä jäi myös ilmaan, en pysty kertomaan alkuunkaan kaikkea mitä mieleen jäi pyörimään. Jumalan aikataulussa jään odottamaan vastauksia. Toivottavasti saisin rauhan odottaa ja levätä tässä hetkessä.

Oli kyllä hienoa tavata italialaisia uskovia. Ja erityisesti tulla heti ymmärretyksi siinä, ettei kuulu mihinkään kirkkokuntaan, vaan että seurakuntamalli otetaan Raamatusta eikä kirkkohistoriasta. Käsittämätöntä sinänsä, että Suomessa saa yrittää vääntää rautalangasta, että nykyinen seurakuntainstituutiomalli ei ole raamatullinen ja sitten Italiassa törmää heti henkilöihin, joille tämä asia on itsestään selvää (ja eivät tiettykään kuuluneet katoliseen kirkkoon). Sama Jeesus Herrana, sama Henki sinettinä eikä esteitä välissä. Miten täällä Suomessa rakastetaankin enemmän kahlitsevia historiallisia instituutioita kuin Raamatun seurakuntamallia..? Moni hokee, että pitäytyy Raamattuun ja sitten kumminkin tässä asiassa ei edes yritä elää Sanaa (esim. 1. Kor. 14:26) todeksi.. En käsitä.. Tahtoo takas Italiaan..

Koitan tässä nyt sitten tosiaan taas totutella arkeen. Siihen luottamukseen, että Jumala on kanssani siinäkin, kuinka vaikeaa sitten olisikin. Ettei Hän jäänyt pilvien päälle, vaan on myös ahdistuksen alhoissa vierellä. ”Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.”

Kiitos Herralle matkasta.

Raamattu- & rantalomalle

Kana-asiat väistyvät nyt hetkeksi mielestä. Olen tänään lähdössä Italiaan. Siellä on italialais-suomalainen ”Raamattuviikko”. En tiedä, miksi koko systeemiä pitäisi kutsua, kun en edes kunnolla tiedä, mitä on ohjelmassa. Uskovien yhteyttä ja Raamatun tutkimista kai kuitenkin, rukousta, juttelua ja silleen. Mitä sitten Herra johdattaakin - kiva vain, kun ei tarvitse tietää etukäteen. Rantalomailua ja turistihärdelliäkin pitäisi olla, lepoakin. Kauheen kivalta tuntuu ajatus lähtemisestä. Otetaan vastaan, mitä Isä lapsilleen antaa.

Jos haluaa katsoa, minkänäköinen italialaisheppu on järkkäämässä tätä viikkoa, niin voi katsoa tämän http://www.youtube.com/watch?v=GiJb2o0XhYw suomeksi tekstitetyn 10 minuutin videon. Siinä tämä henkilö kertoo, miksi Suomi on erityinen maa, hänelle ja yleensä. Videon loppuosa käsittelee perusteellisella tyylillä vähän erikoisempaa aihetta, auringonpimennyksen matematiikkaa, kuinka sekin on ihmeellisesti Raamatussa ja Jumalan merkit auringonpimennyksessä. Itse ainakin videon perusteella on jo oppinut sen, ettei pidä mennä kauhean lähelle näitä italialaisia, kun kädet käyvät puhuessa niin paljon, että saa helposti osuman.. :)

Saapa sitten nähdä, mitä kaikkea matkalla tapahtuukaan ja mistä asioista Herra erityisesti puhuttelee tällä reissulla. Se on moro!

P.S. Blogitaukoa kestää ainakin kesäkuun viimeisiin päiviin asti..