Neitikanat

Neitikanoina sitten pysyivät nämä kanat koko elämänsä. Rouvakanoja niistä ei tullut, kun eivät kukon kanssa eläessään tekemisiin tulleet. Munia tosiaan kanalta pukkaa ilman kukkoakin. Munissa vain ei ole hedelmöittynyttä munasolua eli tipuja näistä munista ei tulisi vaikka kuinka hautoisi. Naapurin kukon kiekumisen ovat kanat kuulleet, mutta siinä sitten kaikki mitä kukosta tietävät. Silti vaikuttaa siltä, että ovat ihan täysipainoisen kesäkananelämän eläneet näinkin, vaikkeivat kukosta mitään tiedä. Neitseinä kuolevat.

Joskus minua aivan hämmentää Raamatun suorapuheisuus. Siellä asioista todella puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ihmisistä kerrotaan asioita, jotka saattavat tuntua häveliäiltä. Vaikuttaa siltä, että nykyään hävetään asioita, joissa ei olisi mitään häpeämistä ja toisaalta ei hävetä niitä asioita, joita pitäisi hävetä. Esimerkkinä vaikka neitsyys. Raamatussa kerrotaan vaikka kuinka monen naisen kohdalla hänen neitsyydestään, hyvänä asiana. Esim. ”Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta. Ja oli nyt leski,..” (Luuk. 2:36) tai ”Menimme evankelista Filippuksen tykö.. ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” (Apt. 21:9).

Nykymaailmassa neitsyydestä tuntuu kuitenkin tulleen jotain hävettävää, nuoret naiset kirjoittelevat nuorten lehdissä häpeissään kuinka ovat jo 16- tai 18-vuotiaita ja vielä neitsyitä. Arvomaailma tällä kohtaa on mennyt surullisella tavalla aivan päälaelleen. Siinähän se häpeän pitäisi olla, että harjoittaa Jumalan avioliiton siteeksi tarkoittamaa seksiä ilman aviosuhdetta. Mutta elämme asennemaailmassa, jossa asioita ei arvosteta Jumalan mielen mukaisesti. Jos on yli kolmikymppinen neitsyt, niin eihän sellaista meinaa pystyä julki sanomaan. Vaan tiedän kuitenkin, että sellaisiakin Jumalan ihmeitä on. :)

Sekaisin menneiden häveliäisyyskysymystenkin takia seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on joskus vaikea puhua. No, nykyään kumminkin puhutaankin ja päälaellaanhan asiat ovat. Yksi asia on tietysti homouteen liittyvä keskustelu, jossa Jumala leimataan joko kaiken synnin hyväksyväksi ”rakkaudeksi” tai sitten kylmäksi ja fanaattiseksi tuomariksi. Asioiden todellinen laita ja Jumalan olemus ja näkökulma jäävät jälleen kerran ihmismielipiteiden taakse.

Homouteen liittyvissä näkökohdissa ongelma on, etteivät monetkaan ihmiset pysty käsittämään sitä, että Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Sitä, että nämä kaksi asiaa voidaan erottaa toisistaan saman ihmisen kohdalla samaan aikaan voimassa olevina faktoina. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoisi antaa hänelle uudestisyntymisen Jeesuksen kautta. Ihmisillä puolestaan on erilaisia syntejä, jotka johtuvat loppupeleissä ihmisen syntiinlangenneesta luonnosta. Kukaan ei ole toistaan syntisempi, kaikki ovat yhtä syntisiä. Kun Jumalan mielipiteistä piittaaminen vähenee, sitä enemmän ilmiöitä, jotka eivät ole Jumalan mielenmukaisia, alkaa tulla ilmi: ” Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12)

