Kun kanoille on ruokaa tarjolla, niin muutkin linnut ovat siitä kiinnostuneita. Erityisen röyhkeitä ovat harakat. Ne tulevat kanahäkkiin, vaikka kanatkin olisivat siellä ja silloin ainakin käyvät einehtimässä kananrehuja kun kanat itse kuopsuttavat kukkapenkeissä. Harakannaurua aina välillä kuuluu ja musta lehahdus käy, kun kanahäkille päin astelee. Harakoita on aika montakin välillä siellä. Siinä saa sitten jo ajatella, että voiko niistä tarttua jotain tauteja, jos vaikka paskovat kananruokiin. Jotain virityksiä on mietitty, että millä harakoiden ruokintaa voisi estää. Tarkoitus olisi ruokkia kanoja eikä antaa harakoiden viedä niiden herkkupaloja. Kanatkaan eivät oikein näytä kovasti osaavan karhata harakoita pois.
Heti kun on jotain hyvää tarjolla jossain, niin ottajia löytyy. Varastajiakin. Jos mikään on yhtään arvokasta, niin varastuksen mahdollisuuskin on olemassa.
Kanoilta varastetaan jyviä. Jeesus kertoi myös vertauksen kautta vähän vastaavasta tilanteesta. Hänenkin vertauksessaan linnut olivat varastajan vertauskuva. Jeesus siis kertoi kuulijoilleen henkilöstä, joka lähti kylvämään. Siinä puuhassa sitten osa siemenistä putosi tielle ja linnut tulivat ja söivät ne. Myöhemmin Jeesus selitti vertauksen: ”Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.” (Luuk. 8:11-12).
Jumalan sana on niin arvokasta, että varastaja heti löytyy, jos ihminen ei visusti talleta itseensä kuulemaansa sanaa. Saatana ei halua, että ihmiset alkaisivat tutkia Raamattua, miettiä hengellisiä asioita omalle kohdalleen ja rukoilla Jeesusta. Tällaisen ihmisen sydän on vielä niin kova, ettei jyvä eli Jumalan sana pääse juurtumaan, vaan perkele pystyy pystyy helposti poimimaan siemenet. Ihminen ei itse tajuakaan, että häneltä on juuri varastettu Jumalan sana, kun epäuskon ajatukset ovat niin kova kuori sydämen ympärillä.
Olen yrittänyt ottaa kuvaa harakoista, jotta saisin sen tämän kirjoituksen oheen, mutta se ei ole onnistunut, kun ovat niin äkisti lehahtaneet pois. En siis pysty kuvalla todistamaan että harakoita on nähty. Yhtä vähän pystyn konkreettisesti todistamaan, että saatana on se, joka aiheuttaa epäuskon ajatukset ihmisen mieleen ja varastaa halun olla kiinnostunut Jumalan sanasta. Henkimaailman juttujahan nämä ovat. Näkymättömiä asioita. Ja silti niin todellisia. Jos ei ole kiinnostunut Raamatusta, tarkoittaa se sitä että maaperä on vielä kova ja että varas on ollut asialla. Hän kyllä tietää, mikä on varastamisen arvoista.
Jumala onneksi pystyy muokkaamaan sydämen maaperäämme. Jokaisen sydän on varmaan jossain vaiheessa se tienvierus, jossa ei Sana pääse kasvamaan. Jeesuksen vertauksessa siementä putoaa sitten myös hyvää maahan, jossa siemen kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän: ”Ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.” (Luuk. 8:15). Joskus tarvitaan kovaakin muokkausta että sydämen maaperästä tulee otollinen ja hyvä kasvualusta Jumalan sanalle. Jonkun sydän taas on valmiimpi vähän vähemmällä elämän muokkauksellakin. Jumalan Sanan siemen on niin arvokas, että se kannattaa ottaa vastaan omaan sydämeensä ja katsoa millaista kasvua ja hedelmää se lähtee tuottamaan.
Harakoita pitää yrittää karkoittaa, vaikkei siihen aina pystykään, kun ne niin salakavalasti tulevat paikalle. Ja aina kun kuulee jotakin Jeesuksesta ja lukee Raamattua niin kannattaa tallettaa ne asiat sydämeensä niin, ettei niitä pääse mikään eikä kukaan varastamaan.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Nestehukan torjuntaa
Muutama päivä sitten postissa tuli kanojen uusi juomakuppi. Nyt ihan oikean kokoinen eli 3 litraa vetävä ja astiakin on ehjä. En nyt tiedä onko tuokaan aivan älyttömän kätevä, kyllä kanat pystyvät ruopimaan roskia kuppiin ja sellaista, mutta onpa nyt sitten kuitenkin tuollainenkin. Kanamaatti. Senkun täyttää, niin vettä riittää kyllä useammaksi päiväksi, ei tarvitse koko ajan olla täyttämässä. Ja eihän ne nyt niin kauhean paljon juo. Mutta kuitenkin vesi on aivan välttämätöntä. Kananhoidon oppaassa lukee: ”Vesi on elolliselle luomakunnalle yhtä tärkeä kuin muutkin ravintoaineet – ehkä vielä välttämättömämpikin. Hyvän juomaveden merkitys elintoiminnan kaikenpuoliselle menestymiselle on ilmanmuuta selviö. Veden niukkuus saa aikaan vakavia häiriöitä elävän eläimen aineenvaihdunnassa ja elimistön toiminnassa. Veden puute aiheuttaa nopean kuoleman. Veden tulee olla puhdasta.” (Kallela, O. 1956. Kananhoidon opas)
Puhdasta vettä koitetaan pitää kanoille koko ajan tarjolla. Ja nyt kun Suomessa saadaan nauttia ihanista lämpimistä päivistä, niin tuntuu että tiedotusvälineissäkin koko ajan muistutetaan siitä, kuinka pitää muistaa helteillä juoda riittävästi ettei tule nestehukka. Jumala kehottaa ihmistä H2O:n lisäksi huolehtimaan myös hengellisestä nestetasapainosta. Silloin puhutaan elävästä vedestä, joka virvoittaa sielun ja hengen, niin kuin H2O on välttämätöntä ja virvoittaa ruumiin. Elävää vettä saa automaatista, joka ei koskaan tyhjene:
Jeesus kertoo olevansa elävän veden lähde: ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Joh. 4:14)
Kaikkia kehotetaan juomaan janoonsa: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.” (Jes. 55:1) ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle.” (Jes. 44:3)”Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. (Ilm. 21:6).
