Jutut eikun hurjenee, kun kanakauden päättäjäiset lähestyvät. Ruokapöydässäkin tänään keskusteltiin kanantapon yksityiskohdista. Sitäkin on pohdittu, että mahtaakohan sitä sitten kumminkaan pystyä sen homman jälkeen heti kanaruokia syömään. Eräs henkilö oli pohtinut mielessään asiaa minun kantiltani ja mietti, että ehkä minusta ei sitten kuitenkaan tunnu kauhean kivalta, kun kanoja tapetaan. Siinä hän on varmasti oikeassa, en kyllä kuvittele sen kauhean hauskaa puuhaa olevan. Mutta siitä huolimatta on sellainen tunne, että haluaa kuitenkin että tämäkin asia tapahtuu. Kuuluuhan se elämään, kuolemakin. Ei halua ummistaa silmiään realiteeteiltä.
Monesti sitä välttelee sellaisia asioita, jotka eivät tunnu hyviltä. Ettei halua edes puhuakaan sellaisista asioista, jotka eivät aluksi tunnu hyviltä. Kun kerron kanojen tapposuunnitelmista, monet nyrpistelevät nokkiaan ja alkavat kauhistella. Kuolema, kanojenkin, on selvästi ihmismielelle inhottava asia. Luonnolliselle mielelle eli ns. lihan mielelle.
Itsekin on tässä vältellyt erästä aihetta, joka ei tunnu luonnolliselle mielelle hyvältä. Kirjoittaa sellaisesta aiheesta, josta tietää, että monet eivät pidä tai eivät halua kuulla. Aiheesta, jossa on myös kyse kuolemasta, lihallisen mielen kuolemasta. Välttelemäni aihe on kuitenkin kaikesta huolimatta kauhean tärkeä ja kun tässä nyt jutut hurjenee ja kanantappokin on puheissa, niin eiköhän tähän sitten voi jo rinnalle ottaa jo ihan kaste-asiankin. Tuon asian, joka herättää lihallisia tunteita vielä enemmän kuin kanojen päivien päättäminen.
Suurimmalle osalle lienee selvää, että kaste on raamatullinen asia ja uskovien kuuluu olla kastettuja. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” (Mark. 16:16) Ongelmana onkin sitten vain sellainen seikka, kuin että koska ja millä lailla. Ja sellainen asianhaara, että monet luottavat asiassa katolisesta kirkosta periytyvään traditioon, josta seuraa että ”te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden”.
Luterilaisen opin mukaan muun muassa ”Kasteessa ihmisestä tulee sekä kotiseurakuntansa että maailmanlaajuisen kirkon jäsen. Kasteeseen perustuvat muut kirkolliset toimitukset.” (Ev. lut. kirkon nettisivut) Näillä sanoilla tehdään tyhjäksi Jumalan sana. Raamatun mukaan ihmisestä tulee seurakunnan jäsen, Kristuksen ruumiin osa, uudestisyntymisessä eli uskoontulossa. Luterilainen kasteoppi on erittäin paha harhaoppi, koska tuon opin perusteella kenenkään ei tarvitse uudestisyntyä, vaan vauvakaste riittää. Se vesittää täysin Jeesuksen sanat: ”Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” (Joh. 3:3)
Luterilaisen kirkon kasteoppi liittää tällä lailla kastetut ensi sijaisesti luterilaiseen kirkkoon. Ko. oppiin on liitetty myös muita erikoisia juttuja kuten nimen antaminen. Raamatun mukaan kasteella ja nimen antamisella ihmiselle ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Raamatussa lukee: ”anna kastaa itsesi” (Apt. 22:16). Kaste on siis vapaaehtoinen, mutta vauvalle se vain tehdään tradition perusteella, eikä hän voi kieltäytyä. Moni uskova suunnittelee kirkosta eroamista, mutten taida itse tuntea ketään, joka olisi kuitenkaan tehnyt sen käymättä ensin upotuskasteella. Voihan olla, että ihmisen täytyy ensin irtisanoutua lapsikasteopista ja hylätä lapsikasteensa ihmistekona, jolla hänet on sidottu kirkkoon, ennen kuin pystyy eroamaan kirkosta. Henkivalloissa tällaisilla asioilla on suuri merkitys, vaikkemme niitä näe emmekä pysty ymmärtämään.