Kun sanotaan että homoseksin harjoittaminen on syntiä, ihmiset kokevat tulevansa tuomituiksi. Harvoin muistetaan, että yhtä lailla syntiä on esim. mikä tahansa seksi avioliiton ulkopuolella, eikä kukaan ihminen ole toistaan synnittömämpi. Homous nyt sitten vaan kuitenkin on sellainen asia, että yhteiskunnassa tunnutaan ajattelevan sen olevan ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus, vaikka syyt tähän surulliseen ilmiöön ovat yleensä aivan muualla. Eihän se perinnöllistäkään voi olla.. Kun homojen kanssa juttelee, niin melkein jokaisella on jotakin rakkauden puutetta lapsuudessaan. Yleensä traumat ovat tulleet isäsuhteen kautta. Jos ei ole saanut kokea tulevansa hyväksytyksi isän silmissä, aikuisenakin vielä saattaa kaivata miehistä rakkautta ja suhde voi seksualisoitua. Sama voi tapahtua naiselle. Todistuksena tästä on lukuisien homouteen taipuneiden ihmisten eheytyminen, kun he ovat saaneet kokea Jumalan rakkauden ja päässeet prosessiin, jossa Pyhä Henki hoitaa kipeitä kohtia seksuaalisuuden alueella.

Jumala rakastaa homouteen taipuvaisia ihmisiä. Hän tietää, millaiset asiat ovat heidät johtaneet tuohon tilanteeseen. Hän pystyy erottamaan ihmisen persoonan siitä mitä ihminen tekee. Hän pystyy samaan aikaan rakastamaan ihmistä ja vihaamaan syntiä, joka saa ihmisen tekemään asioita, jotka eivät pidemmän päälle ole hyväksi hänelle ja muille. Tämä sama asia vallitsee jokaisen ihmisen kohdalla. On surullista että Jumalan Sanan valo ja Herran tunteminen on niin pimentynyt ja vähentynyt Suomessakin, että näitä asioita koko ajan ymmärretään väärin. Hyväksytään synti tai vihataan synnin tekijää, vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin: Ei hyväksytä syntiä ja samalla rakastetaan ihmistä. Ohjataan jokaista Jeesuksen luo, joka pystyy päästämään kenet tahansa synnin orjuudesta. Jeesus on syntisten ystävä. Mutta ei synnin ystävä. Osaahan jokainen vanhempikin rakastaa lastaan, mutta on surullinen jos tämä esim. varastaa. Kyllä nämä asiat voidaan erottaa toisistaan, jos halutaan. Homouskysymyksessä taitaa vaan olla kyse siitä, ettei näitä asioita edes haluta yrittää erottaa toisistaan. Raamattu on kyllä aivan selvä ja suorapuheinen tässäkin asiassa, jos Jumalan mielipiteestä halutaan välittää.

Viimeisiä kuvia

Itselleni on tullut tutuksi sanonta: ""Ja hetki hiljaa", sanoi Pyhälahti, kun ruumista kuvas." Minulla oli kuitenkin tänään vielä elävät kohteet, joita halusin kuvata.

Kana juoksee harja hulmuten.

Komia kana.

Toinen katselee ja toinen syö vesiheinää.

Astelua ruusupensaan alla.

Kananpuot ja peräkanaa.

Päivän putsaukset.

Kanalauma, tosin yksi on jossain muualla.

Kohti kuolemaa

Nuoriahan kanat ovat kuolemaan. Jos ne olisivat pysyneet häkkikanalassa, josta ne on haettu, jatkaisivat ne siellä elämäänsä vielä ensi kevääseen. Kanat olivat tänne tullessaan munineet vasta 1,5 kuukautta ja normaalisti kanaloissa kanat munivat noin vuoden ajan. Kesäkanan elämä vaan jää lyhkäisemmäksi. Tautiriskin ym. monien muiden syiden takia kanoja ei voi palauttaa takaisin sinne mistä alun perin tulivat. Ja kuolevat ne lopulta sielläkin. Kaikilla on sama loppu, kellä ennemmin kellä aiemmin.