Hyvä paimen vie laumansa juomaan: ”Herra on minun paimeneni..virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” (Ps. 23:1-2).
Automaatti on asetettu käyttöön: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun (Jeesuksen) tykö ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”(Joh. 7:37-38. ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3).
Elävää vettä kannattaa etsiä juotavaksi, koska lähde on puhdas ja ehtymätön: ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” (Ilm. 22:1).
Joillakuilla vasta elämän tosi helteet saavat hengellisen janorefleksin toimimaan kunnolla. Että ymmärtää tarvitsevansa myös elävää vettä kraanaveden lisäksi. Niin kuin tavallinen vesi on ihmiskropan ja kanankropan elinehto, niin on elävä vesi hengellisen elämän ja iankaikkisuuselämän elinehto. Elävä vesihän on yksi nimitys Pyhälle Hengelle. ”Elävän veden virrat. Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.” (Joh. 7:38-39).
Kannattaa hankkiutua näiden juomien äärelle, niin ei tule nestehukkaa elämän helteissä: ”Joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35).
Puhdasta vettä koitetaan pitää kanoille koko ajan tarjolla. Ja nyt kun Suomessa saadaan nauttia ihanista lämpimistä päivistä, niin tuntuu että tiedotusvälineissäkin koko ajan muistutetaan siitä, kuinka pitää muistaa helteillä juoda riittävästi ettei tule nestehukka. Jumala kehottaa ihmistä H2O:n lisäksi huolehtimaan myös hengellisestä nestetasapainosta. Silloin puhutaan elävästä vedestä, joka virvoittaa sielun ja hengen, niin kuin H2O on välttämätöntä ja virvoittaa ruumiin. Elävää vettä saa automaatista, joka ei koskaan tyhjene:
Jeesus kertoo olevansa elävän veden lähde: ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Joh. 4:14)
Kaikkia kehotetaan juomaan janoonsa: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen.” (Jes. 55:1) ”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle.” (Jes. 44:3)”Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. (Ilm. 21:6).
Hyvä paimen vie laumansa juomaan: ”Herra on minun paimeneni..virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” (Ps. 23:1-2).
Automaatti on asetettu käyttöön: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun (Jeesuksen) tykö ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”(Joh. 7:37-38. ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3).
Elävää vettä kannattaa etsiä juotavaksi, koska lähde on puhdas ja ehtymätön: ”Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” (Ilm. 22:1).
Joillakuilla vasta elämän tosi helteet saavat hengellisen janorefleksin toimimaan kunnolla. Että ymmärtää tarvitsevansa myös elävää vettä kraanaveden lisäksi. Niin kuin tavallinen vesi on ihmiskropan ja kanankropan elinehto, niin on elävä vesi hengellisen elämän ja iankaikkisuuselämän elinehto. Elävä vesihän on yksi nimitys Pyhälle Hengelle. ”Elävän veden virrat. Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen.” (Joh. 7:38-39).
Kannattaa hankkiutua näiden juomien äärelle, niin ei tule nestehukkaa elämän helteissä: ”Joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35).
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Keltanokat
Eilen oli mielessä söpöt juurikuoriutuneet untuvikot. Tänään puolestaan keltanokat. Opin eilen taas uuden asian, mikä vanhemmille kananhoitajille on itsestään selvyys, mutta itselle asia ei ollut ennen kirkastunut. Että mistä tuo keltanokka-sana tulee. Senhaän on oppinut tarkoittavan sellaista henkilöä, joka jossakin asiassa on aloittelija. Mutta sitä en ollut tiennyt, että tuokin sana tulee suoraan kanankasvatuksesta!
