Kun se yksi kana sitten herätti minut tänä aamuna, niin päätin sitten nousta vähän pystympään asentoon siinä aamun hetkenä. Istuin sängyllä ja katselin pihalle: sitä hetken aikaa kovasti kaakattanutta kanaa ja muuten vaan aamuista puutarhaa. En halunnut avata ikkunaa, kun tuntui, että sieltä tulisi liian kylmää ilmaa sisään. Ikkunalasin läpi vain katselin. Näin kanat ja puutarhan, kuulin ääniäkin, mutta olin kuitenkin lasilla erotettu.
Siinä sitten taas mietin yhtä asiaa, joka on tässä viime päivinä ollut mielessä. Tätä kasteasiaa. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että sekin asia on vähän kuin tuo ikkunalasi. Uskovia on lasin eri puolin. Näemme toisemme, tiedetään, että ollaan samaa Kristuksen ruumista, voimme tehdä asioita yhdessä, meillä on sama Herra. Mutta sitten kuitenkin on olemassa myös tällainen erottava asia. Niin surullisen erottava asia. Ja niin vaikea, että monissa paikoissa kielletään jopa koko asiasta puhuminen, ettei yhteys rikkoutuisi. Jos asiasta puhuu taidottomasti, haavoja tulee. Se on melkein sama kuin yrittäisi lasin läpi mennä toiselle puolelle. Tai käskisi toista tulemaan ikkunalasin läpi omalle puolelle. Sirpaleita tulee heti, jos omassa voimassa mitään yrittää. Tämä on niin surullinen asia, eikä se vaikenemallakaan poistu.
Alkukesästä juttelin erään uskovan kanssa kasteesta. Hengen yhteys tämän ihmisen kanssa on erittäin hyvä. Halusin jutella hänen kanssaan kasteestakin. Tiesin melko varmaksi, että hänellä on eri käsitys siitä kuin itsellä. Juttelimme aiheesta. Ylipäätään on jo niin harvinaista, että voi edes keskustella aiheesta sellaisen kanssa, jolla on eri käsitys. Kyllähän mekin siinä keskustelussa päästiin sitten siihen perinteiseen inttämisvaiheeseen. Ja jotenkin hengessä surukseni koin, että ikkunalasi oli välillämme. Mutta mielestäni tärkeämpää kuin olla oikeassa, on tässä asiassa ensin asenne. Kun huomattiin, ettei keskustelu vie yhtikäs mihinkään, niin rukoilimme. Että Herra kirkastaisi Hänen tahtonsa, näkemyksensä ja opettaisi ja johdattaisi meitä niin, että voisimme käsittää asian vielä samalla tavalla. Että kumpikin oli valmis luopumaan käsityksestään, kunhan vain Herra avaisi tämän asian, näyttäisi ja opettaisi mitä tästä kuuluu ajatella ja miten toimia. Ettei olisi mitään esteitä, vaan yhteys ja Herran mielen mukainen näkemys. Odotamme nyt vastausta asiaan.
Minusta suurimmat esteet tämän asian avautumisella ovat uskovien sydämissä. Puolin ja toisin lasia. Sydämen kovuudessa. Halussa olla oikeassa. Muutosvastarinnassa. Rakkaudettomuudessa. Ennakkoluuloissa. Peloissa. Perinnäissäännöissä. Kuinka yksinkertaista onkaan rukoilla: ”Herra Jeesus, näytä sinä minulle tahtosi tässä asiassa. Jos haluat että menen kasteelle, niin vaikuta niin, että se saa tapahtua.”
Lisäksi voimme rukoilla toisten puolesta tässäkin asiassa. Enemmän rukoilla, kuin kiivailla omien mielipiteiden puolesta. Että saisi tapahtua se, mikä on toiselle todella parasta. Tässä asiassa kun on niin kauhean kiva olla oikeassa, mutta uskon että Jeesus haluaisi ottaa sellaisenkin asenteen pois. ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24)
Raamatussa tämä kaste-asia on tietysti kerrottuna. Kovin erikoisilta itsestäkin tuntuvat jotkut tulkinnat, mitä joillakuilla aiheesta on. Mutta jotenkin Herra on nyt vaan sallinut tämmöisenkin ajan, että uskovilla on suomuksia silmillä ja asia ei ole yhtälaisesti kaikille avautunut. Kiivailulla pidetään toiset kaukana asiasta tai sitten vaietaan ja pyritään unohtamaan koko juttu. Mutta eihän näistä toimintatavoista kumpikaan ole Herran tahdon etsimistä?
Minä ainakin haluaisin rukoilla kaikille uudestisyntyneille uskoville nöyrää mielenlaatua ja halua etsiä Herran tahtoa tässä asiassa sekä Jumalan mielen mukaista asennetta. Asennettaan voi hioa, vaikka seuraavilla Raamatunkohdilla: ”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1) ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee” (1. Kor. 8:2), ”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak.1:26) ”Ja vaikka… ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon… mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” (1. Kor. 13:2).
Kyllä Jumala varmasti paljastaa tämänkin asianlaidan sellaiselle, joka sitä häneltä vilpittomästi kysyy. Sellaiselle, joka haluaa vaeltaa kaikessa totuudessa ja etsiä Herran tahtoa joka asiassa ja kysymyksessä. Herran Henki sanoi Filippukselle ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja.” (Apt. 8: 29) Vaunuissa oli mies, joka sitten tuli uskoon ja halusi kasteelle. Mutta jos Filippus ei olisi mennyt luo ja pysytellyt lähellä, niin mitään ei olisi voinut tapahtua. Jos uskovilla ei ole rakkautta käydä kenenkään kasteesta toisinajattelevan luo ja pysytellä lähellä, niin pelkään, että lasiseinä jää välille.
Ei kompromisseja, ei maton alle lakaisua, vaan nöyränä totuuden etsimistä. ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka”. (Ps. 51:8) ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa.” (Sef. 2:3)