Maailman vanhin kana on Matilda. Se eli 16 vuotta, tällaisen tietoon olen netissä törmännyt. Iso määrä kanoja kuolee taas jo ihan untuvikkoina: kukkountuvikoista kun ei munantuotannossa merkitystä ole. Broilerkanat puolestaan kasvavat täyteen marinoimisikäänsä viidessä viikossa. Matildaan verrattuna nämä kanat kuolevat kovin nuorena, mutta moniin muihin verrattuna ovat kyllä eläneet ihan pitkän ja vaiherikkaan elämän. Nyt olen koittanut rohkaista kanojani sanoen: kerran se vain kirpaisee..

Kanan kuolema on aika lailla erilaista kuin ihmisen, kana kun ei ole ikuisuusolento. Eri tilannetta kuvataan mm. seuraavasti: ”Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?” (Saarn. 3:21). Kanat elävät vain tämän ruumiin elämän, mutta ihminen on tehty Jumalan kuvaksi ja ikuisuusolennoksi. Eläimet ja niiden päivät ovat annettu ihmisten vallittaviksi: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. (1. Moos. 1:26). Ihmisten päivien määrä taas on Jumalan määräämä asia: ”Sinun silmäsi näkyvät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetun sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16). Koska ihmisen päivät ovat Jumalan vallinnassa, ihmisten ei pitäisi ottaa aktiivista otetta toisten ihmisten tai omien päivien päättämiseen. Tämän takia esim. abortti, itsemurha ja eutanasia ovat asioita, joissa ihminen astuu alueelle, joka kuuluu vain Jumalan päätäntävaltaan. Hän on meidät jokaisen luonut ja suunnitellut, Hänen käsissään on myös jokaisen päivien luku. (Kaikki synnit näilläkin alueilla voi toki saada anteeksi.)

Kyllähän sitä aina joskus miettii, että millaista on kuolla. Ja että onko valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Että jos tulee tilanne, jossa joutuu valitsemaan Jeesuksen kieltämisen tai kuoleman, niin onko valmis kuolemaan. Haluaisi olla. Uskossa kuoleminen kun ei ole kamalaa. Raamatussa kerrotaan Stefanuksesta, joka kuoli uskonsa tähden: ”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.” (Apt. 7:59-60). Muuallakin Raamatussa kuolemaa kuvataan nukahtamiseksi. Että ei sen itse ruumiin kuolemanhetken mitään kamalaa pitäisi olla. Silti vain Jumalan Pyhä Henki voi antaa sellaisen rauhan, ettei pelkää kuolemaa, uskon tähden tai muullakaan tyylillä.

On suht helppo sanoa, että on valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Mutta käytäntö onkin sitten aivan toista. Nimittäin arjessa. Uskovan kun pitäisi kuolla itselleen joka päivä. Tehdä niitä asioita, mitä Pyhä Henki kehottaa, vaikka ne olisivat omalle mielelle ensin ajateltuna vastenmielisiä. Kertoa vaikka uskostaan. Tai tunnustaa syntinsä jollekulle tai isommalle porukalle. Tai kertoa jotain muita asioita itsestään, joita ei haluaisi paljastaa. Tai mennä jonnekin omat suunnitelmansa unohtaen. Rakastaa ja kunnioittaa jotakuta, vaikka hän ajattelee joistain opinasioista aivan eri tavalla kuin itse. Sanoa julki asioita, joista tietää, että toiset eivät pidä ja että voi tulla hylätyksi. Tällaisissa ja vastaavankaltaisissa tilanteissa itselle kuoleminen, omalle sielulle kuoleminen on konkreettista. Ilman Hengen johdatusta tällaista ei tietenkään kuulu tehdä, Hän antaa sitten myös voiman, tarkoitus ei ole väkisin vääntää mitään eikä katkeroitua, vaan seurata Jeesusta miten Hän itsekutakin vie. ”Ja hän (Jeesus) sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23).

