Oi voi tätä uusavuttomuuden määrää.. Pohdiskelen täällä taas kanan teurastusta ja käsittelyä. Ja olen aivan kysymysmerkkinä. Esimerkiksi sen asian suhteen, että pitääkö kanan ruhoa riiputtaa vai voiko sen valmistaa heti ruuaksi? Otto Kallelan Kananhoidon oppaassa sanotaan: ”Kotikäyttöön teuraskanoja varattaessa on parasta antaa niiden riippua pari kolme päivää ennen kynimistä.” Kotiruoka-kirja vuodelta 1922 ei taas puhu riiputuksesta mitään kanan kohdalla, vaikka jonkun muun linnun kohdalla puhuukin. Mitä sitten tapahtuu, jos ei riiputa? Voidaanko kanakauden päättäjäisissä samana päivänä lopettaa kanat ja valmistaa niitä? Jos jollain on asiasta käytännön kokemusta, niin kertokaa mulle pliis!
Tässä sitten kätevät ohjeet teurastukseen: ”Venytysteurastus on kaikkein yksinkertaisin ja vaivattomin teurastustapa. Se sopii mainiosti esim. kotiteurastuksessa. Venytysteurastus tapahtuu seuraavasti: eläin otetaan vasempaan käteen niin, että jalat ja siivet jäävät käden sisään. Oikealla kädellä tartutaan päähän siten, että peukalo tulee niskapuolella ja muut sormet kanan alaleukaa vasten. Nopealla liikkeellä nyrjäytetään niskanikamat sijoiltaan ja samalla venytetään niin paljon, että muodostuu noin kahden sormen levyinen väli. Tähän pussiin kerääntyy veri. Tiedottomuus seuraa silmänräpäyksessä selkäytimen katketessa ja heijastusliikkeetkin lakkaavat verraten pian.”
Teurastuksen jälkeen pitäisi suolistaa: ”Ruho tuetaan toisella kädellä maata tai polvea vasten, ja toisen käden etusormi työnnetään peräaukosta suoleen, jne”
Sitten on vuorossa kyniminen, käsin tai kuumavesikäsittelyllä.
Kotiruoka-kirjasta puolestaan luen: ”Lintu kynitään ja siivet leikataan poikki nivelen kohdalta. Polvinivelien ympäriltä leikataan nahka auki ja jalat vedetään pois niin, että reidessä olevat suonet seuraavat jalkaa. Samoin leikataan kaulanahka auki. Nahka vedetään alaspäin, kaula katkaistaan, ja ruokakupu sekä henkitorvi poistetaan. Rintaluun alapuolelle tehdään aukko, josta sisälmykset vedetään ulos. Jne”
Melkein on täyttä hepreaa tämä keittokirjan lukeminen. En kyllä usko ollenkaan pystyväni ilman ohjausta tekemään mitään noista jutuista, pelkän kirjan varassa. Onneksi kanakauden päättäjäisiin on nyt kumminkin ilmoittautunut ainakin yksi, joka on aiemminkin käsitellyt lintuja. Että kai tämä vielä tästä konkretiaksi muuttuu!
Vaikken nyt pystykään heti seuraamaan keittokirjojen ohjeita, kun olen niin uusavuton, niin en kuitenkaan väitä että kirjat olisivat tiedoissaan vanhentuneita. Minun käsityskyvyssänihän vika on. Kanakauden päättäjäisten jälkeen ymmärrän jo noitakin opuksia paljon paremmin, kun olen nähnyt asioita käytännössä. Ja saanut vielä opetusta aiheeseen ja ollut itsekin tekemässä ja kokemassa. Ollut mukana sellaisessa, josta kyllä vanhat kirjat kertovat ja joka on ihan arkipäiväistä asiaa, mutta josta nykyihminen on vaan jotenkin vieraantunut.
Joo, lukija voi sitten varmaan jo arvata, mistä muusta sanon että nykyihminen voi olla vieraantunut. Kyllä, Raamatun kertomista asioista. Jotkuthan leimaavat Raamatun tekstit aivan vanhentuneiksi, ettei muka olisi tämän päivän kanssa enää mitään tekemistä. Tai, että joku osa on hyvää, mutta joku osa on vanhentunutta. Leimaaminen tehdään sen takia, kun joku kohta vaan ei ole itselle vielä auennut tai ei vain halua ottaa asiaa vastaan. Tai sitten on niin vieraantunut aiheesta, ettei voi käsittää, että sillä voisi olla jotain tekemistä oman elämänsä kanssa.
Kyllähän Raamatun tekstit voivat jossain määrin vaikeaselkoisilta tuntuakin. Niin kuin minä nyt tarvitsen alkuopetusta kanantappoon, kun kirja ei itsessään riitä, niin hyvä olisi jokaiselle saada kokeneemmalta uskovalta apuja raamatun lukemiseen, opetusta jne. Yksin ja yhdessä, kaikki on hyväksi.
Raamattu on Vanhan Testamentin puolelta alkuteksteiltään täyttä upeaa hepreaa. Siis kirjoitettu hepreaksi (+ muutamia arameankielisiä osia). On valtavan hienoa, kun saa kuulla jonkun sellaisen kertovan asioita, joka itse on osaa hepreaa. Taas avautuu paljon lisää Raamatun ihmeellisyyksiä, sellaisia jotka eivät oikein suomenkielisessä voi tulla esiin: esim. miten jossain psalmissa jokainen jae alkaa aina aakkosissa seuraavalla kirjaimella yms. Ja tietysti jotkut sanatkin antavat enemmän, kun kuulee niiden täyden alkuperäisen merkityksen. Ja onhan suomenkielisessä raamatussa jotain ihan selkeitä käännösvirheitäkin. Vaikka en todellakaan ole mikään asiantuntija niin veikkaisin, että esim. ”Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat” (Jes. 34:14), pitäisi metsänpeikkojen tilalla olla joku muu sana. No, uudemmassa käännöksessä näyttääkin olevan villivuohi.
Tällaisista inhimillisistä käännösvirheistä huolimatta, Raamattu ei ole yhtään vanhentunutta kamaa. Jumalan vaikuttama ja Jumalasta kertova teksti ei voi vanheta, koska Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Mitä enemmän Raamattua lukee, sitä enemmän se kiinnostaa. Kaikkein vähiten se kiinnostaa sellaisia, jotka eivät ole jaksaneet koko kirjaa avatakaan ja erikoista kyllä, heillä tuntuu kuitenkin olevan kaikkein parhain käsitys siitä, kuinka vanhentunut kirja on kyseessä. Mutta kyllä tällainenkin henkilö voi vielä päästä sisälle Sanaan! Jos ei nyt ymmärrä jotain kohtaan tai ei pysty ottamaan sitä vastaan, niin aina voi pyytää, että Jumala antaisi ymmärrystä. Itselläkin on lukuisia esimerkkejä, kuinka joku kohta on ensin ollut käsittämätön tai sellainen, ettei ole halunnut sitä ottaa vastaan ja kuinka se sitten myöhemmin onkin tullut valtavaksi siunaukseksi ja aarteeksi. Tätä toivottavasti jatkuu läpi loppuelämän. Onhan sitä itse ainakin Raamatuntuntemisessa aivan alkutekijöissään ja haluaisi oppia paljon paljon lisää.
”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16)
”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak. 1:22)
Tänään onkin itsellä muuten Raamattupiiri. Kivaa!!
