Tänä iltana kukko-taulun kokoustilassa minua puhutteli 1. Kor. 15:10: ”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen”. Tuohon kohtaan liittyy kipuakin. Sen takia, etten vieläkään pysty olemaan monenkaan ihmisen kanssa sellainen kuin aivan oikeasti on. Vaikka Jumala on luonut jonkinlaiseksi eikä hän tee virheitä, niin sitten kuitenkaan ei vain uskalla olla oma itsensä. On niin kuin kananpoika kuoren sisällä. Kuori peittää ehkä ihan söpönkin tipun. Mutta kun ihmiset näkevät vain kuoren, kovan ja kylmän, niin kuoren sisällä on tipulla yksinäistä.Tipu voi tulla ulos vasta kun se on saanut tarpeeksi emokanan lämpöä. Rakkautta. Ei ole aina itsestään selvää, että uskovienkaan yhteys on niin rakkaudellinen ja lämmin, että uskaltaisi tulla ulos kuorestaan. Ja että ihmisillä olisi aikaa kuunnella ja olla toistensa kanssa. Kanakin hautoo munia 21 vuorokautta poistumatta munien päältä juuri ollenkaan. Jos saa kokea uskovien yhteyttä pari tuntia kerran viikossa, niin eihän se oikein riitä siihen, että kukaan kunnolla mitään omia asioitaan pääsisi käsittelemään. Kyllä siihen, että todella tiput uskaltaisivat tulla kuoristaan, tarvittaisiin lämmintä rakkauden yhteyttä ihmisten välillä paljon pitkäkestoisemmalla tavalla. Mutta saa vain uskoa, että Jumala tällaistakin vielä elämään entistä enemmän tuo.
Päässä pyörii nyt myös Raamatunkohta: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” (Ef. 4:25) Että saisi laittaa pois kaikki naamiot ja kuoret, jotka kumminkin ovat tavallaan valhetta. Ja että saisi olla totuudellinen. Kuinka usein monet keskustelutkin heti alkavat valheella, kun joku kysyy, että mitä kuuluu ja siihen vastataan ”no, kiitos, ihan hyvää”, vaikkei todellisuudessa näin olisikaan. Mutta kun ei vaan jostain syystä pysty toisinkaan vastaamaan. Kohteliaisuudetkin voivat olla mitä suurinta valehtelua ja sitä kautta olemme kaikki valehtelijoita. ” Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4) Valehtelu puolestaan on syntiä ja sitä kautta jokainen joka on koskaan vastannut ”ihan hyvää”, vaikkei kuuluisikaan ”ihan hyvää” on tehnyt syntiä. Syntiset eivät pääse taivaaseen. Vain Jeesuksen sovitusuhrin takia voi saada Jumalalta valehtelun synninkin anteeksi. Ilman Jeesusta ei kellään ole mitään asiaa Jumalan tykö. Raamatun sanoin: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.
Et joo, kyllä mulla, kesäkanalla, on ollut ihan hyviä hetkiä kukko-taulun huoneistossa. Totuuden nimissä on sanottava, että kaipaisin elämääni vielä syvempää, konkreettisempaa, läheisempää ja arkisempaakin uskon ystävien yhteyttä kuin mitä tuolla on koettu, mutta kyllä sielläkin Jeesuksen läsnäolo on selvästi tuntunut ja Hänen rakkautensa ilmapiiri on vallinnut. Ei väheksytä pienten alkujen päiviä.
