”Munamankelini” rungossa on tämmöinen ”logo”. Tunturi jäljittelee Suomen vaakunan leijonaa. Puuttuu vain käyrä sapeli alta ja 9 tähteä. Kaikki tietävät, että on kyse Suomen vaakunan leijonasta. Leijonan varpaat näyttävät kyllä ihmeen paljon kanan varpailta!
Harva taitaa kuitenkaan tietää, että Jerusalemilla on myös vähän samantyyppinen leijonavaakuna: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Jerusalem-coat-of-arms.svg
Jerusalemin vaakunan leijona on Juudan leijona. Juudan sukukunnan merkiksi tuli leijona Jaakobin eli Israelin siunatessaan poikansa ennen kuolemaansa. Yhdelle kahdestatoista pojastaan, Juudalle, hän sanoi: ”Juuda on nuori leijona” (1. Moos. 49:9). Kun Israelilaiset heimot, Juudan sukukunta yhtenä, tulivat Egyptistä luvattuun maahan, Juudan sukukunta asettui siihen kohtaan maata, jossa Jerusalem sijaitsee. Muut heimot asettuivat heille osoitettuihin paikkoihin.
Israelin kansan historia on valtavan dramaattista ja vanhan testamentin kirjat siitä yksityiskohtaisesti kertovat. Yksi traagisimpia asioita on pakkosiirtolaisuuteen joutuminen. Jumala varoitti kansaansa epäjumalien palvomisesta ”miljoona kertaa”, mutta aina sitä vain tapahtui, eivätkä israelilaiset pysyneet uskollisina Herralle. Lopulta heidän syntinsä mitta oli tullut täyteen ja Jumala salli, että kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen toiseen maahan Jerusalemin jäädessä vihollisen tuhottavaksi. Pakkosiirtolaisuus tapahtui kuitenkin tavallaan kahdessa vaiheessa. Jo aiemmin Israelin kansa oli jakaantunut kahtia, oli kaksi kuningasta ja kaksi valtiota, pohjoinen Israeliksi kutsuttu, joka muodostui 10 heimosta ja eteläinen Juuda, joka muodostui kahdesta heimosta. Pohjoisen Israelin kuningasten epäjumalanpalvelus on todella törkeää ja v. 721 eKr tuon ajan mahtikansa assurialaiset valloittivat heidät ja veivät heidät omasta maastaan Assuriaan. ”He hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt. Ja niin Herra viimein poisti Israelin kasvojensa edestä, niin kuin hän oli puhunut kaikkien palvelijainsa, profeettain kautta. Ja Israel vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä.” (2. Aik. 17:16,23)
Juudan heimon keskuudessa epäjumalanpalvelusta oli vähemmän, mutta heidänkin syntiensä mitta tuli täyteen ja tuokin kansanosa joutui pakkosiirtolaisuuteen, kuitenkin vain määräajaksi, 70 vuodeksi. 587 eKr babylonialaiset olivat suuri kansa, jonka Jumala salli valloittaa Juudan ja viedä heidät pois maastaan. Kuitenkin tosiaan 70 vuotta myöhemmin Persian kuningas Koores antoi käskyn juutalaisille palata omaan maahansa ja rakentaa uudelleen hävitetty Jerusalem ja sen temppeli.
Juudalaiset eli juutalaiset palasivat maahansa. Myöhemmin kansan keskuudessa syntyi Messias, Voideltu, Juudan leijona, Jeesus. "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut” (Ilm. 5:5) Jumalan erityisen mielenkiinnon kohteena on kuitenkin ollut koko Israel, ei vain Juudan sukukunta. Mitä tapahtui 10 muulle sukukunnalle, jotka jäivät Assuriaan? Sitä ei Raamattu kerro.
Viime aikoina on saanut lukea mielenkiintoisia esityksiä siitä, missä nykyisistä kansoista kadonneiden Israelin heimon jälkeläisiä voisi olla. Yksi esitys on ollut suomensukuiset kansat. Kaikki tietävät että ollaan kotoisin sieltä kuuluisasta Volgan mutkasta, mutta kuinka sinne oikein päädyttiin? Muinainen Assuria ei olisi kovin kaukana Volgan mutkasta. Kielitieteilijöiden mukaan suomen ja heprean kielissä on tuhansia samanjuurisia sanoja. Assurialaisten tarina maailman synnystä on kuulemma samantyylinen munatarina, kun mitä on Kalevalassa. Muitakin perusteluja on esitetty. Dna-tutkimuksia tehdään asiasta.