Eilen tosiaan eräs paremmin kananhoitoa tunteva katseli kanoja ja totesi että kanoilla on vielä keltaista väriä jaloissa, että nuoria ovat. Ja jatkoi sitten toteamalla, että nokasta keltainen väri on kyllä jo hävinnyt. Ja näin tulin oppimaan, että nuorilla kanoilla on keltaiset nokat ja jalat, mutta kun kana tulee munintaikään, keltainen väri poistuu nokasta ja myöhemmin jaloistakin. Ja että tämä keltainen väriaine käytetään munankeltuaiseen. Jotta asiassa ei pelkästään oltaisi kenenkään puheen varassa, tutkitaan vielä kirjoituksia ja siteeraan tässä Otto Kallelan Kananhoidon opas –kirjaa:
”Keltainen väri keltaihoisilla kanaroduilla kuten leghorneilla, esiintyy selvästi niiden jaloissa, nokassa, silmien ympäristössä ja peräaukon reunoissa. Nuorikolla ja pitemmän aikaa munimattomalla kanalla tämä keltainen väri on hyvin voimakas. Muninnan aikana väri vähitellen vaalenee kadoten lopulta kokonaan. Eläin käyttää tämän väriaineen munaan. Munimattomana aikana se taas varastoi samaa ainetta elimistöönsä, joten keltainen väri silloin palaa. Kanan alettua munia häviää keltainen väri muutaman munan jälkeen silmän ympäristöstä ja peräaukon reunoista. Tämän jälkeen se häviää nokasta häipyen sen tyvestä vähitellen nokan kärkeen päin. Noin 40-50 munan jälkeen on nokka kokonaan vaalea. Värin häviäminen jaloista jatkuu ylhäältä alaspäin ja ensiksi etupuolelta.” (Kallela, O. 1956. Kananhoidon opas, 4. painos, s. 57.)
Valkeni siinä sitten itselle tosiaan että keltanokka-sana tuleekin munimattomasta kanasta! Nuoresta tai vanhemmasta, joka ei muni. Olikin aika selvitä tämä asia. Eipä ole vain ennen tullut ajatelleeksi.
Seuraavaksi kirjoitan sitten tietysti hengellisistä keltanokista.. :) Uskovista, jotka eivät syystä tai toisesta muni eli tuota hengellistä hedelmää. Jos kyseessä on hiljan uskoontullut henkilö, niin on aivan luonnollista kehitystä, niin kuin tästä kanoilta opimme, että hän on keltanokka ja varastoi vielä itseensä väriaineita tulevaa munantuotantoa varten. Kukaan ei oleta untuvikon munivan, ja vastauskoontulleen pitäisi saada kasvaa rauhassa ja oikeassa sananruokinnassa nuorikoksi ja sitten munivaksi. Tämän uskoisin olevan myös hengellisen elämän luonnollinen kehitys, niin kuin kanankin. Vaikka toisaalta Jumalalla on tietysti myös yksilöllinen suunnitelma jokaisen kasvulle ja kehitykselle.
Itse on kuitenkin törmännyt sellaiseenkin ilmiöön, että ihmiset ovat olleet uskossa vuosi- ja vuosikymmentolkulla ja silti ei oikein ole havaittavissa minkäänlaista hengellistä munantuotantoa. Että uskossa ollaan ja valkoisia kanoja ollaan eikä siitä ole epäilystä, mutta nokka on kuitenkin keltainen ja munia ei meinaa havaita vaikka kuinka etsiskelisi. Ja sitten vain pohtii, että mistä tämä tämmöinen oikein johtuu? Kyllä kanoillakin sulkasato ja munintataukoja tulee luonnollisessa kiertokulussa, mutta kun tuntuu että uskovilla nämä munattomat vaiheet voivat jäädä päälle niin valtavan pitkiksi ajoiksi tai sitten että koskaan ei pääse edes ensimmäiseen munintavaiheeseen vaan aivan kuin jäisi koko iäkseen keltanokaksi.
Kanoilla ruokinta on tärkeää. Niiden pitää saada kunnollista ja kehitysvaiheeseensa soveltuvaa ruokaa, jotta kasvavat munijoiksi. Untuvikot ja kananuorikot tarvitsevat rehuja vähän eri suhteissa kuin munivat kanat kehityksen varmistumiseksi. Hengellisenkin ihmisen ruokinta on kasvun ja kehityksen kannalta ehdottoman tärkeää. Jos ei ruokaile päivittäin Jumalan Sanan äärellä, saa opetusta vanhemmilta uskovilta jne, niin kasvu jää kehnoksi ja munintaikä voi jäädä saavuttamatta tai sitten munia tulee perin harvakseltaan. Seuraavaksi tutkitaan Kirjoituksia tästä asiasta:
”Minun (Paavalin) ei käynyt puhuminen teille niin kuin hengellisille, vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin.” (1. Kor. 3: 1-3)
Hengellisen kasvun esteenä olivat siis kateus ja riita. Paavali olisi halunnut antaa näille uskoville jo vahvempaa sanan rehua, mutta ensin tarvitsi tehdä parannusta ja sopia välejä uskovien kesken. Ruokailuohjeeksi sopii myös Pietarin ohjeet:
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos olette maistaneet että Herra on hyvä.” (1. Piet. 2:1-3).
Tässä huolestunutta ravitsemusneuvontaa joka selittää myös munimattomuusongelmaa:
”Meillä on paljonkin sanottavaa ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita: te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on vielä lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hebr. 5:11-14).
Eikös tästä niin voi päätellä, että jos ei syö tarpeeksi Sanaa tai sitten on syntien kahleissa tai väärien oppien häkeissä, niin jää keltanokaksi? Kanojen ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä koko elämäkseen keltanokiksi ja uskovienkin olisi tarkoitus kasvaa hengellisesti muniviksi aikuisiksi. Jeesus haluaa ruokkia meitä ja vaikuttaa hengelliset munat:
”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi”. ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää.
”
Nuori muniva kana - ei keltanokka.
