Suora lainaus viimeisimmästä Suomen Kuvalehdestä (29/2010): ”Jos Jumala yhtäkkiä hajottaisi näppäimistönsä ja tuhoaisi vahingossa Suomen, niin huomaisiko kukaan? Jos, niin miksi? Jokaisen meistä pitäisi pystyä vastaamaan siihen, miksi maani on olemassa, mikä on meidän erityislahjamme, meidän tarkoituksemme?”
Mm. näillä kysymyksillä suomalaisia herättelee tunnettu maabrändikonsultti, brittiläinen Simon Anholt, joka on ollut konsultoimassa myös Suomessa ulkoministerin asettamaa maabrändivaltuuskuntaa. Valtuuskunnan on tarkoitus loppuvuodesta julkaista loppuraporttinsa Suomen identiteetistä ja toimenpiteistä Suomi-brändin kehittämiksi. Tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen.
En tiedä, kuinka vakavasti pitäisi ottaa henkilö, joka uskoo, että Jumala hallitsee maailmaa hajoamistilassa olevan näppäimistön kautta ja kömmähdysten seurauksena tuhoaa kansakuntia. Kuitataan nyt tämä kuitenkin retorisena Jumalaa tuntemattoman henkilön keskustelunavauksena ja siirrytään suoraan varsinaiseen kysymykseen mitä Anholt ajaa takaa. Mikä on Suomen erityislahja ja tarkoitus?
Suomalaisen on äkkiseltään itsensä vaikea ajatella tällaista asiaa ja siksi tarvitaan ulkopuolista silmää. Anholt näkee suomalaisuuden erityispiirteinä mm. sisun, joka ei ole hänestä ollenkaan myytti vaan totta, tosin kantaen myös kääntöpuoltaan eri jääräpäisyyttä. Suomalaiset myös pitävät lupauksensa ja ovat aktiivisia. ”Olennaisinta suomalaisuudessa ovat siis hiljaisuus, teot ja toiminta. Ja kun keitokseen lisätään jääräpäisyys, tuo suomalaisten ”typerä ylpeys”, yhdistelmästä tulee hyvin voimakas. Anholt muotoilee tämän iskulauseeksi: ”Jos haluat, että jotain tapahtuu, hanki suomalainen. Jos kokouksessa ei tule tulosta, jonkun pitäisi nousta ylös ja kysyä, onko täällä suomalaisia paikalla. He saavat asioita tehdyksi, ja se on kiinnostavaa. Ei puhetta vaan äksöniä.””
Huolimatta siitä, että Anholtin Jumala istuu hajoavan näppäimistön takana, nämä analysoinnit kuulostavat hyvin mielenkiintoisilta. Johtunee siitä, että Anholt on uransa aikana ehtinyt konsultoida jo viittäkymmentä maata, niin kyllä siinä oppii sitten jo äkkiä tietyt kansallispiirteetkin erottamaan. Tietenkään tuossa ei edes pitäisi olla mitään käsittämätöntä uutta, mutta suomalainen vaan taitaa tarvita aina sen ulkopuolisen sanomaan jotain positiivista itsestään. Maabrändäyksen päämäärä on kuitenkin se, mitä muut ajattelevat Suomesta. Tässä Anholt kehottaa pohtimaan, mitä Suomi voisi tehdä ulkomaiden, ulkomaalaisten, inhimillisyyden ja maapallon puolesta.
Kauneinta ja ihaninta, mitä Suomi voisi koskaan tehdä ulkomaiden kansalaisten hyväksi, olisi Jeesuksesta kertominen. Ilosanoman vieminen kaikkeen maailmaan. Tätä on toki paljon tapahtunutkin vuosien saatossa. Suomesta on varmastikin lähtenyt lähetystyöntekijöitä muihin maihin eniten suhteessa väkilukuun. Jumala tietää hyvin suomalaisten luonteenlaadun ja kun sisulle ja äksönille saadaan oikea osoite, Jeesuksen takia, ja kun hän saa murtaa jääräpäisyyden ”typerän ylpeyden” sen alta paljastuu nöyryys, joka antaa kunnian Jumalalle ja homma pelittää. Mitään muuta oikeasti merkittävää meillä ei koskaan tule olemaan tarjota maailmalle (Anholtkin sanoo, että jos joku toinen Pohjoismaa menestyy, hyöty siitä valuu Ruotsille, koska se on tunnetuin Pohjoismaa), mutta ilosanoman rinnalla kaikki muu on täysin turhaa. Jeesus ei ole tuote, Hän on Persoona eikä koskaan saisi yrittää millään lailla rahastaa Jumalan kustannuksella. Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että Jumala pitää huolen ja maksaa palkan niille, jotka ovat hänen elopelloillaan hommissa. Jos hallitusohjelmassa olisi ykköstavoitteena ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” (Mark. 16:15), muita kohtia ei siellä välttämättä tarvittaisikaan. Onhan meillä Jeesuksen lupaus: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (maalliset asiat) teille annetaan.”