Tämä tämmöinen itsensä kieltäminen ei ole ollenkaan yksinkertaista eivätkä kaikki uskovat välttämättä ole tehneet sitä oikein koskaan. Täytyyhän ensin voida erottaa ylipäätään mikä on Pyhän Hengen ääni sisimmässä ennen kuin sitä voi noudattaa. Siinä tietysti yksi syy siihen, miksi kaikenlaisia ongelmia hengellisessä kentässä on: puuhastellaan ja puhutaan asioita vaikkeivat ne olekaan Jumalan inspiroimia. Itsekään en voi sanoa kuulevani niin selvästi Pyhän Hengen ääntä, että päivittäin olisin tilanteissa, joissa kokisin kieltäväni itseni ja seuraavani Jeesusta oman tahdon kieltäen. Joskus tällaista kuitenkin on tapahtunut ja tavallaan periaatteessa kai tiedän mistä tässä puhutaan.

Rukoilen, että Herran Henki minussa jatkaa työtään ja että minun niin kuin jokaisen muunkin uskovan elämä saisi kirkastaa Jeesusta ja että elämällä sitä kautta olisi merkitys. ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1) "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu." (Room. 8:9) "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room. 8:14) "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1. Kor. 3:16)

Allergiat

Kuulin tänään lapsesta, jolla on kananmuna-allergia. Välillä on vaikeaa, kun kyläpaikoissa tarjotaan kakkua, jota ei sitten saakaan syödä vaikka kaikki muut syö, kun kakussa onkin munaa. Ja tietysti monessa muussakin ruuassa kuin kakussa on munaa. Tällä lapsella on kuitenkin toivoa parantua allergiasta iän myötä. Hänellä on nuorempana ollut paljon monia muitakin allergioita, mutta monet niistä ovat jo menneet pois. Muna ja joku muu on vielä jäljellä tässä vaiheessa.

Allergioista tulee mieleen hengelliseen elämään liittyvät allergiat. Niitä on kahta päätaudinkuvaa:

Ensimmäinen allergian muoto on se allergia Jeesusta kohtaan, joka on jokaisessa ihmisessä luonnostaan. Syntiinlankeemuksessa ihminen sai sellaisen taudin, että eläminen Jumalan yhteydessä Jeesuksen kautta tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Allergian oireiden taso eroaa henkilöstä toiseen: joku on kiiinnostunut Jumalasta, muttei vaan halua kokonaan antaa elämäänsä Jeesukselle, joku toinen ei siedä kuullakaan mistään hengellisiin asioihin liittyvästä ja saa aivan kauhean allergiareaktion, kun Jeesuksen nimi tai Raamattu mainitaan. Sitten on erilaista oireilua näiden ääripäiden välillä. Kukaan ihminen ei luonnostaan halua tulla uskoon ja alkaa uskovaiseksi, vaan ainoastaan Jumala voi parantaa tämän allergian eri yksilöiden kohdalla. Jeesus sanoo: ” Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” (Joh. 6:44) Erilaisten elämänjuttujen kautta allergiat voivat vähetä tai toisaalta paheta. Jumala kuitenkin rakastaa jokaista allergista ihmistä ja rakkaudellaan vetää puoleensa eri tavoin. Että saisi uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja parantua täydellisesti syntiinlankeemuksen aiheuttamasta allergiasta.

Toinen allergian laji liittyy sitten enemmän uskovia kiusaaviin allergeeneihin. Jumalan Sana ja se minkä Pyhä Henki vaikuttaa on täysin puhdasta eikä aiheuta kenessäkään uskovassa mitään allergiaa vaan päinvastoin on elämän ravinto. Ongelma kuitenkin on, että eri piireissä on historian (hyvin pitkän tai ihan lyhyenkin) aikana muodostunut omia tapoja, sääntöjä, perinteitä ja tyylejä, jotka eivät ole Jumalan Hengen vaikuttamia vaan ihmisistä lähtöisin. Ei tarvitse kuin kuunnella jonkun tietyn suunnan edustajien puheita, niin huomaa pian, että heillä on kaikilla lähes samanlainen puhetyyli, artikulointi. Jossain pukeudutaan tietyllä tyylillä. Jossain on ollut tietyt kaavat vuosisatoja. Jossain on joku painotus, mikä aina nostetaan esiin. Kun käy eri suuntien tilaisuuksia huomaa aika äkkiä, mitkä ovat ihmistekoista vaikutusta.

