Nuoriahan kanat ovat kuolemaan. Jos ne olisivat pysyneet häkkikanalassa, josta ne on haettu, jatkaisivat ne siellä elämäänsä vielä ensi kevääseen. Kanat olivat tänne tullessaan munineet vasta 1,5 kuukautta ja normaalisti kanaloissa kanat munivat noin vuoden ajan. Kesäkanan elämä vaan jää lyhkäisemmäksi. Tautiriskin ym. monien muiden syiden takia kanoja ei voi palauttaa takaisin sinne mistä alun perin tulivat. Ja kuolevat ne lopulta sielläkin. Kaikilla on sama loppu, kellä ennemmin kellä aiemmin.
Maailman vanhin kana on Matilda. Se eli 16 vuotta, tällaisen tietoon olen netissä törmännyt. Iso määrä kanoja kuolee taas jo ihan untuvikkoina: kukkountuvikoista kun ei munantuotannossa merkitystä ole. Broilerkanat puolestaan kasvavat täyteen marinoimisikäänsä viidessä viikossa. Matildaan verrattuna nämä kanat kuolevat kovin nuorena, mutta moniin muihin verrattuna ovat kyllä eläneet ihan pitkän ja vaiherikkaan elämän. Nyt olen koittanut rohkaista kanojani sanoen: kerran se vain kirpaisee..
Kanan kuolema on aika lailla erilaista kuin ihmisen, kana kun ei ole ikuisuusolento. Eri tilannetta kuvataan mm. seuraavasti: ”Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?” (Saarn. 3:21). Kanat elävät vain tämän ruumiin elämän, mutta ihminen on tehty Jumalan kuvaksi ja ikuisuusolennoksi. Eläimet ja niiden päivät ovat annettu ihmisten vallittaviksi: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. (1. Moos. 1:26). Ihmisten päivien määrä taas on Jumalan määräämä asia: ”Sinun silmäsi näkyvät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetun sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16). Koska ihmisen päivät ovat Jumalan vallinnassa, ihmisten ei pitäisi ottaa aktiivista otetta toisten ihmisten tai omien päivien päättämiseen. Tämän takia esim. abortti, itsemurha ja eutanasia ovat asioita, joissa ihminen astuu alueelle, joka kuuluu vain Jumalan päätäntävaltaan. Hän on meidät jokaisen luonut ja suunnitellut, Hänen käsissään on myös jokaisen päivien luku. (Kaikki synnit näilläkin alueilla voi toki saada anteeksi.)
Kyllähän sitä aina joskus miettii, että millaista on kuolla. Ja että onko valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Että jos tulee tilanne, jossa joutuu valitsemaan Jeesuksen kieltämisen tai kuoleman, niin onko valmis kuolemaan. Haluaisi olla. Uskossa kuoleminen kun ei ole kamalaa. Raamatussa kerrotaan Stefanuksesta, joka kuoli uskonsa tähden: ”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.” (Apt. 7:59-60). Muuallakin Raamatussa kuolemaa kuvataan nukahtamiseksi. Että ei sen itse ruumiin kuolemanhetken mitään kamalaa pitäisi olla. Silti vain Jumalan Pyhä Henki voi antaa sellaisen rauhan, ettei pelkää kuolemaa, uskon tähden tai muullakaan tyylillä.
On suht helppo sanoa, että on valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Mutta käytäntö onkin sitten aivan toista. Nimittäin arjessa. Uskovan kun pitäisi kuolla itselleen joka päivä. Tehdä niitä asioita, mitä Pyhä Henki kehottaa, vaikka ne olisivat omalle mielelle ensin ajateltuna vastenmielisiä. Kertoa vaikka uskostaan. Tai tunnustaa syntinsä jollekulle tai isommalle porukalle. Tai kertoa jotain muita asioita itsestään, joita ei haluaisi paljastaa. Tai mennä jonnekin omat suunnitelmansa unohtaen. Rakastaa ja kunnioittaa jotakuta, vaikka hän ajattelee joistain opinasioista aivan eri tavalla kuin itse. Sanoa julki asioita, joista tietää, että toiset eivät pidä ja että voi tulla hylätyksi. Tällaisissa ja vastaavankaltaisissa tilanteissa itselle kuoleminen, omalle sielulle kuoleminen on konkreettista. Ilman Hengen johdatusta tällaista ei tietenkään kuulu tehdä, Hän antaa sitten myös voiman, tarkoitus ei ole väkisin vääntää mitään eikä katkeroitua, vaan seurata Jeesusta miten Hän itsekutakin vie. ”Ja hän (Jeesus) sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23).
Tämä tämmöinen itsensä kieltäminen ei ole ollenkaan yksinkertaista eivätkä kaikki uskovat välttämättä ole tehneet sitä oikein koskaan. Täytyyhän ensin voida erottaa ylipäätään mikä on Pyhän Hengen ääni sisimmässä ennen kuin sitä voi noudattaa. Siinä tietysti yksi syy siihen, miksi kaikenlaisia ongelmia hengellisessä kentässä on: puuhastellaan ja puhutaan asioita vaikkeivat ne olekaan Jumalan inspiroimia. Itsekään en voi sanoa kuulevani niin selvästi Pyhän Hengen ääntä, että päivittäin olisin tilanteissa, joissa kokisin kieltäväni itseni ja seuraavani Jeesusta oman tahdon kieltäen. Joskus tällaista kuitenkin on tapahtunut ja tavallaan periaatteessa kai tiedän mistä tässä puhutaan.
Rukoilen, että Herran Henki minussa jatkaa työtään ja että minun niin kuin jokaisen muunkin uskovan elämä saisi kirkastaa Jeesusta ja että elämällä sitä kautta olisi merkitys. ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1) "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu." (Room. 8:9) "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room. 8:14) "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1. Kor. 3:16)