Jumala on ollut Suomea kohtaan ihmeellinen. Täällä on varmastikin ollut herätyksiä vuosisatojen varrella enemmän kuin missään muualla. Nykyään tämä tieto on parhaiten enää näkyvissä vanhojen herätysliikkeiden nimissä, joita on niin paljon, ettei niitä kaikkia muistakaan. Lähetystyöntekijöitä tietysti lähtee ulkomaille näinäkin päivinä, mutta jos Herra suo, niin tulevaisuudessa paljon enemmän. Jumala on koko ajan kasvattamassa erikoista nuorta polvea, jolle Jumalan palveleminen on ollut elämän päätarkoitus hyvin nuoresta pitäen.
Kananmunapuolelta löytyy hyvää ja varoittavaakin esimerkkiä vielä tähän aiheeseen. Suomen valtti kananmunaviennissä on ollut puhtaus, salmonellavapaus. Monissa muissa maissa munissa on salmonellaa, kotimaiset ovat olleet puhtaita. Viime vuonna tosin Suomessakin ilmeni salmonellaepisodi, rehutehtaan saastunta saastutti kanoja ja satoja tuhansia kanoja tapettiin, jotta puhtaus voitiin taas taata. Tilanne oli raju niille, joille tapaus tuli oman kanalan kohdalle. Kukaan kanalanomistaja ei voinut mitenkään suojautua, kun salmonella oli tehdasrehussa. Kanojen tuhoamisen ja äärimmäisten desinfiointien kautta puhtaaseen tilaan on taas päästy ja kanamäärät alkavat olla palautumassa normaaleiksi.
Jotta Suomesta voitaisiin viedä maailmalle myös puhdasta sanomaa Jeesuksesta eikä mitään kummallista opillista sekasotkua tai jonkun väärän hengen saastuttamaa, suomalaisen tulisi rukoilla erityistä puhtautta hengelliseen kenttään ja pyrkiä varomaan erityisesti ulkomailta tulevia, esim. institutionaalisen ekumenian nimissä tapahtuvia saastuntoja ja lisäksi väärässä hengessä olevia ”karismaattisia” opettajia. Suomi on vieläkin poikkeuksellisen puhdas maa katolisen opin ja hengen vaikutuksista ja tämä pitäisi pyrkiä säilyttämään, koska puhtaus tässä asiassa on yksi Suomen tärkeimpiä hengellisiä valttikortteja. Toki institutionaalisen ekumenian vaikutuksia on jo nyt Suomessakin vaikuttamassa, ollut jo pitkään, mutta koko Suomen hengellisen kentän tulevaisuus riippuu siitä, mihin suuntaan tuo vaikutus menee ja annetaanko esim. katolisen oppijärjestelmän hyväksyville enemmän vai vähemmän tilaa. Katolisuuden myötä hyväksyttäväksi vaadittava mm. paaviuden tunnustaminen ja Marian rukoileminen plus monet muut täysin Raamatunvastaiset asiat vievät jalansijaa saadessaan hengellisen kentän lopullisen tuhon tielle. Rakkauden ja suvaitsevaisuuden nimissä vaaditaan ties mitä, ja totuus eli Jeesuksen auktoriteetti ja Raamatun kivijalka saadaan laittaa syrjään kirkkokuntaoppien sekamelskassa. Homma menee (ja on mennyt) keskusteluiksi, mietitään mikä kirkkokunta voi hyväksyä minkäkin kirkkokunnan mitäkin oppeja, palkan ja kokouspalkkioiden takia paikalla olevat henkilöt pohtivat asioita seminaarista ja kokouksesta toiseen koko kaiken ollessa täydellisen turhaa, yksikään sielu ei pelastu, sairas parane tai nälkäinen saa ruokaa.
Jeesus tiesi, että hänen sanojaan tulisi kuulemaan myös suomalaisia ja sanoi ”menkää ja saarnatkaa”, ei puhetta vaan äksöniä. Mikään ei voisi olla kauniimpi maabrändi kuin Suomi Finland – Ilosanoman Maa – The Land of the Gospel. Ikiaikaisen peruskallion maa – Maa Kristuskalliolla. Tuhansien järvien maa – Elämän vettä janoisille. Ei joulupukin maa, vaan lahjana maailmalle sanoma ”Teille on Syntynyt Vapahtaja”. Connecting people – Että he yhtä olisivat Jeesuksessa.
Jeesus ei ole mikään sisu, sauna ja salmiakki –juttu. Hän kuuluu koko maailmalle. Mutta erityisesti suomalaiset voisivat olla tätä jutskaa kertomassa – vaikka sitten huipputeknologiaa apuna käyttäen. Kun ollaan niin jääräpäisen sisukkaitakin. Vaan mitä pitää tapahtua, ennen kuin suomalaiset voivat ottaa vastaan Jumalan ajatuksia, suunnata antennit Herraan? Jumalan täytyy tulla todeksi ja rakkaaksi meille. Vahingossa Jumalan näppäimistöt eivät hajoile, mutta niitä joita Herra rakastaa, hän myös kurittaa. Jumalan voi täytyä vähän rajummalla tavalla herättää tämä kansa. Herätys tyylillä millä hyvänsä on valtavaa rakkautta Jumalalta juuri meitä jääräpäitä kohtaan.