Nämä ihmistekoiset jutut ovat niitä allergeenejä. Kun on tarpeeksi kauan ollut jossain tietyssä porukassa, on täysin sopeutunut allergeeneihin, eikä uskova välttämättä itse huomaa niitä ollenkaan siellä omassa ”hengellisessä kodissaan”. Mennessään toisen porukan piiriin, toisten allergeenit tulee heti huomatuksi ja saattaa jopa reagoida niin voimakkaasti, ettei pysty olemaan paikalla eikä erottamaan sitä mikä on Herrasta kun oireet ovat niin voimakkaat. Allergeenit erottavat uskovia toisistaan. Jonkun verran pystyy harjoittamaan siedätyshoitoa eli että keskittyy vain siihen mikä on Herrasta ja koittaa unohtaa ne asiat mitkä vähän häiritsee. Jumala voi auttaa unohtamaan toisten allergeenit ja että pystyy keskittymään siihen mikä on Hänestä. Rakkauden yhteys yksilöiden välillä on tärkeää.

Kuitenkin pidemmän päälle pitäisi pyrkiä siihen, että allergeeneista päästäisiin eroon. Kirkkokunnat eivät tavoistaan luovu, mutta yksilötasolla on mahdollista rukoilla Jumalaa näyttämään mitä omassa itsessä on niitä asioita ja tapoja ja tyylejä, jotka ovat muualta opittuja eivätkä Pyhän Hengen ja Raamatun kautta tulleita. Käsitän, että Jumala rakastaa persoonallisuutta. Jokainen saa todistaa Herrasta omalla persoonallisella tyylillä eikä minkään ennalta odotettujen ja opetettujen tapojen mukaan. Pyhä Henki johdattaa jokaista uskovaa joka päivä eikä niin että hengellinen elämä tapahtuisi esim. aina jonain tiettynä viikonpäivänä tiettyyn aikaan. Uskovien yhteys on paljon helpompaa, kun riisuudutaan tyyleistä ja tietynlaisista uskonnollisista uniformuista ja ”meidän seurakunnan” asioista. Yhdessä voidaan sitten rukoilla Jumalaan paljastamaan Hänen tahtonsa ja Hänen oppinsa, jos jossakin asiassa jää vielä epäselvyyksiä, että kuinka asia onkaan.

Varmasti Jumala haluaa näyttää mikä on puhdasta Sanan leipää, hengellisestä vedestä, viljasta ja suolasta tehtyä, jota kaikki pystyvät syömään. Varmasti Hän haluaa opettaa myös mitkä ovat niitä ihmisten leipään lisäämiä aniksia, fenkoleja ja kuminoita, jotka toisten suussa maistuvat kamalilta ja saavat aikaan allergiareaktiot ja kohtaukset. Minä ainakin rukoilen sellaista uskovien yhteyttä ja sellaista opetusta, jossa ei maistu yhdenkään kirkkokunnan mausteet, vaan ainoastaan Jumalan puhdas Sana Pyhässä Hengessä.

Virkavalta paikalle

Tänään olen itkenyt ja nauranut yhtä aikaa. Ei ikinä voi uskoa mitä kaikkea tulee vastaan, kun ottaa kesäkanoja!!

Lueskelin päivän lehteä, kun ovikello soi. Menin avaamaan ja oven takana oli kaksi virkapukuista poliisia! Toinen heistä kysyi, tiedänkö mitään kanantaposta!! Kanat siinä kotkottelivat vieressä ja kakeltelin hämmentyneenä, että juu, kyllä noiden päivät pitäisi tässä syksyllä päättää.