Eilen tosiaan eräs paremmin kananhoitoa tunteva katseli kanoja ja totesi että kanoilla on vielä keltaista väriä jaloissa, että nuoria ovat. Ja jatkoi sitten toteamalla, että nokasta keltainen väri on kyllä jo hävinnyt. Ja näin tulin oppimaan, että nuorilla kanoilla on keltaiset nokat ja jalat, mutta kun kana tulee munintaikään, keltainen väri poistuu nokasta ja myöhemmin jaloistakin. Ja että tämä keltainen väriaine käytetään munankeltuaiseen. Jotta asiassa ei pelkästään oltaisi kenenkään puheen varassa, tutkitaan vielä kirjoituksia ja siteeraan tässä Otto Kallelan Kananhoidon opas –kirjaa:
”Keltainen väri keltaihoisilla kanaroduilla kuten leghorneilla, esiintyy selvästi niiden jaloissa, nokassa, silmien ympäristössä ja peräaukon reunoissa. Nuorikolla ja pitemmän aikaa munimattomalla kanalla tämä keltainen väri on hyvin voimakas. Muninnan aikana väri vähitellen vaalenee kadoten lopulta kokonaan. Eläin käyttää tämän väriaineen munaan. Munimattomana aikana se taas varastoi samaa ainetta elimistöönsä, joten keltainen väri silloin palaa. Kanan alettua munia häviää keltainen väri muutaman munan jälkeen silmän ympäristöstä ja peräaukon reunoista. Tämän jälkeen se häviää nokasta häipyen sen tyvestä vähitellen nokan kärkeen päin. Noin 40-50 munan jälkeen on nokka kokonaan vaalea. Värin häviäminen jaloista jatkuu ylhäältä alaspäin ja ensiksi etupuolelta.” (Kallela, O. 1956. Kananhoidon opas, 4. painos, s. 57.)
Valkeni siinä sitten itselle tosiaan että keltanokka-sana tuleekin munimattomasta kanasta! Nuoresta tai vanhemmasta, joka ei muni. Olikin aika selvitä tämä asia. Eipä ole vain ennen tullut ajatelleeksi.
Seuraavaksi kirjoitan sitten tietysti hengellisistä keltanokista.. :) Uskovista, jotka eivät syystä tai toisesta muni eli tuota hengellistä hedelmää. Jos kyseessä on hiljan uskoontullut henkilö, niin on aivan luonnollista kehitystä, niin kuin tästä kanoilta opimme, että hän on keltanokka ja varastoi vielä itseensä väriaineita tulevaa munantuotantoa varten. Kukaan ei oleta untuvikon munivan, ja vastauskoontulleen pitäisi saada kasvaa rauhassa ja oikeassa sananruokinnassa nuorikoksi ja sitten munivaksi. Tämän uskoisin olevan myös hengellisen elämän luonnollinen kehitys, niin kuin kanankin. Vaikka toisaalta Jumalalla on tietysti myös yksilöllinen suunnitelma jokaisen kasvulle ja kehitykselle.
Itse on kuitenkin törmännyt sellaiseenkin ilmiöön, että ihmiset ovat olleet uskossa vuosi- ja vuosikymmentolkulla ja silti ei oikein ole havaittavissa minkäänlaista hengellistä munantuotantoa. Että uskossa ollaan ja valkoisia kanoja ollaan eikä siitä ole epäilystä, mutta nokka on kuitenkin keltainen ja munia ei meinaa havaita vaikka kuinka etsiskelisi. Ja sitten vain pohtii, että mistä tämä tämmöinen oikein johtuu? Kyllä kanoillakin sulkasato ja munintataukoja tulee luonnollisessa kiertokulussa, mutta kun tuntuu että uskovilla nämä munattomat vaiheet voivat jäädä päälle niin valtavan pitkiksi ajoiksi tai sitten että koskaan ei pääse edes ensimmäiseen munintavaiheeseen vaan aivan kuin jäisi koko iäkseen keltanokaksi.
Kanoilla ruokinta on tärkeää. Niiden pitää saada kunnollista ja kehitysvaiheeseensa soveltuvaa ruokaa, jotta kasvavat munijoiksi. Untuvikot ja kananuorikot tarvitsevat rehuja vähän eri suhteissa kuin munivat kanat kehityksen varmistumiseksi. Hengellisenkin ihmisen ruokinta on kasvun ja kehityksen kannalta ehdottoman tärkeää. Jos ei ruokaile päivittäin Jumalan Sanan äärellä, saa opetusta vanhemmilta uskovilta jne, niin kasvu jää kehnoksi ja munintaikä voi jäädä saavuttamatta tai sitten munia tulee perin harvakseltaan. Seuraavaksi tutkitaan Kirjoituksia tästä asiasta:
”Minun (Paavalin) ei käynyt puhuminen teille niin kuin hengellisille, vaan niin kuin lihallisille, niin kuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin.” (1. Kor. 3: 1-3)
Hengellisen kasvun esteenä olivat siis kateus ja riita. Paavali olisi halunnut antaa näille uskoville jo vahvempaa sanan rehua, mutta ensin tarvitsi tehdä parannusta ja sopia välejä uskovien kesken. Ruokailuohjeeksi sopii myös Pietarin ohjeet:
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu ja halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos olette maistaneet että Herra on hyvä.” (1. Piet. 2:1-3).
Tässä huolestunutta ravitsemusneuvontaa joka selittää myös munimattomuusongelmaa:
”Meillä on paljonkin sanottavaa ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita: te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on vielä lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hebr. 5:11-14).
