Kanakauden loppu alkaa olla jo niin lähellä, että voidaan alkaa suorittaa loppuyhteenvetoja. Viime vuonna minulta kysyttiin, että enkö ole laskenut kananpidon kannattavuutta. En ollut laskenut. Teen nyt sitten jonkunnäköisen laskelman:
Munien määrä tähän mennessä, 76 päivän aikana: 418 munaa, eli n 25 kg.
Kanan hinta: 5 euroa, 6 kanaa = 30 euroa
Rehut: kaurojen ja spelttien menekkiä ei laskettu, arvio 10 euroa
rehusäkin puolikas viime vuodelta, arvio 20 euroa
Kananhakumatkan bensakulut: 30 euroa
Verkko harakoita vastaan: 5 euroa
Menot yhteensä: 100 euroa
Jos olisin ostanut kaupasta luomumunia, joiden kilohinta on 6 euroa, tuon määrän, jonka kanat ovat nyt munineet, olisi siihen mennyt 150 euroa. Siitä kun vähennetään menot, niin ylijäämä on 50 euroa. Jos olisin ostanut kaupasta koko kesän kaikkein halvimpia munia, joiden kilohinta on 2 euroa, niin kesän muniin olisi mennyt 50 euroa ja silloin kesäkanaharrastus pitäisi katsoa tappiolliseksi toiminnaksi. Kaupassa kananmunien hintahaitari vaihtelee tosiaan alle kahdesta eurosta yli kuuteen euroon kilo. (Ja sanotaan nyt sekin, että kananmunista kananmunantuotantoa työkseen harjoittavalle maksetaan vain n. 90 senttiä kilo. Noin 18 kanan päivän työstä saa euron! Ja siitä pitää vielä vähentää kaikki menot (tosin vähän tukiakin saa lisäksi). Mutta jo on markkinat!)
Mitä tästä nyt sitten voidaan päätellä? Kanakauden tulos? Voittoa vai tappiota? Kannattiko pitää kanoja vai ei? Jos haluaa syödä halvimpia mahdollisia munia (tai ei syö munia), niin ei kannata pitää kanoja itse, eikä ainakaan hakea niitä useamman sadan kilometrin päästä. Jos arvostaa vapaita luomukanoja, niin silloin kesäkananpito on taloudellisestikin kannattavaa (kun häkki on jo entuudestaan olemassa, palkat jätän myös pois laskelmasta). Kanakauden päättäjäisiin on siis käytettävissä ainakin 50 euroa. Niin joo ja lihojen arvoa en myöskään ole huomioinut! Enkä höyhenten, jos tekee höyhentyynyjä! :)
Raha on tavallaan vähän vaikea aihe mielestäni. Itse ainakin usein rukoilee Herralta viisautta rahankäyttöön. Ja rahaan suhtautumiseen ylipäätään. Sanotaanhan Raamatussakin: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1. Tim. 6:10) Tärkeintä kai olisi se, ettei sydän olisi kiinnittynyt rahaan eikä pitäisi sitä turvatekijänään tai tekemisiensä kannustimena ja suunnannäyttäjänä. Yhtä lailla köyhän kuin rikkaan ajatukset voivat olla kietoutuneet rahaan. Toisaalta taas niin vähärahainen kuin varakaskin voi olla irti rahan vallasta ja antaa Herran johdattaa kokonaisvaltaisesti myös rahojen käyttöä ja rahaan liittyviä ajatuksiaan. Pankkitilin saldo ei kerro mitään suhtautumisesta rahaan. Jumala sen sijaan näkee sydämen ja tietää mihin kukakin turvaa.
Mielenkiintoisen kuvion raha-asiassa tuo myös tulevaisuuden näkymät. Enkä nyt tarkoita korkojen ja pörssikurssien muutoksia seuraavan vuoden aikana, vaan niitä tulevaisuuden näkymiä, joista Raamattu kertoo. Odotettavissa on nimittäin jollain aikajänteellä iso muutos maksujärjestelmään. Sellainen muutos, joka on ilmoitettu Johannekselle jo n. 2000 vuotta sitten. Merkittävä muutos siis, joka on yhtenä todisteena siitä, että elämme viimeisiä aikoja ennen Jeesuksen paluuta. Raamatuntekstissä puhutaan pedosta, joka ”saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat ja köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:16-17). Ilmestyskirjassa on monta varoitusta tuon merkin ottamisesta: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä.” (Ilm. 14:9-10)
Ilmestyskirjan tapa kertoa asioista voi kuulostaa aluksi hämmentävältä, mutta kyllä siinä kovastikin fakta-asioita kerrotaan. Hyvinkin vakavia sellaisia. Tässä puhutusta pedon merkistä, siitä joka laitetaan käteen tai otsaan tuntuu vallitsevan melko laaja yksimielisyys. Asia ymmärretään tällä hetkellä niin, että tulee aika, jolloin jonkinlainen (mikro)siru laitetaan ihon alle, käteen tai otsaan ja rahan käyttäminen tapahtuu tuon sirun kautta. Että pankkikortti (ja mitä muita tietoa sitten sisältääkään, varmaan kaikki henkilötiedot samalla) sijoitetaan ihon alle ja siitä tulee ainoa mahdollinen maksutapa (ehkä vähitellen, mutta vääjäämättä). Nykypäivänä ei ole enää vaikea kuvitella tällaisen asian toteutuvan jollain aikavälillä. Maksujärjestelmiä yhdenmukaistetaan ja uusitaan sellaista vauhtia, ja teknologia on jo niin pitkällä, että tuntuu vain ajan kysymykseltä, koska maksaminen alkaa tapahtua kädessä olevan mikrosirun kautta.
Siinä sitten ollaankin mielenkiintoisen tilanteen edessä. Raamatun profetiat toteutumassa silmiemme edessä. Ja äärimmäisen vakavan ja selvän varoituksen kera. Mikrosirua ei missään tapauksessa pidä mennä ottamaan itseensä, vaikka se markkinoitaisiin ja perusteltaisiin miten välttämättömänä hyvänsä. Ne, jotka Jumalan varoituksen ottavat vakavasti, jäävät tässä vaiheessa pois rahaan perustuvasta markkinataloudesta. En tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta pitää vain rukoilla Herraa johdattamaan asioita, ajatuksia ja elämää, että saisi viisautta valmistautua tuohonkin aikaan. Jumalalla on varmasti suunnitelmansa jokaiselle tuollekin ajalle ja Hän pitää omistansa huolen. Silloin varmaan osaa arvostaa kananmuniakin paremmin! Onhan sekin upeaa, ettei sitten tartte enää ajatella rahaa ollenkaan! Ja kun tuohon aikaan tullaan, niin tarkoittaa sitä, että Jeesuksen paluu on jo hyvin lähellä. Rahat veke ja Jeesus tulee, Jee!! :)
