Kanojen kaulojen katkaisuun on onneksi vielä aikaa. Eilen tosin eräät olivat jo ehtineet luulla, että yhden kanan päivät olivat päättyneet, kun sitä ei löytynyt illalla mistään. Yöksi häkkiin oli suljettu 5 kanaa + kukko ja häkkiin laittajat olivat tosiaan jo ajatelleet, että nyt on joku kettu tai muu käynyt hakemassa itselleen iltapalan. Vaan aamulla kana sitten kuitenkin löytyi, ulkorakennuksesta. Se oli illalla marssinut sinne sisään ovien ollessa auki, sitten illalla ovi oli suljettu ja kanaparka olikin viettänyt yksinäisen yön heittelemällä ikkunalaudalla olleita tavaroita maahan. Minun saapuessani paikalle kaikki tämä oli jo takanapäin eikä minun tarvinnut missään vaiheessa miettiä, onko kanan syönyt joku. Siellä ne kaikki 7 taas tonkivat tänään ihan samalla tavalla kuin ennenkin.
Tänä vuonna ei varmaan niin paljon tarvitse etukäteen miettiä, että kuinka kestää kanojen päivien päättämisen sitten kun aika on, kun sen on jo kerran kokenut. Tosin, en kyllä tiedä, ei se minua kyllä mitenkään ihan hirmuisesti innostakaan.. Eihän se mitään erityisen miellyttävää puuhaa ole. Viime vuonna päädyin työnjaossa kanan kiinnipitäjäksi, ettei se lähde päättömänä lentoon. Vaikka itse lopettaminen on salamannopea toimenpide eikä kana tietenkään ole enää elossa, kun se pää on irti, siipiin tulee erikoinen refleksi, joka laittaa ne räpyttelemään, sitten kun lopettaminen on tapahtunut. Sitä kestää jonkun aikaa ja kyllä se jonnekin varmaan päätyisi, jos ei pitäisi kiinni.
Elävässä kanassa pää on ruumiissa kiinni ja päättömän kanan meno on kuollutta. Ilman päätä, vaikka niin pientä kuin kanallakin, kropalla ei tee mitään. Päässä on aivot, olkoon sitten kuinka kananaivot hyvänsä. Koko hermotoiminnan keskus on pää, kaikki tunteminen tapahtuu sieltä käsin.
Itse olen taas viimekin aikoina miettinyt valtavan laajaa aihetta, Kristuksen ruumiin toimintoja. Kaikki uudestisyntyneet uskovathan muodostavat seurakunnan eli Kristuksen ruumiin. Jeesus on pää. ”Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan pää” (Kol . 1:18). Uskovat taas ovat täällä maan päällä hänen ruumiinsa: ”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1. Kor. 12:27) Jotta kokonaisuus olisi elävä ja toimiva, tarvitaan sekä ruumiin yhteys päähän, että ruumiinosien yhteys toisiinsa. Tärkeintä on kuitenkin jokaisen ruumiinosan yhteys päähän: ”vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef. 4:15-16).
Jokainen ruumiinosa on välttämätön ja tarpeellinen, jokaisella uskovalla on oma tärkeä paikkansa Kristuksen ruumiin jäsenenä. Vaikka kaikki eivät välttämättä tiedä mitä esim. perna ihmisessä tekee, ei se tarkoita sitä, että se olisi turha kapistus. Ruumis toimii kunnolla vasta, kun jäsenet ovat kiinni toisissaan ja päässä ja noudattavat yhteisiä päältä tulevia ohjeita. Vain silloin voidaan liikkua toimia samaan suuntaan.
Kristuksen ruumiin nykytila on ollut aika hirvittävä. Se on ollut hyvin sairas ja lisäksi jotenkin kaksipäinen. Osa ihmisistä noudattaa ihmiskäskyjä/kirkon oppia tai ei kuuntele yhtään mitään, osa sitten kuuntelee Raamattua ja Jeesuksen ääntä. Jotkut noudattavat molempia. Syntyy sekasortoinen tilanne, jossa ruumis ei voi toimia. Se on jaoteltu palasiin, jäsenet eivät ole yhteydessä toisiinsa niin kuin pitäisi, haisevia syntipaiseita on ympäriinsä jne.
Saadaan kuitenkin uskoa, että tullaan vielä näkemään se, että ne, jotka kuulevat Jeesuksen äänen, tulevat jotenkin erottautumaan ja puhdistautumaan ja ruumis tulee vielä toimintakuntoiseksi ja kaunistetuksi, ennen kuin Jeesus hakee omansa pois. Näitä tällaisia profetioita on tullut vuosien varrella useampiakin eri ihmisille. Varmasti ne ovat toteutumassa koko ajan yksittäisten ihmisten kohdalla. Herra erottaa ja kokoaa rivit uudella tavalla, Sanalle perustuen ja Pyhän Hengen voimassa.
Jos rakastaa Päätä, rakastaa myös Ruumista, koska ne ovat yhtä. ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” (1. Joh. 4:19-21) Näin hurjan konkreettistakin se on: ”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:17-18)
Koska uskovat ovat Jeesuksen ruumis, rakkauden veljien ja sisarten kesken tulisi olla erityistä: ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:10) ”Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'” (Matt. 25:40)
Vain Jumala voi antaa rakkauden Jeesusta ja hänen ruumiinsa jäseniä kohtaan. Kenelläkään ei ole sitä itsessään. Mutta saadaan rukoilla, että entistä enemmän Jeesuksen rakkaus saisi meissä tilaa, Herraa ja Hänen omiaan kohtaan. Että Kristuksen ruumis olisi rakkauden täyteinen, kaunis ja toimelias Ylkäänsä odottava morsian. Silloin myös muut voivat haluta tulla osallisiksi ihmeellisestä Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan ja armostaan syntistä ihmistä kohtaan.
Jeesus kaipaa elävään ruumiiseensa uusia jäseniä. Hänen verensä voi puhdistaa ja liittää ruumiiseen kenet tahansa, joka ottaa hänet vastaan. Jeesuksen ruumiin jäsenenä on osallisena Jeesuksesta, Elämästä. Tässä ajassa ja iankaikkisuudessa. ”Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” (Kol. 3:3)