Poliisit kertoivat saaneensa joltain tietoonsa, että täällä olisi järjesteillä joku uskonnollinen kanantapporituaali! Koitin sanoa, että kyllä minä uskossa olen, mutta ei tässä kanojen lopettamisessa todellakaan mistään rituaalista ole kyse. Poliisi kysyi miten kanat aiotaan tappaa ja siinä sitten selostin parhaani mukaan, kuinka hommaa tulee tekemään sellainen, jolla on kokemusta asiasta ja lisäksi yritin selittää niskojen napsauttamista. Virkavalta olisi ihan tervetullut seuraamaan, että kaikki tapahtuu varmasti lakipykälien mukaan! Keskustelun lopuksi toinen poliiseista kertoi, kuinka kanoihin tulee hyvä maku, kun keittää sitruunan ja laittaa sen kypsennysvaiheessa kanan sisään.

Kyllä minua huvittaa tämä juttu, ei voi mitään. Että nyt vielä virkavaltakin tulee katsomaan minun tipujani! Ja antavat reseptivinkkejä! :) En ole näin paljon nauranut ihan hetkeen, olenkohan koko kesänä! On tässä virtsanpidätystä koeteltu!

Mutta sitten on myös se surullinen puoli. Että miten voidaan asiat nähdä niin vinoon ja ihmeellisestä näkökulmasta. Rituaaliteurastus? En käsitä, mistä tämä asia on poliiseille mennyt. Kirjoitanko täällä blogissa niin epäselvää tekstiä, että jollekulle on jäänyt käsitys, että Jeesukseen uskovat harrastavat kanojen rituaaliteurastuksia?? Ajatteleeko joku oikeasti, että uhraan kanoja? Käsittääkö joku niin, että kun uskovia ystäviäni tulee tänne opettelemaan kanankynimistä ja suolistamista, niin että täällä oikeasti juotaisiinkin tuoretta verta suoraan kaulavaltimosta ja luettaisiin loitsuja? Voi surkujen surku. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten voidaan asiat ymmärtää niin väärin, mutta kyllä vaan näköjään voidaan.

Soittelin siinä sitten vielä lakimiesystävälleni ja yhdessä Maa- ja Metsätalousministeriön nettisivuilta etsittiin ohjeistusta. Ettei nyt vaan olisi mitään laitonta tapahtumassa. Siellä oli tällaista tekstiä: ”Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö, jolla tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Kana saadaan lopettaa ampumalla tai katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella tai murtamalla alle kolme kiloa painavan kanan niska nopeasti ja tehokkaasti. Kana saadaan lopettaa myös hiilidioksidilla.”

On totta, että minulla ei ole kokemusta kanan lopettamisesta. Mutta kuka sitten voi lopettaa kanoja, jos kukaan ei koskaan saa tehdä sitä ensimmäistä kertaa..? Kanakauden päättäjäisiin kanoja lopettamaan tulee henkilö, joka on aikanaan ollut opettajana Siipikarjanhoitokoulussa. Lisäksi mukana on ihminen, jolla on kokemusta fasaanien lopettamisesta. Virkavalta on ollut kuulustelemassa minua. Saisikohan näillä taustoilla yrittää tehdä kanoista viillokkia? Vai kuuluisiko vielä pyytää kunnaneläinlääkäri paikalle..? Vai kenties läänineläinlääkäri..? Ylitarkastaja MMM:sta tai Evirasta?? Itse kyllä kaipaisin eniten paikalle Kokki Kolmosta tai Jyrki Sukulaa..

Polliisihärdelli siis naurattaa, mutta käsitykset uhrirituaaleista eivät naurata. Yksi uhri tarvitaan ja se jo on uhrattu, Messias Jeesus. Hän on Jumalan uhrikaritsa syntiemme tähden. Syntipukki, jonka päälle laitettiin ihmisten synnit ja hänet itse syyttömänä ja viattomana uhrattiin. Muita uhreja ei sitten tarvita eikä pidä olla.

