Eilen kuului puutarhan puolelta yhtäkkiä kovaa kaakatusta. Menin ikkunasta katsomaan, mitä kertakaikkista kaakat nyt kaakattavat. Kaulat pitkinä ne katselivat yhden marjapuskan suuntaan ja pitivät mekkalaa. Katsoessani itse puskan suuntaan, näin siellä oksien katveessa kissan. Aivan kuin se olisi ollut vaanimassa. Huutelin kissalle, huuto kutsui paikalle puutarhan puolella olleen erään toisen henkilön, joka sitten hääti katin matkoihinsa. Tämänkin jälkeen kanat vielä kaakattivat jonkun aikaa hermostuneen oloisesti, mutta kyllä ne sitten rauhoittuivat. Kyllä nekin vain osaavat toisiaan varoittaa, vaikkei kukkoa olekaan sitä hommaa tekemässä. Kukko tosin ehkä pystyisi vähän antamaan köniikin kissalle, kanoista tuskin olisi siihen. No, varjeltuivat kumminkin taas.
Mikä sen tärkeämpää kuin saada varoitusta? Että se joka näkee vaaran, varoittaisi muita, tai ainakin herättäisi toisten huomion, että yhdessä voitaisiin todeta, onko kyseessä todellinen vaara. Kissa ainakin oli hyvin todellinen.
Hengellisissä asioissa varoittaminen on myös valtavan tärkeää. Jos joku haistaa jossain tilanteessa jotain outoa, niin että varoittaisi siitä muita. Erään ystävän kanssa tässä taannoin juteltiinkin hengellisestä "hometalo"-ongelmasta. Että kun joku uusi uskova astuu sisään johonkin sellaiseen uskovien yhteyteen, jossa ei ole ennen ollut, hän voi havaita pian ”homeen” hajun. Eli että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Muut, jotka ovat olleet tuossa ”talossa” jo pidempään ovat niin tottuneet ”hajuun”, etteivät ollenkaan tajua sitä. ”Oireita ja sairauksia” voi kyllä olla näkyvissä, muttei osata nähdä ja sanoa syytä. Kuitenkin jos tämä uusi sitten sanoo, että täällä ei ole kaikki kohdallaan, niin monesti nämä ”vanhat” loukkaantuvat, vaikka olisi syytä olla valtavan kiitollinen, jos joku havaintonsa kertoo. Yhdessä sitten voitaisiin pohtia onko ”homevaurio” sellainen, että sen voi korjata, pitääkö kenties purkaa koko rakennus vai lähtevätkö pois vain ne yksilöt, jotka asian vakavuuden itse käsittävät. Monesti kuulee vain vedottavan siihen että ”näin on aina tehty”. Mutta homevaurio ja sairausoireet tulevatkin pidemmän ajan kuluessa.
Itsekin aina välillä haistaa jotain ”homeita” eri piireissä, mutta on valtavan vaikea sanoa asioista kellekään, kun tuntuu ettei kukaan halua kuulla tällaisia havaintoja. Pitäisi vaan sulautua ja oppia sietämään niitä ”homeita”, sanotaan. Jos on kuitenkin kovin ”herkkänenäinen” niin eihän sitä sitten vaan pysty, kun muuten sairastuu itse. Toinen mikä tietysti sitten ei ole myöskään niin helppoa, on se kun nuhtelu ja varoitus kohdistuu omalle kohdalle. Mutta kuitenkin sisimmässään tavallaan kaipaa silti sitä nuhtelua ja varoitusta. Siinä on todellinen rakkaus mukana. Kyllä minä kaipaan sellaista uskovien yhteyttä, missä oikealla lailla ja rakkaudessa varoitetaan ja nuhdellaan. Sellainen tekee kuitenkin niin hyvää, kun se oikealla tavalla tapahtuu. Paavalikin opastaa Timoteusta kuinka varoittaa lempeästi: ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niin kuin isää, nuorempia niin kuin veljiä, vanhoja naisia niin kuin äitejä, nuorempia niin kuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” (1. Tim. 5:1). Muita nuhteluun kehottavia kohtia ovat mm:. ”nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa” ,”Nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella” , ”Nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi”, ”Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.”
Minua on joku joskus varoittanut ekumeniasta. Varmaan useampikin. Se on yksi varoitus, josta haluaisi varoittaa myös muita. Todellinen uskovien yhteys syntyy yksilöiden välisistä suhteista, jäsen liittyy toiseen jäseneen, kivi kiveen, ja Kristuksen ruumis rakentuu näkymättömästi kun Herra sitä tekee. Ekumeniassa puolestaan yhdistellään oppeja, sitä johdetaan kirkkokuntien johtohenkilöiden kautta, järjestetään ekumeenisia milloin mitäkin tilaisuuksia ja pidetään tätä ykseytenä. No, kai siinä johonkin kirkkokuntien ja ehkä koko maailman uskontojenkin ykseyteen ja yhteyteen pyritään, mutta tällainen fuusioituminen ei kuitenkaan rakenna todellista uskovien yhteyttä. Sitähän voi kuka tahansa toteuttaa jokapäiväisessä elämässään muutenkin, olemalla vaan yhteydessä kaikkiin uudestisyntyneisiin uskoviin.
Lähikaupungissa järjestettiin juuri hengellinen tapahtumasarja. Kävin siellä kuuntelemassa joitain puheita, mutten pystynyt olemaan, kun piti lähteä kesken pois. Jotenkin niin ahdisti hengessä, että piti vain poistua. Seuraavana päivänä lehdessä otsikoitiin tilaisuudesta ”Ekumenia toimii”. Mietin, vain että tämänkö takia olin niin ahdistunut. Oliko kyseessä jotenkin väärin motiivein pidetty tilaisuus? Oliko taustalla henki, joka vie kohti ekumeniaa, eikä rakenna sitä aitoa todellista Kristuksen ruumista? En tiedä, mutta tekee vain mieli sanoa, että minua ahdisti.
Hengellistenkin asioiden suhteen pitää olla varovainen, oikealla lailla. Ja tosiaan rukoilla oikeaa ja niin nöyrää mielenlaatua, että voisi ottaa vastaan myös nuhtelua, kehotusta ja varoitusta. Kenen tahansa kautta Herra haluaakin varoituksen antaa. Hän voi käyttää varoittajana jotakin aivan tavallista talliaista ja nobodya. Ei pidä ajatella, että varoittaminen olisi vain joidenkin tunnettujen uskovien tehtävä. Nuoret ja uudet uskovat saattavat haistaa homeet paljon herkemmin kuin vanhat, pitkään jossain piireissä pyörineet. Vanhemmat saavat taas ohjata nuorempia jossain muissa asioissa. Varoittaminen ja nuhtelu voi olla jokaisen tehtävä. Kuka nyt ensin sattuukin huomaamaan kissan pensaassa vaanimassa. Raamatussa sanotaan myös mm.: ”joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) ja ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1).
Varoitusta myös nämä: ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” (2. Kor. 11:13-15) ”Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta , joka teissä on Kristusta kohtaan.” (2. Kor. 11:3)
