Kanojen ja blogien munimiset on pian ohi. Jatkokertomus kanojen alkuperästä ja vastaus kysymykseen kumpi oli ensin, muna vai kana, on vielä kesken. Tässä sarjan viimeinen osa.
Viimeksi päästiin italialaiseen maatiaiskanaan asti, josta leghorn rotu on jalostettu. Kanat ovat levinneet ihmisten mukana maapallon ympäri. Kana on maailman yleisin lintulaji (populaatio n. 20-30 miljardia) ja sitä esiintyy joka mantereella ja varmaankin joka maassa.
Olen yrittänyt selvittää, miten kana (Gallus gallus domesticus) on levinnyt ja mistä se on lähtöisin. Näyttää siltä, että tutkimuspuolelta ei varmaksi pystytä sanomaan, miten tämä on tapahtunut. Varhaisimmat löydöt kesytetyistä kanoista ovat Aasiasta. Kanarotujen alkukanaksi sanotaan punaviidakkokanaa (Gallus gallus) tai harmaaviidakkokanaa (Gallus sonneratii). Muinaisten kauppareittien mukana on levinnyt myös kesytetty kana. Nykyään ihmiset saattavat ihmetellä jotain uutta laitetta joka muuttaa elämää, mutta on sitä ennenkin osattu markkinoida uutuuksia, esim. munivaa kanaa! Kyllä siinä on voinut leuka loksahtaa, kun kauppias tuleekin tarjoamaan lintua, joka munii joka päivä! Aiemmin piti käydä linnunpesillä varkaissa ja nyt tuleekin omaan pihaan muniva lintu! Mikä arjen mullistava uutuus! Jossain egyptiläisissä teksteissä on kirjoitusta nimenomaan ”linnusta joka munii joka päivä”. Kyllä tuon rinnalla kännykänominaisuudet kuulostavat aivan mitättömiltä!
Jostain lämpimämmistähän oloista kanat ovat kotoisin. Eivät ne Suomen talvessa pärjää, suomalaiset maatiaiskanatkaan, vaan ovat täysin riippuvaisia ihmisen hoidosta ja talvisuojasta. Kanan harja- ja heltta kertovat myös siitä, että kana on suunniteltu kuumaan ilmastoon, onhan noiden poimujen yhtenä tarkoituksena kehon viilentäminen, kun kanat eivät hikoile eivätkä läähätä.
Jossain on siis ollut alkuperäinen kana, josta kaikki nykyiset rodut ovat jalostettu. Kana, ennen kuin sen jalostus on aloitettu. Ihmeellinen lintu, joka poikkeaa muista lintulajeista siinä, että se munii joka päivä, kuten jo muinaiset egyptiläiset totesivat.
On valtavan ihmeellistä, että on olemassa lintulaji, joka munii joka päivä. Eihän juuri mikään muu lintu tee niin, vaan muutaman munan jaksavat vääntää vuodessa ja sitten vain pendelöivät Suomen ja Afrikan väliä (mikä sekin on aivan valtava ihme, muttei mennä nyt siihen) (ja joo, on olemassa strutseja ja viiriäisiä ja ankkoja jne, jotka myös munivat useasti jos munat viedään pois, muttei mikään voita kanaa). Kanat pysyvät lisäksi maassa, ihan kiltisti tässä meidänkin pihassa ja sitten käyvät pesässä munimassa, aina samaan paikkaan. Se on niin ihmeellistä. Että eläin tekee tämmöistä! Että sen DNA:han on koodattu muniminen joka päivä samaan paikkaan ja kukolle vielä herätyskellotoiminto kaupan päälle!
Onhan täydellisen ilmiselvää, ettei tällaisia juttuja ole voinut suunnitella kukaan muu kuin Jumala. Hän on suunnitellut tietyt eläinlajit juuri ihmisen käyttöä varten. Juuri ne, mitä kotieläiminä on kautta ihmiskunnan historian käytetty. Hevosen selkä on tehty täydellisesti ratsastamista varten ja sen luonne sellaiseksi, että sitä voi käyttää töissä. Hevosen suu on käsittämättömän herkkä ja se tottelee pienimpiäkin ohjausliikkeitä, kokemuksesta voin kertoa että hyvää hevosta on paljon helpompi ohjata kuin huonoa traktoria. Sitten on lehmä, joka on käsittämätön sekin. Maitoa tulee paljon enemmän kuin oman vasikan tarpeisiin. Sitten on lammas, joka selässä kasvavat villapaita- ja -sukka-ainekset. Ja tosiaan ihmeellinen kana. Ei näitä tämmöisiä eläinlajeja sattumalta synny! Jos evoluutio olisi totta, niin tällaisia ihmisen hyötykäyttöön sopivia eläinlajeja ei olisi olemassakaan, eihän luonnon kannalta ole mitään järkeä tuottaa ylimääräisiä munia tai suitsille sopivaa suuta hevosen hampaatkin niin sijoittaen, että sinne jää juuri täydellinen kolo kuolaimia varten. Jumala vain suunnitellut ja muotoillut nämäkin lajit juuri käyttötarkoitukseensa sopiviksi.
