Neitikanoina sitten pysyivät nämä kanat koko elämänsä. Rouvakanoja niistä ei tullut, kun eivät kukon kanssa eläessään tekemisiin tulleet. Munia tosiaan kanalta pukkaa ilman kukkoakin. Munissa vain ei ole hedelmöittynyttä munasolua eli tipuja näistä munista ei tulisi vaikka kuinka hautoisi. Naapurin kukon kiekumisen ovat kanat kuulleet, mutta siinä sitten kaikki mitä kukosta tietävät. Silti vaikuttaa siltä, että ovat ihan täysipainoisen kesäkananelämän eläneet näinkin, vaikkeivat kukosta mitään tiedä. Neitseinä kuolevat.
Joskus minua aivan hämmentää Raamatun suorapuheisuus. Siellä asioista todella puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ihmisistä kerrotaan asioita, jotka saattavat tuntua häveliäiltä. Vaikuttaa siltä, että nykyään hävetään asioita, joissa ei olisi mitään häpeämistä ja toisaalta ei hävetä niitä asioita, joita pitäisi hävetä. Esimerkkinä vaikka neitsyys. Raamatussa kerrotaan vaikka kuinka monen naisen kohdalla hänen neitsyydestään, hyvänä asiana. Esim. ”Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta. Ja oli nyt leski,..” (Luuk. 2:36) tai ”Menimme evankelista Filippuksen tykö.. ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” (Apt. 21:9).
Nykymaailmassa neitsyydestä tuntuu kuitenkin tulleen jotain hävettävää, nuoret naiset kirjoittelevat nuorten lehdissä häpeissään kuinka ovat jo 16- tai 18-vuotiaita ja vielä neitsyitä. Arvomaailma tällä kohtaa on mennyt surullisella tavalla aivan päälaelleen. Siinähän se häpeän pitäisi olla, että harjoittaa Jumalan avioliiton siteeksi tarkoittamaa seksiä ilman aviosuhdetta. Mutta elämme asennemaailmassa, jossa asioita ei arvosteta Jumalan mielen mukaisesti. Jos on yli kolmikymppinen neitsyt, niin eihän sellaista meinaa pystyä julki sanomaan. Vaan tiedän kuitenkin, että sellaisiakin Jumalan ihmeitä on. :)
Sekaisin menneiden häveliäisyyskysymystenkin takia seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on joskus vaikea puhua. No, nykyään kumminkin puhutaankin ja päälaellaanhan asiat ovat. Yksi asia on tietysti homouteen liittyvä keskustelu, jossa Jumala leimataan joko kaiken synnin hyväksyväksi ”rakkaudeksi” tai sitten kylmäksi ja fanaattiseksi tuomariksi. Asioiden todellinen laita ja Jumalan olemus ja näkökulma jäävät jälleen kerran ihmismielipiteiden taakse.
Homouteen liittyvissä näkökohdissa ongelma on, etteivät monetkaan ihmiset pysty käsittämään sitä, että Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Sitä, että nämä kaksi asiaa voidaan erottaa toisistaan saman ihmisen kohdalla samaan aikaan voimassa olevina faktoina. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoisi antaa hänelle uudestisyntymisen Jeesuksen kautta. Ihmisillä puolestaan on erilaisia syntejä, jotka johtuvat loppupeleissä ihmisen syntiinlangenneesta luonnosta. Kukaan ei ole toistaan syntisempi, kaikki ovat yhtä syntisiä. Kun Jumalan mielipiteistä piittaaminen vähenee, sitä enemmän ilmiöitä, jotka eivät ole Jumalan mielenmukaisia, alkaa tulla ilmi: ” Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12)
Kun sanotaan että homoseksin harjoittaminen on syntiä, ihmiset kokevat tulevansa tuomituiksi. Harvoin muistetaan, että yhtä lailla syntiä on esim. mikä tahansa seksi avioliiton ulkopuolella, eikä kukaan ihminen ole toistaan synnittömämpi. Homous nyt sitten vaan kuitenkin on sellainen asia, että yhteiskunnassa tunnutaan ajattelevan sen olevan ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus, vaikka syyt tähän surulliseen ilmiöön ovat yleensä aivan muualla. Eihän se perinnöllistäkään voi olla.. Kun homojen kanssa juttelee, niin melkein jokaisella on jotakin rakkauden puutetta lapsuudessaan. Yleensä traumat ovat tulleet isäsuhteen kautta. Jos ei ole saanut kokea tulevansa hyväksytyksi isän silmissä, aikuisenakin vielä saattaa kaivata miehistä rakkautta ja suhde voi seksualisoitua. Sama voi tapahtua naiselle. Todistuksena tästä on lukuisien homouteen taipuneiden ihmisten eheytyminen, kun he ovat saaneet kokea Jumalan rakkauden ja päässeet prosessiin, jossa Pyhä Henki hoitaa kipeitä kohtia seksuaalisuuden alueella.
Jumala rakastaa homouteen taipuvaisia ihmisiä. Hän tietää, millaiset asiat ovat heidät johtaneet tuohon tilanteeseen. Hän pystyy erottamaan ihmisen persoonan siitä mitä ihminen tekee. Hän pystyy samaan aikaan rakastamaan ihmistä ja vihaamaan syntiä, joka saa ihmisen tekemään asioita, jotka eivät pidemmän päälle ole hyväksi hänelle ja muille. Tämä sama asia vallitsee jokaisen ihmisen kohdalla. On surullista että Jumalan Sanan valo ja Herran tunteminen on niin pimentynyt ja vähentynyt Suomessakin, että näitä asioita koko ajan ymmärretään väärin. Hyväksytään synti tai vihataan synnin tekijää, vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin: Ei hyväksytä syntiä ja samalla rakastetaan ihmistä. Ohjataan jokaista Jeesuksen luo, joka pystyy päästämään kenet tahansa synnin orjuudesta. Jeesus on syntisten ystävä. Mutta ei synnin ystävä. Osaahan jokainen vanhempikin rakastaa lastaan, mutta on surullinen jos tämä esim. varastaa. Kyllä nämä asiat voidaan erottaa toisistaan, jos halutaan. Homouskysymyksessä taitaa vaan olla kyse siitä, ettei näitä asioita edes haluta yrittää erottaa toisistaan. Raamattu on kyllä aivan selvä ja suorapuheinen tässäkin asiassa, jos Jumalan mielipiteestä halutaan välittää.
