Rakas Jeesus, kirjoitan sulle päiväkirjaa:
Tulin juuri kotiin paikkakunnallani järjestetystä telttakokous illasta. Sen oli järjestänyt eräs itseään seurakunnaksi nimittävä taho. Olin onnellisena menossa sinne toiveissani saada kuulla Jumalan Sanaa ja olla Pyhän Hengen läsnäolossa. Tullessani kauniissa kesäillassa kotiin, olo oli kuitenkin kuin entisellä tytöllä tanssien jälkeen.
Kyllähän siellä hyviä hengellisiä lauluja laulettiin, vanhojakin, Jeesus, sinun verestäsi ja voimastasi kertovia. Mutta jotenkin ne jäivät vain lauluiksi ja laulamiseksi, voima oli poissa, sanoja vain tippui ihmisten suista. Oli rukousta, piti taas nousta seisomaankin sitä varten, vaikken olisi yhtään halunnut. Aivan kuin se olisi oleellista, missä asennossa ollaan, kun joku edessä rukoilee. Se tuntuu niin turhalta, olithan Jeesus vieressäni.
Vääntelehdin koko kaksi tuntia sillä kamalalla penkillä. Se on kun on tämä heikko selkä, niin inhoan noita penkkejä. Tuli ihan kanat mieleen, kanat orrella, vaikka ne istuukin mielellään orrella toisinkin kuin minä tuolla penkillä. Minunkin teki välillä mieli laittaa pää siiven alle ja alkaa nukkumaan, kun en niin kauheasti saanut siitä puheestakaan. Mieluiten olisin istunut siihen vihreälle nurmelle, jonka päällä penkki oli, mutten sitten kehdannut, kun muut olivat niin orrella.
Jeesus, olen aivan ihmeissäni, kun ihmiset tuntuvat puhuvan noissa kokouksessa jotenkin niin väärälle kohderyhmälle. Tuollakin olivat varmaankin aivan kaikki sinun omiasi. Vaan sitten kuitenkin oli todistuspuheenvuoroja paljon. Toisaalta sitten taas tarkoitus varmaan kuitenkin oli, että telttakokouksissa olisi sellaisia, joita sinä vetäisit puoleesi – varsinainen puhe oli taas kuitenkin selvästi uskoville suunnattu. Olenko minä ihan pöpi, kun käsittäisin Raamatusta että uskovien kokoukset ja evankeliointikokoukset saisivat olla eri asioita? Eivätkö uskovat tarvitsisi puhetta opettajilta ja paimenilta ja sellaiset jotka eivät sinua vielä tunne puhetta evankelistoilta? Tuntuu, että uskovia nykyään enemmän evankelioidaan, kuin opetetaan. Jeesus, missä opettajat ja paimenet ovat, missä profeetat? Miksi törmään niin usein evankelistoihin ja todistuspuheenvuoroihin uskovien kokouksissa? Kai nyt kaikki uskovat tietävät miten uskoon tullaan? Kyllä minä toki evankelistojakin tykkään kuunnella, mutta kaipaisin myös muuta, neuvoa ja opetusta. Ja sitä sinun Henkesi vapautta, sitä että jokaisella olisi jotakin, kun tullaan yhteen.
Aika yksinäinen fiilis olisi ollut tuolla teltalla, jos et sinä Jeesus olisi ollut minun kanssani. En tuntenut ketään ja kukaan ihminen ei puhunut minulle mitään. Ajattele Jeesus, jos olisin ollut kovassa hädässä, eikä kukaan olisi mitään silloinkaan sanonut. Olisin lähtenyt pois vielä ahdistuneempana kuin olisin tullut! Olisin voinut saada sinustakin ihan typerän kuvan, jos kovassa pettymyksessä ja yksinäisyydessä olisin lähtenyt pois. Enkä minä siellä kyllä mitään erityistä rakkauden ilmapiiriäkään havainnut. Ihmiset tuntuivat olevan aika kuivakkaita ja näytti siltä kuin he olisivat käyneet samassa tapahtumassa 40 vuotta ilman, että se olisi muuttunut mihinkään. Moni puhuikin 30 ja 40 vuoden takaisista tapahtumista. Vaikka sinä toimit joka päivä, niin tuli olo että jotkut vain muistelivat menneitä. Enkä minä oikein siitäkään tykännyt kun heti aluksi niin mainostettiin sitä ryhmittymää, joka tilaisuuden järjesti. Tuli ihan pöllö olo kun ihmetteli, että järjestetäänkö tämä nyt oikein tämän ryhmittymän kunniaksi vai Jeesus sinun kunniaksesi. Alussa ainakin enemmän hoettiin sitä ensimmäistä.
Puhuja sitten puhui semmoisella tyylillä mikä oli niin opitun oloista. Siinä tulee kanssa vähän semmoinen tyhjä olo. Toisaalta puhutaan paljon sinun voimastasi ja sitten kumminkin jää tyhjäksi, kun ei kuitenkaan koe mitään. Voi olla voimakasta puhetta ja kovaan ääneen rukoilemista – sitten itselle tulee vain olo, että onko minussa nyt jotain vikaa, kun en koe yhtään mitään. Ihan tulee joskus semmoinen olo, kuin olisi jossain kuohassa. Vaahdossa, eikä itse aineessa. Että jää janoiseksi eikä saa vettä, vaikka puhutaankin vedestä.
Mutta kyllä minä, Jeesus, niin kuin tiedät, haluan kovasti siunata kaikkia heitä, jotka olivat tuolla tänä iltana. Tiedän, että he ovat sinun rakkaita lapsiasi jokainen ja sinä haluat heille valtavan hyvää kaikille. Ja kyllä se saarnamieskin ihan asiassa oli ja varmaan sinulta saanut aiheen – hän puhui psalmista 23, siitä miten ihanan hyvä paimen sinä olet. Kuinka sinä johdatat omiasi viheriäisille niityille lepäämään ja virvoittavien vetten ääreen. Ja kuinka tärkeää on tuntea sinut henk. koht. omana paimenena. Nyt kun itsellä on lampaitakin, saa taas paremmin muistaa kaikkia sinun lammasvertauksiasi, kuinka sinä todella olet hyvä paimen, rakastat jokaista lammastasi ja johdatat laumaasi. Kiitos siitä, että saa olla yksi lammas sinun laumassasi. Tänä iltana tuolla sain olla muiden sinun lampaitesi kanssa. Minä saan uskoa, että sinä johdatat jokaista virvoittavien vetten ääreen. Siunaa Jeesus, kaikkia joita tuollakin illassa tänään oli, sinun ihanalla siunauksellasi ja virvoituksellasi!
P.S. Onneksi saa kuulla viestejä myös toisenlaisista telttakokouksista. Tämän kirjoittamisen jälkeen eräs tuttu kirjoitti facebookissa seuraavasti: "Olin eilen telttapäivillä puhumassa. Siellä oli n. 70 henkeä paikalla ja teltta oli lähes täynnä. Koin vapautta ja iloa julistamiseen ja koin ennenkaikkea Herran Pyhän Hengen läsnäoloa kokouksessa. Moni tuli kosketetuksi illan aikana ja ihmisiä tuli rukoiltavaksi kokouksen jälkeen. Kunnia, kiitos ja ylistys Herralle!"