Kumpi oli siis ensin, muna vai kana? Vastaus on kana. ”Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” (1. Moos. 1:21-22). Yhtenä päivänä Jumala loi kaikki eri lintulajit. Siinä tuli luoduksi sitten kanakin. Tyhjästä, sillä käytetty heprean sana ”luoda” tarkoittaa nimenomaan sitä, kun jotakin muodostuu tyhjästä. Jumalan Sana luo tyhjästä elämää.
Joka lajilla on oma DNA:nsa, deoksiribonukleiinihappo-ketju, jossa on nukleotideja järjestyksessä tietyn pituisena ketjuna ryppäissä, joita kutsutaan kromosomeiksi (paitsi että bakteereilla ei ole kromosomeja). Lajit erottaa toisistaan erilaisesta DNA:sta, ja vain saman lajin yksilöt voivat lisääntyä keskenään, koska samanlaiset kromosomit voivat yhtyä toisiinsa sukusolujen välityksellä. Raamatussa kerrotaan, että Jumala loi eläimet nimenomaan ”lajinsa mukaan”. Luonnossa tämän voi havaita edelleen. Jos mentäisiin evoluutiokäsityksen mukaan, niin silloinhan lajinkäsitettä ei olisi olemassakaan, vaan kaikki olisi koko ajan kehittymässä ja muuttumassa, epämääräistä ja ”välitilassa”. Kuitenkin on ilmiselvää, että kaikki kasvit ja eläimet ja sienet ovat edelleenkin olemassa ”lajinsa mukaan” niin kuin Raamatun ensimmäisellä sivulla sanotaan.
Kumpi oli ensin, muna vai kana? Jumala loi toki ensin kanan, koska jos olisi luotu muna, niin ei olisi ollut sille hautojaakaan. Evoluutioteoriassa muna tulee ensin. Teorian mukaan linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. On kyllä aikamoinen teoria. Että mun kanat olis kehittyneet dinosauruksista! :) Huh huh.. ja sitten luomista totena pitäville nauretaan!
DNA:ssa, niin ihmeellistä kuin se onkin, on sellainen ominaisuus, ettei siihen tule uutta tietoa mistään. Uusia sekoituksia tulee, niin että lapsista tulee vanhempiensa ominaisuuksien sekoituksia, muttei omena kuitenkaan kauaksi puusta putoa. Samat geenit siellä pyörii ja perimä itse asiassa rapistuu eikä parane. Ihmisen DNA:sta tulee joka kerta ihmisiä ja kanan DNA:sta tulee kanoja. Esim. ihmisen DNA:han on koodattu ihokarvat ja kanalle höyhenet. On mahdotonta, että syntyisi höyhenpeitteinen ihmisvauva, koska ihmisen DNA:sta ei löydy höyhenkoodia.
Evoluutioteoria lajien synnystä on valitettava teoria, joka on puppua ja yritys keksiä selityksiä täydellisen rajoittuneella ihmisjärkeilyllä, kun ei tunneta Jumalaa. Lajien DNA:han ei voi hypätä uutta informaatiota ulkopuolelta. Jos nyt yritetään oikein kuvitella tilanne, jossa lentolisko liitää taivaalla (kyllä niitä ollut on), niin mistä tuon liskon DNA:han olisi tullut geenejä, jotka kasvattavat höyhenet? Eikä edes mitä tahansa karvoja, vaan täydelliset sulat, joidenka ilmavirtaukset on viimeisen päälle suunniteltu. Liskoilla on tiiviit luut, mutta linnuilla on ontot luut, jotka tekevät linnuista mahdollisimman kevyitä. Mistä lisko olisi yhtäkkiä keksinyt alkaa kaivertaa luunsa ontoiksi? Että nyt tuli vähän läski olo, kevennetäänpä fiilistä ja otetaan kevyemmät ilmalennot luut tyhjentämällä? Tämä informaation lisääntyminen DNA:ssa on mahdotonta. Linnut on alusta asti tehty linnuiksi lajiensa mukaan.
Meillä on paljon ihmeellisempi Jumala kuin ollenkaan voimme käsittää. Hän teki kanankin. Ja mahtoiko ajatella minuakin sitä suunnitellessaan? Tiesi jo kanaa koodatessaan, että muutama tätä lajia laitetaan sitten minunkin luokseni kotkottamaan. Kana oli ensin. Kana, kana, kana. Ja kukko samaan hötäkkään! :) Ties vaikka ensimmäinen linnunlaulu maailmassa olisi ollut railakas kukkokiekuu! Luomakunnan aamun ensimmäinen eläimen ääni?
Jokainen maailman kananmuna kertoo Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta ihmistä kohtaan. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (alkukielellä ”täydellistä”).” (1. Moos. 1:31)