Väännetään nyt vielä varmuuden vuoksi rautalangasta, että ruuaksi on tarkoitus kanat tappaa. Ja siksi, että talvi tulee, yöt kylmenee, eikä kanoilla olisi enää hyvät oltavat ulkosalla kovin pitkään. Olen ollut siinä käsityksessä, että jos tätä blogia on joku lukenut, niin on kyllä ymmärtänyt, ettei näissä kanakauden päättäjäisissä rituaaleista ole kyse. Että suorastaan kauhistun kaikkia rituaaleja ja uskonnollisia tapoja ylipäätään. Herra siunatkoon sinua, joka ilmoituksen olet poliisille antanut. Se oli ihan mainio juttu, onpahan taas puheenaihetta hetkeksi tähän välillä niin ykstoikkoiseen kananpitäjän elämään. :)

(Kuvaa ei valitettavasti ole, Kyyhökana konstaapelin kourissa olisi ollut aika mainio otos! :) )

Kukko-taulun huone

Tänäkin iltana sain vielä olla uskovien yhteydessä, täällä lähiseudulla. Maanantaisin ollaan kokoonnuttu yhdessä huoneistossa. Siellä on seinällä kukko-taulu. Hassua sekin, että koko kesän olen käynyt tuossa kukko-taulun paikassa. Tässä kukko-taulu:

Tänä iltana kukko-taulun kokoustilassa minua puhutteli 1. Kor. 15:10: ”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen”. Tuohon kohtaan liittyy kipuakin. Sen takia, etten vieläkään pysty olemaan monenkaan ihmisen kanssa sellainen kuin aivan oikeasti on. Vaikka Jumala on luonut jonkinlaiseksi eikä hän tee virheitä, niin sitten kuitenkaan ei vain uskalla olla oma itsensä. On niin kuin kananpoika kuoren sisällä. Kuori peittää ehkä ihan söpönkin tipun. Mutta kun ihmiset näkevät vain kuoren, kovan ja kylmän, niin kuoren sisällä on tipulla yksinäistä.

Tipu voi tulla ulos vasta kun se on saanut tarpeeksi emokanan lämpöä. Rakkautta. Ei ole aina itsestään selvää, että uskovienkaan yhteys on niin rakkaudellinen ja lämmin, että uskaltaisi tulla ulos kuorestaan. Ja että ihmisillä olisi aikaa kuunnella ja olla toistensa kanssa. Kanakin hautoo munia 21 vuorokautta poistumatta munien päältä juuri ollenkaan. Jos saa kokea uskovien yhteyttä pari tuntia kerran viikossa, niin eihän se oikein riitä siihen, että kukaan kunnolla mitään omia asioitaan pääsisi käsittelemään. Kyllä siihen, että todella tiput uskaltaisivat tulla kuoristaan, tarvittaisiin lämmintä rakkauden yhteyttä ihmisten välillä paljon pitkäkestoisemmalla tavalla. Mutta saa vain uskoa, että Jumala tällaistakin vielä elämään entistä enemmän tuo.

Päässä pyörii nyt myös Raamatunkohta: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” (Ef. 4:25) Että saisi laittaa pois kaikki naamiot ja kuoret, jotka kumminkin ovat tavallaan valhetta. Ja että saisi olla totuudellinen. Kuinka usein monet keskustelutkin heti alkavat valheella, kun joku kysyy, että mitä kuuluu ja siihen vastataan ”no, kiitos, ihan hyvää”, vaikkei todellisuudessa näin olisikaan. Mutta kun ei vaan jostain syystä pysty toisinkaan vastaamaan. Kohteliaisuudetkin voivat olla mitä suurinta valehtelua ja sitä kautta olemme kaikki valehtelijoita. ” Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4) Valehtelu puolestaan on syntiä ja sitä kautta jokainen joka on koskaan vastannut ”ihan hyvää”, vaikkei kuuluisikaan ”ihan hyvää” on tehnyt syntiä. Syntiset eivät pääse taivaaseen. Vain Jeesuksen sovitusuhrin takia voi saada Jumalalta valehtelun synninkin anteeksi. Ilman Jeesusta ei kellään ole mitään asiaa Jumalan tykö. Raamatun sanoin: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.