Eikös tästä niin voi päätellä, että jos ei syö tarpeeksi Sanaa tai sitten on syntien kahleissa tai väärien oppien häkeissä, niin jää keltanokaksi? Kanojen ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä koko elämäkseen keltanokiksi ja uskovienkin olisi tarkoitus kasvaa hengellisesti muniviksi aikuisiksi. Jeesus haluaa ruokkia meitä ja vaikuttaa hengelliset munat:
”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi”. ”Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää.
”
Nuori muniva kana - ei keltanokka.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Suloinen otus
Onhan sitä tänäkin vuonna kanoista iloinnut, muttei ehkä aivan niin paljon kuin viime vuonna. Tai ehkä yhtä paljonkin, mutta tänä vuonna se on ollut jotenkin erilaista. Kun ei ole aivan niin paljon uusia asioita nähtävänä kuin ja ihmeteltävänä kuin mitä oli viime vuonna. Viime vuoden kanojen ensimmäisistä hetkistä muistan katselleeni niitä täällä niin valtavan ihastellen. Viime vuonna ekana kanailtana jokainen kanan nokkaisu ja askellus ja höyhenten pörhistely oli niin hienoa. Ajattelin silloin saaneeni kokea jonkin aavistuksen ja häivähdyksen siitä, millaista on katsella ja ihmetellä vastasyntynyttä lasta. Jotakin ihmeellistä, jotakin lahjaa, jotakin josta tietää että se on Jumalan tekoa ja on vaan melkein ihmeissään että mistä tämä lahja on minun kohdalleni tullut ja kuinka ihmeellisen täydellinen se onkaan.
Ajan mittaan se ihmettely sitten menee pois. Silmä tottuu kanaan ja sitten pörhistely ei ole enää niin ihmeellistä. Jotenkin turtuu. Eikä tosiaan tänä vuonna ollut enää samaa ”vauva”-fiilistä kun kanat tulivat. Ne olivat sitten jo tuttuja otuksia. Ja tuolla ne sitten kaakattavat menemään, muttei sekään nyt ole aivan niin käisttämättömän tuntuista enää. En ole jaksanut ottaa kanavideoitakaan tänne blogiinkaan tänä vuonna. Olenko aivan paatunut?
Uskonelämässäkin voi käydä vähän tällä lailla. Aluksi se on niin ihanaa ja Jeesus on niin rakas. Sitten voi tulla vähän arkisempia vaiheita väliin. Mutta onneksi Jumala virvoittaa ja joka päivä voi myös uudistua uskossaan.
Eilen sain olla ihanassa tilanteessa. Sain nähdä läheltä uskoontulon. Sain olla vieressä, kun Jeesus tuli erään ihmisen omaksi rakkaaksi Herraksi. Sain ihmetellä, kuinka tätä ihmistä vähän itketti niin levollisella ja puhdistavalla tavalla, kun hän sai pyytää Jeesusta elämäänsä ja sai kokea ja kuulla että on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Ja minä vain sain katsella niitä puhtaita kyyneleitä ja katsella miten ihmeellistä on, kun ihminen uudestisyntyy. Itsellä oli sellainen syntymän ihmeen näkemisen fiilis päällä. Että kun sai omin silmin nähdä aivan juuri uskoontulleen sielun: iloa täynnä olevat silmät, Jeesusta rakastavan mielen, uudestisyntyneen hengen ihmisen, jolla oli nälkä tulla ruokituksi Jumalan Sanan maidolla. Uusin mielin tulevaisuuteen katsovan. Koko maailma uusin silmin auki edessään. Oli se niin hienoa. Kuin katselisi kuorestaan tullutta untuvikkoa. Niin hellyyttävän suloista otusta. Puhdasta ja herkkää.
Uudestisyntymisen ihme on mahdollinen jokaisen kohdalle. Jeesus voi tulla jokaisen luo ja rakkaudellaan uudistaa sydämen ja elämän. Silloin on näin: ” Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17)
Ajan mittaan se ihmettely sitten menee pois. Silmä tottuu kanaan ja sitten pörhistely ei ole enää niin ihmeellistä. Jotenkin turtuu. Eikä tosiaan tänä vuonna ollut enää samaa ”vauva”-fiilistä kun kanat tulivat. Ne olivat sitten jo tuttuja otuksia. Ja tuolla ne sitten kaakattavat menemään, muttei sekään nyt ole aivan niin käisttämättömän tuntuista enää. En ole jaksanut ottaa kanavideoitakaan tänne blogiinkaan tänä vuonna. Olenko aivan paatunut?
Uskonelämässäkin voi käydä vähän tällä lailla. Aluksi se on niin ihanaa ja Jeesus on niin rakas. Sitten voi tulla vähän arkisempia vaiheita väliin. Mutta onneksi Jumala virvoittaa ja joka päivä voi myös uudistua uskossaan.
