Reissulla sai tutustua joihinkin uusiin uskoviin. Se on aina mielenkiintoista. Yhdenkin uuden tyypin kanssa puhuttiin näiden kanatekstien tekemisestä kirjaksi. Aika erikoisia johdatuksia voi tulla matkoilla vastaan (esim. menee paikkaan X ja huomaa olevansa kustannustoimittajan kämppiksenä..) Herra johdattakoon senkin asian tahtomansa mukaan, sitä rukoilen. Kanoilta katkeaa pää ja meikäläisen kirjoittelut loppuu netissä siinä vaiheessa, mutta jääkö sitten jotain elämään sen jälkeen, se olkoon Herran asia. Minulla itselläni ei ainakaan ole mitään erityistarvetta sellaiseen, mutta en nyt tietenkään halua lähteä vastustamaankaan, jos näyttää siltä, että sellainen prosessi lähtisi Hengen johdatuksessa etenemään.
Kanat joutuivat olemaan reilun vuorokauden kopissaan, kun täältä oli muitakin poissa eikä niitä voinut jättää vapaaksi. Kun meni päästämään niitä vapaaksi, niin tuntui että koppi on kauhean paskainen. Kärpäsiä surrasi siellä valtava määrä. Ihmetytti miten ne alkukesästä ylipäätään ollenkaan voivat olla siellä ympäri vuorokauden. Kun on kerran päässyt vapaaksi kanaksi niin kyllä sitten häkki tuntuu ikävältä. (Ja juu, kun on kerran päässyt vapaaksi uskonnollisten järjestelmien häkeistä, niin en kyllä tiedä montaakaan, joka niihinkään olisi takaisin hinkunut. Vapaa kana kun löytää parhaimmat madot! :) Mutta tietysti ilman Jeesuksen johdatusta ei voi löytää mitään. Ilman Häntä on sokea kana.)
Joo, oli kiva olla reissussa. Mutta nyt sitten alkaakin oikein todella kanakauden lopun lähestymisen odotus. Kerkesi ajatukset hyvin irroittautumaan siitäkin, mutta nyt vähän alkaa jännittämään, kun miettii kanakauden päättäjäisiä. Kuinka se sujuu? Pystynkö tappamaan kanan vai enkö pysty? En kyllä välttämättä pysty. Jotenkaan en voi yhtään tietää etukäteen, että pystynkö vaiko enkö pysty. Tai että haluanko kokeilla. Se on vähän semmoista hommaa, ettei oikein tekisi mieli sillai vaan puolittaisesti yrittää. Puoliksi tappaa.. Jos tapan vain varovasti? Tapan vain ihan pikkuisen. Jos tappaisin sillai tosi hennosti.. Oi voi.
No, ei jaksa murehtia nyt sit taas enempää tuota asiaa. Päivä kerrallaan: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34). Ennemmin voisin vielä iloita matkoista:
”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps. 84:6-8,11-13)
P.S. Tässä kuva matkani varrelta. Joskus yritin vähän etsiä mistä aapiskukko on peräisin. Että miksi kukko. En muistaakseni löytänyt kunnolla vastausta siihen. Aapiskukon ja kunnian kukon mysteerit ovat siis edelleen selvittämättä.
