Kukko vai kana?

Joskus lapsena kun ei ollut muutakaan tekemistä saatettiin joskus leikkiä kukko vai kana -arvuuttelua. Se tapahtuu niin, että otetaan sormien väliin heinäkasvin röyhy, vedetään ylöspäin ja katsotaan millä lailla kukinto jää sormien väliin. Saman kasvilajin röyhy muodostaa joskus tasaisen tupsun (kana) tai korkeamman tupsun (kukko). Ennen vetämistä arvuutellaan, kumpi tulee ja tulos on pian nähtävissä sormien välissä. Sitä voi tehdä ihan yksinkin. Vaikkei koko homma pidemmän päälle kauhean inspiroivaa ole. Tässä kana- ja kukkotupsut:

Kana.

Kukko.

Kun nyt ei ole muutakaan tekemistä tänä iltana, niin voinpa taas kirjoitella vähän kukko vai kana –aiheesta. Ajattelin nyt ei tähdellisempääkään aihetta ole, kirjoittaa naispappeuskysymyksestä. Siitä kun viuhuu mielipidettä suuntaa ja toiseen, niin sallittakoon nyt sitten siitä minunkin käsitykseni. Raamatussa sanotaan kyllä ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee” (1. Kor. 8:2). En haluaisi tässä kohtaa, niin kuin en missään muussakaan kirjoittelun kohdassani sanoa, että se mitä täällä kirjoitan olisi kaikilta osin täyttä totta ja muuttumatonta. Vain Raamatun sana on sitä. Monessa asiassa on saanut huomata, kuinka Jumala on muuttanut vuosien saatossa käsityksiäni eri asioista. Se mitä on ajatellut jostain asiasta jotain pari vuotta sitten, on voinut kovastikin muuttua ja hyvä niin. Mutta toisaalta jokainen toimii oman uskon määränsä mukaan eikä siitäkään mitään tule jos vain odottaa täydelliseksi tulemista. Sitäkään kun ei tässä ajassa tapahdu. Toimitaan ja kirjoitellaan siis tämän päivän uskon ja ymmärryksen määrän mukaan arkana kuitenkin siitä kuinka vajavaisia ja erehtyväisiä ollaan.

Naispappeusongelmassa lähtökohta on, että Raamatussa sanotaan, että seurakunnan paimen voi olla vain mies (1. Tim. 3:2). Toisaalta siellä sanotaan että ”ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal 3:28). Tästä sitten kiistelläänkin, vaikka Raamatussa sanotaan kyllä myös että ”vältä mielettömiä riitakysymyksiä … ja kinastelua.., sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia” (Tit. 3:9) ja ”vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja” sekä ”jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil 3:15). Myöskin ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä” (Room. 14:1).

Jos suunnistaessa juoksee kartan ulkopuolelle, tilanne on huono, koska ei pysty enää vertaamaan maastomerkkejä karttaan eikä tiedä missä on vaan on eksyksissä. Silloin pitää vain yrittää palata takaisin niin kauan että löytää takaisin kartalle. Jos hengellisessä elämässä tehdään asioita, jotka ovat Raamatun vastaisia ja muodostetaan rakenteita, jotka eivät ole Jumalan perustamia, niin silloin on pudottu kartalta ja ollaan eksyksissä. Kartasta eli Raamatusta on mahdotonta löytää yksiselitteistä vastausta kysymykseen, jossa ainoa oikea vaihtoehto olisi palata niin kauan taaksepäin, että löytyy se kohta, jossa on pudottu kartalta ja palata taas oikeaan malliin.

Kuten Paavali tiesi: ”minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä” (Apt. 20:29). Raamatun apostolien jälkeen uskovien keskuuteen levisi siis opetusta, joka oli Sanan vastaista. Itse käsitän, että pappeuskysymyksessä kartalta ulosjuoksu on tapahtunut jo tuolloin. Ydinongelma naispappeuskysymyksessä ei minun käsitykseni mukaan ole ollenkaan se, että voiko nainen olla pappi vai ei, vaan koko pappi-asia ylipäätään. Raamatussa ei nimittäin ole tällaista sakramentteja hoitelevaa, kaavuilla ja lipereillä erottautuvaa palkkapappi-toimenkuvaa ollenkaan. Raamatun seurakuntamallissa on kyllä paimen ja tietysti monet ajattelevat, että pappi voisi olla yhtä kuin paimen, mutta itse en näe asiaa tällä hetkellä niin.

Raamatullisessa mallissa paimenia/vanhimpia/kaitsijoita on seurakuntaa kohti aina useita: ”joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiit. 1:5) ”kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat” (Apt. 20:17) (ja seurakunta ovat paikkakunnan uskovat, ei mikään instituutio tai yhdistys). Kukaan paimen ei siis ole toistensa yläpuolella eli kirkkoherrasysteemi on epäraamatullinen. Paimenten tehtävään kuuluu laumasta huolehtiminen ja uskoville esikuvana oleminen, opettaminen, välittäminen, nuhteleminen, puolustaminen vaaroilta jne. Paimenen homma perustuu lampaiden henkilökohtaiseen tuntemiseen.

Kirkon pappissysteemissä kriteereinä ovat taas teologinen tiedekunta, maisterin tutkinto ja pappisvihkimys. Henkilökohtaista suhdetta Jeesukseenkaan ei tarvitse olla. Raamatun mukaan paimenelta edellytetään kuitenkin aivan muita asioita kuin pappissysteemipapilta. Tutkintopapereita ei kysellä, vaan ihan muita ominaisuuksia: nuhteeton, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, lempeä, oman kotinsa hyvin hallitseva (1. Tim. 3:2-4). Niitä asioita taas joita pappissysteemissä pidetään erityisinä vain papeille kuuluvina toimituksina kuten kastetta ja ehtoollista ei Raamatussa pidetä mitenkään sellaisina, että vain jotkut tietyt saisivat näitä toimittaa. Raamatun mukaan kuka tahansa uskova voi kastaa ja ehtoollista voivat uskovat viettää yhdessä ilman kenenkään palkatun henkilön läsnäoloa tai erikoisleipiä joissa on krusifiksi. Konfirmaatiosta ja hautaan siunaamiskaavoista Raamattu taas ei puhu yhtikäs mitään eli semmoisiinkaan ei pappeja tarvita ja ne voisi lakkauttaa. Naimisiinmenoonkaan ei Raamatun mukaan tarvita papin aamenta.

Oman käsitykseni mukaan pitäisi siis palata sellaiseen seurakuntamalliin, josta Raamattu puhuu. Tällöin oltaisiin takaisin kartalla ja voitaisiin ihan oikeasti katsoa Sanasta, millaisia seurakunnan paimenten tulisi olla. Niin kauan kuin halutaan pitää kiinni epäraamatullisesta pappisvirasta mielipiteitä tulee sinkoamaan, Raamattu leimataan vanhentuneeksi, uusia lahkoja perustetaan, tavallinen kansa on ihmeissään kiistoista, naiset kokevat itsensä roskasakiksi jne. Jokseenkin hedelmätöntä sanoisin.

Joo, en oikein jaksa kauheasti innostua tästä kirkon naispappeusvatkuloinnista. Melkein yhtä epäkiinnostava leikki pidemmän päälle kuin kukko vai kana -heinätupsut. Arvuuttelua riittää loputtomiin, eikä oikeaa vastausta löydy. Raamatullisessa seurakuntamallissa tiettyjä toimenkuvia ovat apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat (Ef. 4:11). Papit/maallikot jakoa on turha etsiä.