Katselin taas hetken aikaa rauhassa kanoja. Niitä kannattaa nyt ihailla, kun kovin kauaa tipusia ei enää ole. Siinä taas ihmeellisesti pörhistelivät höyheniään ja leppeästi kotkottivat. Kun menee ulos, ne lähtevät seuraamaan, kun joka kerta kuvittelevat saavansa ruokaa. Ja joskus tietysti saavatkin.
Joku kysyi minulta, että kuinka maltan luopua kanoista. Vastaus ainakin tällä hetkellä on, että tuntuu että ihan hyvinkin maltan luopua niistä. Se on sillai jännä: toisaalta tykkää niistä ja ovat kivoja, mutta sitten ihan hyvin pystyy luopumaankin. Ei tunnu, että sydän olisi kuitenkaan kiinnittynyt niihin. Niin kuin Raamatussa kerrotaan: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla… Aika on purkaa ja aika on rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa.” (Saarn. 3:1-4) Aika on hoitaa kanoja ja aika olla kanaton. Molemmat ovat hyviä aikoja. Ja ne nyt on vain kanoja.
Mutta voisihan sitä sitten olla kauhean kiintynytkin kanoihin. Ihmiselle on niin luontaista olla kiintynyt johonkin maalliseen, joihinkin ihmisiin tai omiin mielipiteisiin, tunteisiin tai älyyn, asemaan jne. Jeesus kuitenkin haluaa irrottaa ihmisen näkemään koko elämän toisenlaisin silmin. Ei maallisesta näkökulmasta, vaan taivaallisesta näkökulmasta. Hän haluaa irrottaa vanhasta elämästä ja antaa uuden elämän tilalle, jo tässä elämässä eikä vasta kuoleman jälkeen.
Jeesus sanoi: ”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33). Mutta jos haluaa olla Jeesuksen opetuslapsi, niin Jeesus antaa kyllä voiman ja halun luopua niistä asioista, joista kuuluu luopua. Joskus itsekin ajatteli, että nytkö tässä heti pitäisi luopua kaikesta ja lähteä yksinään teille hortoilemaan, mutta eihän se sitä tarkoittanut. Herra kyllä itse näyttää mistä asioista kulloinkin on hyvä luopua. Ja monesta asiasta ei todellakaan mitenkään edes itse pysty luopumaan, on niin kiinnittynyt tavalla tai toisella, eikä edes tiedosta asiaa. Siksi onkin niin ihmeellistä huomata miten Jumala pystyy irrottamaan. Hellällä tavalla jopa valtavan läheisestä ihmisestä, jos ihmissuhde on Jumalan valtakunnan työn esteenä. Se on semmoista, ettei sitä pysty selittämään muuta kuin toteamalla että Jumalalle on totisesti kaikki mahdollista.
Kun jostakin luopuu Jeesuksen tähden, on aina parempaa luvassa, vaikka luopumisprosessin ollessa käynnissä näyttäisi siltä, ettei tilalle tule mitään ja vaikka tuntuisi olevansa heittäytymässä täysin tyhjän päälle. Jeesus lupaa: ”Ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Luuk. 18:29-30). Tällä hetkellä tunnen ainakin useampia henkilöitä, jotka ovat Jumalan valtakunnan tähden luopumassa nykyisestä työpaikastaan. Jos joku lähtee esim. ulkomaille, hän joutuu silloin tavallaan luopumaan ehkä vanhemmistaan tai lapsistaan (ei tarkoita tokikaan huolenpitoa tarvitsevia vanhempia tai alaikäisiä lapsia..) Tai joutuu tavallaan luopumaan läheisistään, jos he eivät hyväksy uskoontuloa, tätä tapahtuu ihan Suomessakin, vaikka jossain muussa maassa voi vielä konkreettisemmin joutua ulos perheestä, ihan vainotuksi asti. Esimerkkejä varmaan riittäisi monenlaisia. Paljon arkisempiakin. Jos ei voi luopua koskaan hetkeksikään telkkarinkatselusta, omista arkiaskareistaan tai harrastuksistaan raamatunluvun, rukouksen tai hengellisen kokouksen takia, niin vaikea silloinkaan on olla Jeesuksen opetuslapsi.
Kaikissa luopumistilanteissa on kuitenkin lohtu, että Jeesus tietää paremmin mikä meille on hyväksi, Hänen seuraamisensa on aina parempi kuin mitä tämä maailman normaalianti ja että hän antaa parasta, vaikka pimeät hetket kuuluvat myös vaellukseen. Hänen rakkautensa on parempi kuin inhimillinen rakkaus ja hän antaa uuden perheenkin, rakkaat uudet veljet ja sisaret ja uuden suvun, hengen mukaan eikä perimän mukaan. Ja siis jo tässä ajassa. Lupaahan Jeesus: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10).
Konkreettisten asioiden lisäksi saadaan myös luopua turhista luuloista ja siitä mitä pidetään maailmassa yleensä viisautena: ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: Herra tuntee viisasten ajatuksen, hän tietää ne turhiksi.” (1. Kor. 3:18-20). Jumalallinen viisaus rakentuu toisesta lähtökohdasta: ” Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10)
Herra on vaikuttanut siis sydämessäni nyt sellaista, että pystyn luopumaan kanoista. Näkee sitten mitä luopumista hän vaikuttaa jatkossa. Siunattu asia on, ettei omassa voimassa ja väkisin tarvitse luopua mistään, Pyhä Henki kyllä ohjaa siinä missä kulloinkin kuuluu luopua. Tietysti saa myös rukoilla, ettei sydän kiinnittyisi väärällä lailla mihinkään. No, sen kyllä tietää, että varmasti oma sydän on vielä kiinni ties missä, mutta saa uskoa että Jumala näitäkin asioita vie omalla tavallaan eteenpäin.
Se, joka ei ole uskossa saa luopumisen sijaan miettiä vastaanottamista: huutaa avuksi Jeesusta. Pyytää Häntä elämänsä Herraksi. Rukoilla, että saisi vastaanottaa Hänen lahjoittaman ikuisen elämän. Hänen verensä on jokaisen syntien tähden vuotanut. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)