Jos jotakin suomalaisissa on poikkeuksellista, niin se on siteet Israelin maahan. Ei poliittisen Israelin toimiin, vaan Israelin maahan. Tiedotusvälineistä saa Israelista todella ikävän kuvan. Tiesin uskovia, jotka olivat käyneet Israelissa, mutta itse ajattelin aikanaan, että antaa muiden hypätä siellä, se ei ole minun juttuni. Sitten vain kerran aivan yllättäen koin Jumalan kehotusta lähteä käymään. Ja oi voi ja kappas kummaa, aivan kuin jotakin minusta olisi jäänyt sinne. Niin kuin niin monelle suomalaiselle on käynyt, niin kävi minullekin: Israelista tuli aivan kuin toinen kotimaa. Vaikka olen käynyt siellä vasta kaksi kertaa, kokemukseni sitä maata kohtaan on aivan erilainen kuin mitään muuta ”ulkomaata” kohtaan. Ja tämä kaikki tuli todella yllätyksenä, ei siksi että olisin jotenkin järkeillyt sen niin. Ennemminkin ekalla matkalla ajattelin, että hyvä että tulee nyt tämäkin nähtyä, niin sitten voi matkustaa seuraavaksi muihin maihin. En yhtään ymmärtänyt, miksi minua itketti ensi kerralla kun lentokone nousi Tel Avivista ja näin loittonevan rantaviivan koneen ikkunasta. Matkassa ei tavallaan edes ollut mitään erityisen ihmeellistä. Ja silti kuitenkin oli ollut. Sinne alkoihin haluamaan uudelleen.
Sama homma on käynyt niin monille suomalaisille. Tuhansia käy siellä vuosittain. Aiemmin en ymmärtänyt ollenkaan, nykyään ymmärrän. Israel rakkaus on jotakin aivan muuta ja paljon syvempää, kuin mitä Israelin poliittisen johdon tekemiset ovat. Israelin puolesta rukoileminen on uskoville annettu tehtävä tapahtui maailmassa mitä hyvänsä. Suomalaisten jos kenen pitäisi myös pystyä ymmärtämään jatkuvat ”Mainilan laukaukset”, joilla islamilaiset järjestöt pommittavat Israelia aina säännöllisin väliajoin. Israelista tulee kenties jossain vaiheessa maailman vihatuin valtio, maine on nyt jo huono, mutta tästä huolimatta Israelin siunaaminen ja sen puolesta rukoileminen on annettu meidän tehtäväksi eikä itse pidä lähteä vihaan mukaan. Ja jos vaikka olemmekin vielä samaa kansaa, se olisi jo todella erikoista.
Ihmiskunnan pelastus ei kuitenkaan ole Israelissa eikä Israelin kansaan kuulumisessa vaan Juudan Leijonassa Jeesuksessa. Hän on rauhan kuningas ja ainoa, joka voi tuoda rauhan Israelinkin maaperälle. Juutalaiset niin kuin kaikki muutkin kansat ovat yhtä hukassa ilman Jeesusta. Jeesuksen tuntevia juutalaisia on kyllä, muttei vielä mitenkään kovin paljoa suhteessa kaikista juutalaisista.
Juutalaisia palaa jatkuvasti takaisin Israeliin ympäri maailmaa. Jäämme sitten ihmettelemään tuleeko Jumala palauttamaan sinne takaisin myös kadonneita Israelin heimojen jäseniä. Ainakin juutalaisten Israeliin auttaminen on tärkeää hommaa ja Venäjän juutalaisten keskuudessa suomalaisia tietysti jo toimiikin. Tulevaisuudessa Suomi voikin olla vielä tärkeämpi portti Venäjän juutalaisten Israeliin pääsylle.
Nämä ovat ihmeellisiä asioita ja näitä asioita tutkiessa Raamattu rävähtää konkretiana tähän päivään. Kuka tahansa voi lähteä käymään Gennesaretin järven rannalla. Kuka tahansa voi mennä Jerusalemiin, Nasaretiin tai Betlehemiin (joka on kyllä arabien puolella, aina ei pääse sinne). Itse tykkään jostain syystä kauheasti Öljymäestä. Mutta tärkeitä on tietysti Jeesuksen tunteminen ja Hän on henkensä kautta läsnä ihan samalla tavalla missä tahansapäin maapalloa. Kukaan ei tule yhtään paremmaksi käymällä Israelissa: jos se ei vedä, ei kannata mennä. Rakkaus maahan tulee hengessä ja se on Jumalan antama yliluonnollinen kiintymys, ei siksi että se olisi jotenkin täydellinen turistikohde. Kyllä Malediiveillä on paremmat biitsit, mutta Jerusalem on maailman keskipiste, ihan maantieteellisestikin ja kaikella muulla lailla.
”Kirottu olkoon, joka sinua (Israelia) kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.” (1. Moos. 27:29)
P.S. Kun suomalaisten keskuudessa ihmetellään aina välillä kansallista alemmuudentunnetta, niin Israelin heimojuuria oleminen olisi kyllä hyvä selitys sille. Pakkosiirtolaistausta ja Volgan mutkissa harhailu omasta maasta poisajettuna ja tavallaan Jumalan hylkäämänä antaisi vähintäänkin riittävän selityksen huonolle kansalliselle itsetunnolle.. :)
