Ei, vielä ei ole kynitty kanoja. Tuolla ne edelleen kuopii ja kotkottaa. Mutta kynintähetkikin lähestyy. Mitähän siitä sitten mahtaa tulla..? Pystynkö kynimään kanoja? Ajatuksestakin menee jo vähän kananlihalle, vaikka siinä hommassa sitten vasta se oikea kananlihakin paljastuu.. Tai kanannahka kyllä enemminkin kuin liha. Miksiköhän muuten sanotaan että iho kananlihalla, vaikka kanan nahkahan se semmoinen nyppyläinen on eikä liha?
Kanoja ei ole kynitty, mutta itsestä tuntuu, että minua on. Välillä on niin rankalta tuntuvia juttuja päällä. Nytkin on pari päivää ollut jotenkin kynimisen tuntua.
Keväällä puhuin yhdessä tilaisuudessa. En näitä hengellisiä puheita ollut oikeastaan aiemmin pitänyt, kuin tuolloin. Tilaisuuden jälkeen eräs henkilö totesi minulle lempeästi: ”kyllä Herra kanansa kynii.” Silloin ajattelin vähän, että mitäs kynimistä minussa muka on, että tarpeeksi rankkaa on ollut jo tähänkin asti. Vaan varmasti tämä sanoja oli jotakin hyvin sielullista tuossa puheessa havainnut ja kynimisen tarvetta kokenut, kun hän näin asian ilmaisi. Ja kyllä sitä kynimisen tarvetta ja kohdetta on löytynyt tämänkin kesän aikana ja tulee jatkossakin löytymään mitä paremmin itseään oppii tuntemaan ja mitä Pyhä Henki omasta itsestä paljastaa.
Viimeisimmät kynimisfiilikset ovat tulleet erään uskovan kautta. Uskovien kautta tulevat kynimiset ovat ainakin omasta mielestä melkein niitä kaikkein kipeimpiä. Mutta hyvää harjoitusta nekin. Havaita, että löytyykö itsestä yhtään Kristuksen mielenlaatua vai ei, jos tulee esim. väärinymmärretyksi tai jopa kokee syyttä syytetyksi. ”Meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi.” (1. Kor. 4:11) ” Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä” (Room. 12:21). ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.” (Fil. 4:5) ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä.. ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” (1. Kor. 13:4,5) "Heikkouskoista hoivatkaa" (Room. 14:1). Eihän näitä tosiaan omasta itsestä löydy, mutta Jeesuksen vaikuttamana tuollainenkin on periaatteessa täysin mahdollista ”ja te olette täytetyt hänessä” (Kol 2:10).
”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut” (Hebr. 12:11) ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi kun hän sinua nuhtelee, sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hebr. 12:5-6) ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena” (1. Tim. 2:11).
Saa olla kiitollinen kynimisestäkin. Ja niistä, joiden kautta sitä tulee. ”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.” (Sananl. 27:17)
