Gallina

Tässä kanatuliaiset Italiasta. Tai tarkemmin sanottuna nämä ovat kylläkin toisesta valtiosta eli itsenäisestä San Marinosta, jossa myös piipahdettiin. Italian puolella en nähnyt kanoja kuin lautasella. Ja sitten puhuttiin niistä, italiaksi kana on gallina. Söpö sana.

Olen ollut matkan jälkeen monta päivää aivan tööt. Fyysiselläkin väsymyksellä on varmaan osansa, mutta myös muuten on tavallaan rajuakin palata arkeen, kun on hetken saanut olla siitä irti. Oli niin hienoa olla uskovien yhteydessä useampaa päivää putkeen. Tuntuu typerältäkin, että sellaista varten täytyy lähteä niin kauas, ihan hyvin täälläkin voisi järjestää vastaavaa, jos vain ihmiset haluaisivat tulla yhteen. Homman hienous ei ollut mitenkään paikkaan sidottua vaan sitä, että oltiin yhdessä, rukouksessa, Sanan äärellä, juttelemassa asioista, yhteistä tekemistä jne. Sellaista voisi kyllä olla ihan missä vain muuallakin, Jumalan Henki ei todellakaan ole paikkasidonnainen.

Matka oli minulle monella lailla merkittävä. Lisäksi se oli tavallaan vaikeakin – hengellisillä matkoilla ei ole yllättävää kokea hengellistä taistelua. Tiettyjä kysymysmerkkejä jäi myös ilmaan, en pysty kertomaan alkuunkaan kaikkea mitä mieleen jäi pyörimään. Jumalan aikataulussa jään odottamaan vastauksia. Toivottavasti saisin rauhan odottaa ja levätä tässä hetkessä.

Oli kyllä hienoa tavata italialaisia uskovia. Ja erityisesti tulla heti ymmärretyksi siinä, ettei kuulu mihinkään kirkkokuntaan, vaan että seurakuntamalli otetaan Raamatusta eikä kirkkohistoriasta. Käsittämätöntä sinänsä, että Suomessa saa yrittää vääntää rautalangasta, että nykyinen seurakuntainstituutiomalli ei ole raamatullinen ja sitten Italiassa törmää heti henkilöihin, joille tämä asia on itsestään selvää (ja eivät tiettykään kuuluneet katoliseen kirkkoon). Sama Jeesus Herrana, sama Henki sinettinä eikä esteitä välissä. Miten täällä Suomessa rakastetaankin enemmän kahlitsevia historiallisia instituutioita kuin Raamatun seurakuntamallia..? Moni hokee, että pitäytyy Raamattuun ja sitten kumminkin tässä asiassa ei edes yritä elää Sanaa (esim. 1. Kor. 14:26) todeksi.. En käsitä.. Tahtoo takas Italiaan..

Koitan tässä nyt sitten tosiaan taas totutella arkeen. Siihen luottamukseen, että Jumala on kanssani siinäkin, kuinka vaikeaa sitten olisikin. Ettei Hän jäänyt pilvien päälle, vaan on myös ahdistuksen alhoissa vierellä. ”Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.”

Kiitos Herralle matkasta.