Eilen sain olla ihanassa tilanteessa. Sain nähdä läheltä uskoontulon. Sain olla vieressä, kun Jeesus tuli erään ihmisen omaksi rakkaaksi Herraksi. Sain ihmetellä, kuinka tätä ihmistä vähän itketti niin levollisella ja puhdistavalla tavalla, kun hän sai pyytää Jeesusta elämäänsä ja sai kokea ja kuulla että on saanut kaikki syntinsä anteeksi. Ja minä vain sain katsella niitä puhtaita kyyneleitä ja katsella miten ihmeellistä on, kun ihminen uudestisyntyy. Itsellä oli sellainen syntymän ihmeen näkemisen fiilis päällä. Että kun sai omin silmin nähdä aivan juuri uskoontulleen sielun: iloa täynnä olevat silmät, Jeesusta rakastavan mielen, uudestisyntyneen hengen ihmisen, jolla oli nälkä tulla ruokituksi Jumalan Sanan maidolla. Uusin mielin tulevaisuuteen katsovan. Koko maailma uusin silmin auki edessään. Oli se niin hienoa. Kuin katselisi kuorestaan tullutta untuvikkoa. Niin hellyyttävän suloista otusta. Puhdasta ja herkkää.
Uudestisyntymisen ihme on mahdollinen jokaisen kohdalle. Jeesus voi tulla jokaisen luo ja rakkaudellaan uudistaa sydämen ja elämän. Silloin on näin: ” Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17)
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Lepoakin
Kanat viettävät nyt vapaan kanan elämää. Munimisensa jälkeen ne pääsevät vapaaksi pihaan ja sitten vaan jätetään kanat Herran huomaan ja toivotaan että varjeltuisivat. Kyllähän tähän pihaan nimittäin joku kanansyöjä eläinkin voisi tulla, mutta ei se murehtimalla parane. Antaa nyt Herran opettaa itsellekin asioita niin, että jättää vaan kanat hänen varjelukseensa. Sillä onhan kirjoitettu: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen (Jumalan) päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7).
Vapaana ollessaan kanat liikkuvat ympäriinsä ja ottavat multakylpyjä, syövät ruohoa ja seuraavat ihmisiä kun luulevat saavansa ruokaa ja välillä tietysti saavatkin. Ja sitten ne lepäävät. Välillä pää siiven alla nukkuen, välillä siipisulat oikoisenaan. Lepohetket selvästi kuuluvat tärkeänä asiana päivän ohjelmaan. Ja minä en ole kanoille kertonut, että pitäisi välillä levätä, ettei tule burnout, vaan näyttää siltä että ihan luonnostaan eli Jumalan koodaamana osaavat levätä.
Vapaana ollessaan kanat liikkuvat ympäriinsä ja ottavat multakylpyjä, syövät ruohoa ja seuraavat ihmisiä kun luulevat saavansa ruokaa ja välillä tietysti saavatkin. Ja sitten ne lepäävät. Välillä pää siiven alla nukkuen, välillä siipisulat oikoisenaan. Lepohetket selvästi kuuluvat tärkeänä asiana päivän ohjelmaan. Ja minä en ole kanoille kertonut, että pitäisi välillä levätä, ettei tule burnout, vaan näyttää siltä että ihan luonnostaan eli Jumalan koodaamana osaavat levätä.
Kana huilii.
Itse on saanut nähdä että tekemisen ja levon tasapaino ei ole ihmiselle ollenkaan niin yksinkertaista kuin kanoille. Joku ei osaa levätä ollenkaan, toisen elämässä on niin paljon ”lepoa” ettei siitä pysty nauttimaankaan. Että haluaisi tehdäkin enemmän muttei syystä tai toisesta pysty tai voi. Ja joku toinen taas haluaisi lepoa, muttei sekään meinaa onnistua. Luulen, että sielunvihollinen pystyy eri keinoin varastamaan ihmiseltä hänen oikeutensa lepoon. Syyttäjä, joksi saatanaa sanotaan pystyy syyttämään ja syyllistämään ihmisen niin, ettei hän pysty välttämättä aitoon lepoon. Käsitän kuitenkin niin, että Jumala haluaisi levollisia hetkiä myös tässä elämässä meille antaa. Ettei tarvitse ajatella niin, että vasta sitten taivaassa levätään ja siihen saakka raadetaan.
Kanahavaintojen lisäksi edellä mainittua tukevat ainakin seuraavat Raamatunkohdat:
”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne?” (Matt. 6:26).
"Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne". (Jer. 6:16)
”Hän, joka on sanonut heille: ´tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka´. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” (Jes. 28:12)
”Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.” (Jes. 32:17)
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.” (Ps. 23:2).
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” (Matt. 11:28).
Viheriäisillä niityillä on hyvä levätä.
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Kippoja ja kuppeja
Kanojen juottaminen on koko ajan hiukan ongelmallista. Ei muuten, mutta kun ne niin usein kaatavat juomakupin tai sitten paskovat sinne. Vaikkei ruokia muuten veisikään useasti päivässä, niin vettä täytyy käydä kyttäämässä ja vaihtamassa muutamia kertoja. Tätä pulmaa varten tilasin netistä lintujen juoma-automaatin. Lähetyksen saapumisessa meni aika kauan, mutta eilen se vihdoin oli tullut postiin. Ja kun tänään avasin paketin, huomasin heti että kippo olikin rikkinäinen ja lisäksi erikokoinen, kuin minkä olin tilannut. Soitin firmaan ja uuden ja ehjän oikeankokoisen lupasivat lähettää pikimmiten.
Rikkinäinen astia jäi tänne ja piti sitäkin sitten koittaa vähän korjata ja kokeilla käyttöä. Alaosan muovi oli murtunut. Kyllä siitä sitten ilmastointiteipillä toimivan systeemin sai, mutta tosiaan edelleen se kokokin on väärä.
