Pyörän saaminen on käsittämättömän mainio juttu. Siihen sisältyy niin paljon Jumalan huumorintajua, ettei sitä oikein voi kaikkea selittääkään; menee aivan sisäpiirihuumoriksi Jeesuksen kanssa tää pyöräasia. Koitan nyt jotakin kumminkin kertoa, mutta en kuvittelekaan että muiden mielestä tämä olisi niin hauskaa kuin itsestäni – eikä kukaan muu olekaan saanut nyt pyörää.
Homma juontuu jo viime kesään. Olin silloin pyörälenkillä pyörälläni, jonka olen saanut 11-vuotiaana (tai sitten siskoni pyörällä, en edes muista kummalla, kumminkin jollain ei niin hyvällä). Pyörälenkki oli kokonaisuudessaan hyvin poikkeuksellinen, koska sen aikana juttelin Jeesuksen kanssa dialogia. Tällaista ei ole tapahtunut ennen, eikä sen jälkeenkään, mutta silloin tapahtui. Loppumatkasta kysyin, että eikö Jeesus voisi hommata mulle uutta pyörää (mun on ollut aina jotenkin vähän vaikea hommata itselleni yhtään mitään). Sain jotenkin sellaisen vastauksen, että Jeesuksella ei ole rahaa eikä pankkitiliä omissa nimissä ja että jos hän menisi vaan kauppaan hakemaan pyörän niin silloinhan hän varastaisi, eikä hän Jumalana voi varastaa, et semmoinen pikku ongelma. Mua nauratti se vastaus ihan kauheasti, totta tosiaan, eihän Jeesus voi mennä kaupasta pyörää pöllimään! :)
Tänä kesänä olen sitten ajatellut, että nyt haluaisin ostaa sen uuden pyörän ja kun asun kesäkanakoppiluukussani 10 kilsan päässä oikeista kanoista, niin tämä väli olisi juuri sopiva pyöräilyyn. Toukokuun lopussa katselin netistä sopivaa pyörää ja kävin liikkeessäkin jo kokeilemassa sitä ja tosiaan löysin semmoisen, minkä haluaisin. Olin jo aikeissa ostaa pyörän, kun sitten tuli este – eräs henkilö ei kestänyt ajatusta, että tänne tulee uutta tavaraa. Ostaminen jäi.
Viime aikoina olen saanut taas muistaa sitä opetusta, jonka pyöräretkellä sain: Jeesuksella ei ole pankkitiliä eikä käteistä rahaa. Rahat ovat ihmisten nimissä ja ihmisten hallussa. Jumala ei tee sellaisia ihmeitä, että tyhjästä tulee rahaa jollekulle. Jos joku on puutteessa, kannattaa mieluummin järjestää keräys kuin kuvitella, että Jumala murtautuisi pankkiohjelmistoon ja lisäisi nollia tilisaldoon tai perustaisi laittoman setelipainon.
Rahaliikenne tapahtuu siis ihmisten kautta. Ja uskovien olisi hyvä rukoilla sitä, että rahansa saisivat olla Jeesuksen käytössä. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Oma mieli on kyllä automaattisesti rahassa kiinni, mutta ei voi kuin rukoilla, että Jumala antaisi mielensä mukaista suhtautumista rahaan. Harva tulee ehkä esim. ajatelleeksi, että nuukuus ja säästäminen voivat joillekin olla mitä suurinta ahneutta, rahan rakastamista ja siihen turvansa laittamista Jumalan sijaan.
Tällä viikolla annoin rahaa yhteen juttuun, mihin koin että Jumala kehotti/halusin laittaa. Sen jälkeen samana päivänä tuli puhetta polkupyörästä, eikä sen hommaamista aiemmin vastustanutta ihmistä enää haitannutkaan, että pyörä ostetaan. Konkreatiaksi tuli ihmeellisen nopeasti: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
Sain nyt sitten pyörän. Jo keväällä katsomani Tunturi Pregon. Menneellä Italian matkalla opin, että prego tarkoittaa italiaksi ”ole hyvä”. Hän sitten kumminkin hommasi tämän pyörän minulle. ”Ole hyvä, prego” – Kiitos, grazie, Jeesus! :)
