Aina välillä joku kysyy, että miten olen toipunut helmikuussa tehdystä munasarjan endometrioosikystaleikkauksesta. Kiitos kysymästä, kiitos Herralle, oikein hyvin. Vain pienet arvet mahanahassa muistuttavat siitä, että leikkauksessa on joskus oltu. Niin, ja tulihan mulle sitten myös lääkitys, syproteroniasetaattia ja etinyyliestradiolia sisältävät pillerit (tuttavallisemmin e-pillerit), jotka ehkäisevät endometrioosin uudelleen syntymistä. Vaihtoehtoisena ”hoitomuotona” lääkärit puhuivat myös raskaaksi tulemisesta, mikä tosiaan edelleenkin yksinäiselle naimattomalle naiselle esitettynä lääkityksenä saa joskus miettimään, että mistähän muropaketista lääkärinpapereita saa! ;) Kun jopa minä tiedän, ettei raskaus ala reseptillä..
Leikkauksen jälkitarkastukseen olen menossa vasta ensi helmikuussa. Menneen operaation raportin eli epikriisin sain postissa joku aika leikkauksen jälkeen. Sitä olikin hauska lukea, koska koskaan ennen en ole saanut arviota sisuskalujeni tilasta. Tässä lainausta siitä:
”16.2. tehty toimenpide, jossa poistettu oikeasta ovariosta suuri endometriooma. Vatsaontelossa muutoin hyvin siisti tilanne. Vasemman saktouterinisen ligamentin kohta hieman paksumpi ja tästä otettu myös koepala endometrioosia ajatellen. Rakon seutu ja fossa Douglas muutoin täysin normaalit. Toimenpiteen jälkeen todettiin statuksessa vatsaontelossa normaali kohtu ja kauniit munanjohtimet. Vasen ovario täysin normaali, oikeallakin ovarikudosta hyvin jäi jäljelle. Toipuu osastolla normaalisti.”
Jotenkin mua on niin huvittanut tuo ”kauniit munanjohtimet”. Jotakin kaunista sitten minussakin, kun kerran siitä on mustaa valkoisella :). Hauskaa, että lääkärit näkevät ihmisen sisuskaluissa kauneuttakin. Minäkin kyllä tavallaan ymmärrän sen viime syksyn kananavaamisten jälkeen. Ajattelin etukäteen että sisäelimet ovat rumia ja yököttäviä, mutta minustakin niissä oli kauneutta. Jumalan teot ovat kauniita myös siellä, mihin silmä ei normaalisti yllä.
Jumalalle sisäinen kauneus on kaikkein tärkeintä, vielä syvempi kuin sisäelinten kauneus. Siitä Jumala muistuttaa erityisesti naisia. Sisäinen kauneus tulee siitä, miten Jeesus saa muotoa meissä. Kenessäkään ei ole omasta takaa sisäistä kauneutta. ”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää.” (Sn. 31:31), ”Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen älyä vailla” (Snl. 11:22) ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista…vaan olkoon se salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisan ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1. Piet. 3:3-4).
Kaunistautuminen ei tokikaan ole väärin, vaan Jumalan antama asia sekin, muttei se saa hallita elämää: ”niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.” (1. Tim. 2:9-10)
Että olisi Jumalan mielen mukainen nainen, se jää kyllä rukousaiheeksi ja itsensä haluaa vain jättää Herran muokattavaksi. Liian helposti nimittäin saattaa mennä ”lain allekin” näissä asioissa ja pukeutuu vain ”säkkiin” ja ajattelee, ettei sitten ainakaan kaunistaisi itseään liikaa tai olisi kenellekään kiusaukseksi. Kun eihän se homma niinkään mene, ei sekään sisäistä kauneutta lisää. Kaikki sisäinen kauneus on Jumalan työtä ja ulkoinen muuttuu, voi olla erilaisia vaiheitakin. Herra hoitaa jotakuta ja hän huomaa haluavansa joskus meikatakin, joku toinen taas huomaa, että voikin olla ilman meikkiä. ”Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.” (1. Kor. 6:12) Se on vapautta Herrassa.
Sain joskus profetian, että minusta tulee sananlaskujen 31 mukainen nainen. Olen sitten vain ajatellut, että siinäpähän Herra sulla astiassa vääntämistä riittää. Alkulähtökohta on ainakin ollut kaikissa asioissa täysin päinvastainen, kuin millainen on Snl 31 nainen. Olen suorastaan kammonnut Snl 31 naista, ahdistunut hänestä, tuntenut kuristuvani, ahdistunut Jumalastakin, halunnut repiä koko sivun irti, kun ensi kertoja olen hänestä lukenut. Nykyään suhteeni häneen on jo paljon parempi, mutta tosiaan jos joskus olen hänen kaltaisensa itse,niin se on kyllä sitten täysin Jumalan työ ja Kristus minussa. Jos itse omassa voimassa yritän ottaa hänestä mallia, näännyn heti jo pelkästä ajatuksesta. Siitäkin vain näkee, miten kaukana inhimilliset ajatuksemme ovat Jumalan ajatuksista. ”Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room. 7:18-19)
Jätämme itsemme Herran muovattaviksi. Tekihän hän kauniit munanjohtimetkin - pystyy hän siis tekemään meissä muutakin sisäistä kauneutta: ”sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (Fil. 2:13)