Et joo, kyllä mulla, kesäkanalla, on ollut ihan hyviä hetkiä kukko-taulun huoneistossa. Totuuden nimissä on sanottava, että kaipaisin elämääni vielä syvempää, konkreettisempaa, läheisempää ja arkisempaakin uskon ystävien yhteyttä kuin mitä tuolla on koettu, mutta kyllä sielläkin Jeesuksen läsnäolo on selvästi tuntunut ja Hänen rakkautensa ilmapiiri on vallinnut. Ei väheksytä pienten alkujen päiviä.

Munapää matkoilla

Olen ollut matkoilla! Ensimmäistä kertaa yön yli poissa kotoa koko kanakauden aikana! Ja heti kerralla oikein kaksi yötä! Valtavaa! (Juu, kyllä, tiedetään, ei hyvin mee.. ;) ) Viikonloppuna auton matkamittariin tuli 1000 km lisää. Jotain uusia reittejäkin tuli ajettua. Kivoja maisemia oli. Oli ihanaa lähteä hetkeksi vähän muualle..

Reissulla sai tutustua joihinkin uusiin uskoviin. Se on aina mielenkiintoista. Yhdenkin uuden tyypin kanssa puhuttiin näiden kanatekstien tekemisestä kirjaksi. Aika erikoisia johdatuksia voi tulla matkoilla vastaan (esim. menee paikkaan X ja huomaa olevansa kustannustoimittajan kämppiksenä..) Herra johdattakoon senkin asian tahtomansa mukaan, sitä rukoilen. Kanoilta katkeaa pää ja meikäläisen kirjoittelut loppuu netissä siinä vaiheessa, mutta jääkö sitten jotain elämään sen jälkeen, se olkoon Herran asia. Minulla itselläni ei ainakaan ole mitään erityistarvetta sellaiseen, mutta en nyt tietenkään halua lähteä vastustamaankaan, jos näyttää siltä, että sellainen prosessi lähtisi Hengen johdatuksessa etenemään.

Kanat joutuivat olemaan reilun vuorokauden kopissaan, kun täältä oli muitakin poissa eikä niitä voinut jättää vapaaksi. Kun meni päästämään niitä vapaaksi, niin tuntui että koppi on kauhean paskainen. Kärpäsiä surrasi siellä valtava määrä. Ihmetytti miten ne alkukesästä ylipäätään ollenkaan voivat olla siellä ympäri vuorokauden. Kun on kerran päässyt vapaaksi kanaksi niin kyllä sitten häkki tuntuu ikävältä. (Ja juu, kun on kerran päässyt vapaaksi uskonnollisten järjestelmien häkeistä, niin en kyllä tiedä montaakaan, joka niihinkään olisi takaisin hinkunut. Vapaa kana kun löytää parhaimmat madot! :) Mutta tietysti ilman Jeesuksen johdatusta ei voi löytää mitään. Ilman Häntä on sokea kana.)

Joo, oli kiva olla reissussa. Mutta nyt sitten alkaakin oikein todella kanakauden lopun lähestymisen odotus. Kerkesi ajatukset hyvin irroittautumaan siitäkin, mutta nyt vähän alkaa jännittämään, kun miettii kanakauden päättäjäisiä. Kuinka se sujuu? Pystynkö tappamaan kanan vai enkö pysty? En kyllä välttämättä pysty. Jotenkaan en voi yhtään tietää etukäteen, että pystynkö vaiko enkö pysty. Tai että haluanko kokeilla. Se on vähän semmoista hommaa, ettei oikein tekisi mieli sillai vaan puolittaisesti yrittää. Puoliksi tappaa.. Jos tapan vain varovasti? Tapan vain ihan pikkuisen. Jos tappaisin sillai tosi hennosti.. Oi voi.

No, ei jaksa murehtia nyt sit taas enempää tuota asiaa. Päivä kerrallaan: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34). Ennemmin voisin vielä iloita matkoista:

”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps. 84:6-8,11-13)

P.S. Tässä kuva matkani varrelta. Joskus yritin vähän etsiä mistä aapiskukko on peräisin. Että miksi kukko. En muistaakseni löytänyt kunnolla vastausta siihen. Aapiskukon ja kunnian kukon mysteerit ovat siis edelleen selvittämättä.