Ennen kuin näin naapurin kanapullukat, niin nämä omat vaikuttivat omissa silmissä ihan sopivankokoisilta. Kun ei ollut mihin verrata. Vaan nyt sitten on ja näyttää tämä vertailutauti heti iskeneen.
Sitä niin usein vertailee. Lähinnä itseä muihin tai muita itseen. Kyllä sitten vielä muita toisiinkin. Eikä siitä sitten kumminkaan mitään hyvää kyllä seuraa, päinvastoin. Lopputuloksena on usein tämä kuin nyt kanojen kanssa: omat kanat näyttää surkeammilta ja oma itse näyttää huonommalta muihin verrattuna. Ja sitten hävettää, että kuinka tänne nyt ketään viitsii pyytää kanakauden päättäjäisiin, kun kanat ovat noin sitkeän laihoja. Ja että kuinka ketään voisi haluta olla minunkaan kanssa missään tekemisissä, kun olen niin tylsä ja ikävä.
Kanat pääsivät kuitenkin tänään taas yllättämään: hain munat ja niitä oli 11 kpl. Silmämunat meinasivat taas lentää irti päästä kun kurkistin pesään viimeisen kanan lähettyä. No, siihen kyllä löytyy ihan sellainen selitys, että eilen jäi munat hakematta. Ei vaan kukaan muistanut hakea. Että vaikka kaakat olisivat laihoja, niin kyllä niistä kuitenkin munia ja yllätyksiä irtoaa.
Itsestä en sitten oikein tiedä. Tänä kesänä Herra on näyttänyt jotain siitä mitä sieluni sisältää. Ei mitään hyvää. Mutta sitten olen saanut ymmärtää, ettei kenenkään muunkaan ihmisen sielu sisällä mitään hyvää. Vaikka vertailisi ja toisen elämä olisi kuinka hienoa tahansa, niin sittenkään siinä ei ole mitään hyvää. Vaikka minun elämäni olisi kituuttamista ja toisen iloista nautintoa, niin kumpikin on yhtä sielullista eivätkä loppupeleissä eroa toisistaan mitenkään. Kumpikaan ei ole pyhempää, kumpikaan ei ole parempaa. Kummastakaan ei jää mitään pysyvää.
Vain se, missä määrin saa olla Jumalan käytössä, on merkityksellistä. Että saisi olla kantamassa Hengen hedelmiä. Niitä joista Jeesus kertoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:5)
Nämä laihat kanat munivat varmasti yhtä paljon kuin naapurin pullukat ellei enemmänkin. Ja kun hengen hedelmistä puhutaan, Jumala ei katso henkilöön, ei siihen millaiset jonkun maalliset puitteet ovat olleet tai ovat nyt. Hän etsii henkilöitä, jotka haluavat seurata häntä, näkevät nykyisen elämänsä tyhjänä ja turhana ilman Jeesusta ja haluavat antaa elämänsä Herran käyttöön. Silloin Jeesus voi vaikuttaa sitä, että jotakin pysyvää jää jäljellekin. ”Pysykää minussa (Jeesuksessa), niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin että tekään, ellette pysy minussa.” (Joh. 15: 4). Kun antautuu Jeesuksen käyttöön, voi toteutua nämäkin Jeesuksen sanat jokaisen elämässä: ” Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10)
Kun olin hakemassa munia ekaa kertaa aamulla, tämä kana istui vielä pesässä. Otin silloin vain tuon sen vieressä olevan munan pois.
Kun menin pesälle uudelleen, näin kaikki nämä munat! Tuo yksi hautoja oli kovasti tykännyt istua kaikkien näiden päällä ja piilotteli niitä allaan.