Ilmastointiteippiä kun siinä kippoon taittelin, niin tuli mieleen se toinen nimi mitä tuosta teipistä nykyään niin usein käytetään. Jeesusteippi. Muistan jonkinasteisen surun, kun kuulin ensi kertaa jonkun käyttävän tuota nimeä tuosta teipistä. Ja kyllä edelleen, joka kerta kun joku niin sanoo, niin se jotenkin tökkäisee. En oikein netistä löytänyt äkkiseltään selitystä että mistä tämä nimitys on aluperin tullut. Olihan siellä useita selityksiä että ”pelastaa aina” ja ”pystyy mihin vaan”, mutta itselle jäi epäselväksi missä yhteydessä tällaista termiä on ensi kertaa käytetty.
Vaikka vertauskuvat puhuvat itselle usein paljon, tämä teippiasia ei oikein innosta. Varsinkin kun Raamatussa varoitetaan lausumasta turhaan Herran nimeä. En ole oikein pyhyyttä ja Jumalan pelkoa aistinut niiden sanoissa, jotka tuota nimitystä ovat kulloinkin käyttäneet. Ja vertauskuvallisuuskin mielestäni ontuu. Ilmastointiteipillä kuitenkin korjataan rikkinäisiä asioita niin, että ne nyt ovat senkin jälkeen käyttökelpoisia, mutta kuitenkin huonommassa jamassa kuin ehjä alkuperäinen ja lopputuloskin on yleensä vähän ruman näköinen. Mutta kun Jeesus ihan oikeasti tulee ihmisen elämään ja alkaa korjata ihmisen rikkinäisyyttä, niin lopputulos on aina parempi kuin lähtötilanne. Rikkimennyttä ihmisastiaa (raamatussa ihmisestä käytetään myös vertauskuvallista nimitystä astia) Jeesus voi korjata ja vielä muokata niin että siitä tulee käyttötarkoitukseltaankin vielä paljon arvokkaampi kuin mitä alkuperäinen astia oli. Jeesus ei teippaa vanhoja paloja kokoon, vaan tekee kokonaan uutta ja puhdistaa ja antaa tarkoituksen elämän käytölle: ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2. Tim. 2:21).
Jumala on astiantekijä, jonka kädessä ihmiset ovat savea. Särkyminen usein tarvitaan siihen, että Jeesus voi tulla mukaan kuvioon ja alkaa tehdä uutta astiaa ihmisen elämässä. Sen takia ei tarvitsisi pelätä särkymistäkään. Jumala haluaa ja osaa ja taitaa tehdä uusia luomuksia elämän sirpaleista. ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).
Teipattu versio.
Rikkinäinen astia jäi tänne ja piti sitäkin sitten koittaa vähän korjata ja kokeilla käyttöä. Alaosan muovi oli murtunut. Kyllä siitä sitten ilmastointiteipillä toimivan systeemin sai, mutta tosiaan edelleen se kokokin on väärä.
Ilmastointiteippiä kun siinä kippoon taittelin, niin tuli mieleen se toinen nimi mitä tuosta teipistä nykyään niin usein käytetään. Jeesusteippi. Muistan jonkinasteisen surun, kun kuulin ensi kertaa jonkun käyttävän tuota nimeä tuosta teipistä. Ja kyllä edelleen, joka kerta kun joku niin sanoo, niin se jotenkin tökkäisee. En oikein netistä löytänyt äkkiseltään selitystä että mistä tämä nimitys on aluperin tullut. Olihan siellä useita selityksiä että ”pelastaa aina” ja ”pystyy mihin vaan”, mutta itselle jäi epäselväksi missä yhteydessä tällaista termiä on ensi kertaa käytetty.
Vaikka vertauskuvat puhuvat itselle usein paljon, tämä teippiasia ei oikein innosta. Varsinkin kun Raamatussa varoitetaan lausumasta turhaan Herran nimeä. En ole oikein pyhyyttä ja Jumalan pelkoa aistinut niiden sanoissa, jotka tuota nimitystä ovat kulloinkin käyttäneet. Ja vertauskuvallisuuskin mielestäni ontuu. Ilmastointiteipillä kuitenkin korjataan rikkinäisiä asioita niin, että ne nyt ovat senkin jälkeen käyttökelpoisia, mutta kuitenkin huonommassa jamassa kuin ehjä alkuperäinen ja lopputuloskin on yleensä vähän ruman näköinen. Mutta kun Jeesus ihan oikeasti tulee ihmisen elämään ja alkaa korjata ihmisen rikkinäisyyttä, niin lopputulos on aina parempi kuin lähtötilanne. Rikkimennyttä ihmisastiaa (raamatussa ihmisestä käytetään myös vertauskuvallista nimitystä astia) Jeesus voi korjata ja vielä muokata niin että siitä tulee käyttötarkoitukseltaankin vielä paljon arvokkaampi kuin mitä alkuperäinen astia oli. Jeesus ei teippaa vanhoja paloja kokoon, vaan tekee kokonaan uutta ja puhdistaa ja antaa tarkoituksen elämän käytölle: ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2. Tim. 2:21).
Jumala on astiantekijä, jonka kädessä ihmiset ovat savea. Särkyminen usein tarvitaan siihen, että Jeesus voi tulla mukaan kuvioon ja alkaa tehdä uutta astiaa ihmisen elämässä. Sen takia ei tarvitsisi pelätä särkymistäkään. Jumala haluaa ja osaa ja taitaa tehdä uusia luomuksia elämän sirpaleista. ”Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.” (Jer. 18:4).
