Kanojen menoa kun katsoo, niin näyttäisi siltä, että ne ovat ihan terveitä. Monipuolinen kuopiminen, runsas liikkeellä olo ja nokiskelu, juokseminen, siipien oikominen ja ergonominen orrella nukkuminen varmastikin pitävät kropan kunnossa. Kävellessä pää nykii eestaas siihen malliin, että veri varmasti kiertää niska- ja hartiaseudulla. Tietokoneella ääressä olemista kanat selvästi välttelevät, ehkä juuri huonon ergonomian takia.
Se on sitten vähän toista blogistilla. Miten voikin ihminen olla jatkuvasti niskoista ja hartioista jumissa ja enemmän tai vähemmän tuntuvana. No, kyllä vaan voi. Ja kun jumitukset ovat tulleet, niin niitä on ihmeellisen vaikea saada pois. Hierojalla käynti helpottaa hetkeksi, muttei paranna. Moni liikunta vain pahentaa. Pyöräilyä sanotaan erityisen huonoksi hartiavaivaiselle ja nyt minä sitten olen vain halunnut pyöräillä, se kun on muuten ollut niin hienoa. Kun muuten liikun niin vähän, niin mieluummin sitten kuitenkin välillä menen pyörällä kuin aina autolla.
Se, mikä voisi auttaa olisi ehkä totaalinen tietokoneelta pois olo. Vaan enpä ole vielä tähän päivään mennessä siihen pystynyt. Talvisaikaan työssä ollaan tietysti tietokoneen ääressä liki koko päivä + illalla vapaa-ajalla reilusti lisää. Kesäaikaan olen koneella vähän vähemmän, mutta ei voi mitään, että tulee vaan silloinkin oltua aika paljon. Mieluummin eläisin enemmän reaalisti ja vähemmän virtuaalisesti, mutta tämä nyt sitten on ollut tämmöistä vaihetta. Ja niin on niskat jumissa, kun ei sitten ole tosiaan kotona tietokone-ergonomiakaan lähelläkään fysioterapeuttien suosittelemaa. Italian matkan aikana kun oli reilun viikon koneelta pois, huomasi kyllä, että olotila niskoissa ja lapaluiden välissä helpottui, mutta kiristykset ovat jo ehtineet tulla takaisin moneen kertaan sen jälkeen.
Niska- ja hartiavaivojen synnyn tavallaan ymmärtää ja laillansa sen miten niistä voisi itse vielä kuntoutuakin, mutta ei se vain silti mitenkään itsestään selvää ole. Sitten on tietysti monia muita juttuja itselläkin, mistä ei voi itseänsä parantaa eikä kuntouttaa eikä lääkäritkään pysty auttamaan. Monilla taas on vielä paljon vakavampia ja elämää häiritsevämpiä sairauksia, vaivoja ja kipuja kuin minulla. Hirveän monella on jotakin sairautta, valtavasti elämään rajoittavaa tai siihen paljon vaikuttavaa.
Sitä usein miettii, että kuinka Suomessa niin harvoin kuulee, että Jeesus on parantanut jonkun jostakin. Kuitenkin se on harvinaista, vaikka toisaalta tietysti itse tavallaan kuulee paljon useammin kuin joku muu näistä asioista. Kun kuitenkin sen pitäisi olla ihan normaalia juttua, että Jeesus parantaa. Ja tunnenhan toki ihmisiä jotka ovat parantuneet jostakin, mutta kovin lähelle ei ainakaan vielä ole tullut sitä, että Jeesus olisi parantanut jostain oikein isommasta taudista tai vaivasta. Mitä nyt muistan lähipiiristä kuulleeni, kun on rukoiltu sairaan puolesta on esim. parantumisia kuumeesta, selkävaivoista, päänsärystä ja raskausihottumasta. Toki sitten toisten kautta on kuullut parantumisia syövästäkin ja ties mistä, mutta kuitenkin nämä tapaukset ovat ihmeellisen harvinaisia. Siksi ihmeellisen harvinaisia, että uuden testamentin mukaan parantumisten pitäisi olla ihan peruskamaa: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” ”Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan ja Herra antaa hänen nousta jälleen. ” ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.”
Kyllähän sitä tavallaan tietääkin syitä, miksei parantamisen armolahjaa ole kovin monilla. Uskovat ovat kovin ylpeitä ja elävät enemmän itselleen kuin muille, niin ei vain ole kovinkaan monia sellaisia ”astioita”, joissa voisi olla parantamisen armolahja, koska tämä koituisi tuolle ihmiselle itselleen vahingoksi, jos se vain lisäisi ylpeyttä itsestään. Yksi ihminen kerran kertoikin, että hänellä oli tämä armolahja, mutta hän ylpistyi siitä ja parantumiset loppuivat. Toinen syy on tietysti se, että tällä hetkellä ei ole olemassa noita seurakunnan vanhimpia, joita voisi kutsua rukoilemaan puolestaan. On vielä niin konkreettisella tasolla aivan alkutekijöissään tai aloittamista vaille valmis raamatullisessa seurakuntajärjestyksessä eläminen.
Itse tietysti odottaa että alkaa taas tapahtua sitä, mikä on ihan normaalia Jeesuksen toimintaa: sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulonsa, rammat pomppii jne. Ja tämä kaikki osana ihan ”normaalia toimintaa” eikä niin että on erikseen jotakin parantumiskokouksia ja ”parantajia”. Jeesus on parantaja ja terveeksitekemisen armolahjan ei pitäisi olla sen ”kummempi” kuin vaikka profetoimisen tai kielillä puhumisen. (1. Kor. 12) Se, jolla on tämä armolahja, ei ihmisenä ole yhtään mikään. Ihan tavallinen talliainen kuin kuka tahansa muukin. Jumalan Henki on se ihme, Hänen voimansa, ei ”kippo”, jonka kautta Henki mitäkin kulloinkin tekee. Mutta kyllä sitä vaan itsekin on vielä niin onnettomassa tilassa, että tuppaa vaan edelleen ”katsomaan myös ihmiseen”. Itseensä tai muihin – tekemään vertailuja milloin mistäkin. Jumalalla kai kuitenkin löytyy konstit irrottaa tästäkin asiasta enemmän ja enemmän. Ainakin toivoo, että pian jo kaikki armolahjat voisivat olla seurakunnan yhteisessä hyödyssä.
Kerran yhdessä tilaisuudessa koin selvästi, kuinka sain jonkun kosketuksen niskoihini. Ne olivat aivan jumissa ja selvästi yhtäkkiä tuli lämmin olo lapaluiden väliin ja verenkierto elpyi. Joku jumitus poistettiin silloin hetkeksi aivan selvästi, se oli Pyhän Hengen kosketus ilman että kukaan ihminen edes kosketti tai rukoili puolestani, yleisesti oltiin vain rukouksessa silloin. Jumitukset tulivat kuitenkin takaisin joidenkin aikojen jälkeen. Saapas sitten nähdä miten tämäkin asia vielä etenee, meneekö vain jumit pahempaan, otetaanko tietokonetauko tavalla tai toisella jossain vaiheessa, tuleeko apu liikunnasta, relaamisestako kun johtuuhan tää sisäisistä jännityksistäkin, meneekö loppuelämä tällai kuitenkin elinkelpoisessa puolitilassa vai ottaako Jeesus mua niskasta kiinni.