Teipattu versio.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
7 oikein
Tänään en itse hakenut munia, vaan toinen kananhoitaja kävi ne hakemassa. Ja kun itse tulin paikalle, niin minulta kysyttiin, että arvaas montako munaa on tullut tänään tähän mennessä. Ajattelin, että nyt on jotain poikkeuksellista tapahtunut ja vastasin että 7. Se oli oikein! Kuudelta kanalta 7 munaa! Meillä todellakin on täällä erittäin munivia kanoja! Ja minä taas en oikein ymmärrä että kuinka tämä on mahdollista.
Raamattu on kaikella lailla niin mielenkiintoinen kirja. Jokainen jae ja sana yksistään on mielenkiintoinen ja sitten taas koko kokonaisuus on mielenkiintoinen. Numerotkin ovat yksi asia, mikä on Raamatussa mielenkiintoista ja mikä todistaa, ettei kyse ole mistä tahansa runoelmasta tai historiateoksesta. Itse olen kuitenkin jokseenkin huonosti perehtynyt tähän teemaan, etten nyt ala juurikaan yrittää siitä selittää mitään niin syvällistä kuin aiheesta voisi joku muu kertoa. Aivan raapaisu vain.
Sen verran olen oppinut, että luku 6 on vertauskuvallisesti ihmisen luku ja kuvaa epätäydellisyyttä ja syntiä ja saatanan vaikutusta ihmiseen. Luku 7 on taas hengellisen täydellisyyden luku. Kuusi kanaa pyöräytti nyt seitsemän munaa: epätäydellisyyden luku muuttui täydellisyyden luvuksi ihmeen kautta. Epätäydellisistä ihmisistä voi puolestaan tulla Jumalan silmissä täydellisiä uskoontulon ihmeen kautta. Kun epätäydellinen ihminen tiedostaa syntisyytensä ja haluaa uskoa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, pelastajaksi, Herraksi ja Kuninkaaksi elämässään Jumala tekee sen ihmeen että epätäydellisestä tulee täydellinen. Kun tietää, että tällainen ihme on tapahtunut omalle kohdalle ja monen muun kohdalle, niin tietää, että se voi tapahtua myös kenen tahansa muun kohdalle, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Tämän on omastakin kokemuksesta saanut nähdä ainakin sillä lailla, että kun tuntee niin valtavan paljon erilaisia ja erityyppisiä ihmisiä, jotka ovat uskoon tulleet. Jeesus todellakin haluaa olla aivan jokaisen ihmisen henkilökohtainen synneistä Vapahtaja ja henkilökohtainen Ystävä.
Tässä vielä Jumalan silmissä täydellisen ja epätäydellisen erottava tekijä: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36).
Kenestä tahansa täydellisen epätäydellisestä ihmisestä voi tulla täydellisen täydellinen Jumalan pyhä. Jumala itse kertoo itsestään: "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta? (Jer. 32:27) ja "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista" (Luuk. 18:27).
Päivän saldo.
Raamattu on kaikella lailla niin mielenkiintoinen kirja. Jokainen jae ja sana yksistään on mielenkiintoinen ja sitten taas koko kokonaisuus on mielenkiintoinen. Numerotkin ovat yksi asia, mikä on Raamatussa mielenkiintoista ja mikä todistaa, ettei kyse ole mistä tahansa runoelmasta tai historiateoksesta. Itse olen kuitenkin jokseenkin huonosti perehtynyt tähän teemaan, etten nyt ala juurikaan yrittää siitä selittää mitään niin syvällistä kuin aiheesta voisi joku muu kertoa. Aivan raapaisu vain.
Sen verran olen oppinut, että luku 6 on vertauskuvallisesti ihmisen luku ja kuvaa epätäydellisyyttä ja syntiä ja saatanan vaikutusta ihmiseen. Luku 7 on taas hengellisen täydellisyyden luku. Kuusi kanaa pyöräytti nyt seitsemän munaa: epätäydellisyyden luku muuttui täydellisyyden luvuksi ihmeen kautta. Epätäydellisistä ihmisistä voi puolestaan tulla Jumalan silmissä täydellisiä uskoontulon ihmeen kautta. Kun epätäydellinen ihminen tiedostaa syntisyytensä ja haluaa uskoa Jeesuksen syntiensä sovittajaksi, pelastajaksi, Herraksi ja Kuninkaaksi elämässään Jumala tekee sen ihmeen että epätäydellisestä tulee täydellinen. Kun tietää, että tällainen ihme on tapahtunut omalle kohdalle ja monen muun kohdalle, niin tietää, että se voi tapahtua myös kenen tahansa muun kohdalle, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Tämän on omastakin kokemuksesta saanut nähdä ainakin sillä lailla, että kun tuntee niin valtavan paljon erilaisia ja erityyppisiä ihmisiä, jotka ovat uskoon tulleet. Jeesus todellakin haluaa olla aivan jokaisen ihmisen henkilökohtainen synneistä Vapahtaja ja henkilökohtainen Ystävä.
Tässä vielä Jumalan silmissä täydellisen ja epätäydellisen erottava tekijä: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh. 3:36).
Kenestä tahansa täydellisen epätäydellisestä ihmisestä voi tulla täydellisen täydellinen Jumalan pyhä. Jumala itse kertoo itsestään: "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta? (Jer. 32:27) ja "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista" (Luuk. 18:27).
Päivän saldo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)