Raamatussa kerrotaan, kuinka Vanhan liiton aikaan tunnusmerkki Jumalan kansaan kuulumisesta oli ympärileikkaus: ”Jumala sanoi Aabrahamille: Tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se; ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikatkaa jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana.” (1. Moos. 17:9-12)
Ympärileikkaus tehtiin ihmisen lihalle ja vaikken syystä sattuneesta pysty täysin kuvittelemaan miltä se tuntui, toimenpide sattui varmasti kuitenkin jonkun verran. Silti se oli Jumalan kehottama teko, liiton merkki. Ei lihan teko, vaan teko lihalle.
Jotkut sanovat uskovana kasteelle menoa uudelleenkasteeksi ja lihan teoksi. Itse näkisin sen kuitenkin jotenkin ennemmin tekona lihalle. Liha eli ihmismieli vastustaa kasteelle menoa kaikin tavoin. Vaan aivan niin kuin vanhassa liitossa syntyneet poikalapset piti 8 päivän iässä ympärileikata, samoin nyt uudessa liitossa uudestisyntyneiden uskovien pitäisi ottaa kaste Jeesuksen nimeen. Ihmisen liha ei tästä tykkää, koska kysymys on kuolemasta, hautajaisista: ”Vai ettekö käsitä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut.” (Room. 6:3) Kasteessa koko liha haudataan: ”Niin olemme siis yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan.” (Room. 6:4)
Vanhassa liitossa lapset ympärileikattiin hyvin pieninä. Luulen, että toimenpide oli silloin kivuttomampi, kuin aikuiselle miehelle tehtynä. 1. Moos. 34:25 kertoo muutamille aikuisille tehdystä ympärileikkauksesta: ”mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään”. Mitä pidemmälle upotuskasteelle meno lykkäytyy uskoontulosta, sitä kivuliaammalta ajatus saattaa lihalle vaikuttaa. Tarkoitus oli, että kaste tapahtuisi heti uskoontulon jälkeen: ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.” (Apt. 22:16) Niin kuin uskoontulo, kasteelle menokaan ei ole koskaan liian myöhäistä, mutta kumpaakaan ei pidä turhaan viivytellä.
Yleinen kasteeseen liittyvä harhakäsitys on myös, että se on sakramentti, jonka vain joku tietty henkilö voi toimittaa ja että sen pitää tapahtua jossain tietyssä paikassa. Raamatun mukaan näin ei ole. Paikalla on sen verran vaatimuksia, että pitää olla vettä. Hoviherra näki jonkun satunnaisen vesipaikan ja sanoi: ”Katso tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” (Apt. 8:36) Kastaja voi olla kuka vaan uskova eikä muuta väkeä tarvita yleisöksi. Mitään kirjallisia dokumentteja ei tarvita. Lauluja ei tarvitse laulaa. Valkoisia pukuja ei tarvita. Oleellista on Jeesuksen seuraaminen. Kun Hän meni syyttömänä ristille ja hautaan, voivat Hänen seuraajansa varmasti mennä kasteen hautaan.
Ihmeellisen iso asia tämä kastekysymys on. Muttei kai sitten mikään valtava ihme kuitenkaan, kun kerran koko liha haudataan kuolemaan. Ei kuitenkaan kuin muutamaksi sekunniksi. Eikä tämä edes satu fyysisesti niin kuin ympärileikkaus. Korkeintaan vesi voi tuntua viileältä, jos viivyttelee niin pitkään, ettei ehdi kasteelle lämpimien vesien aikaan. Vaan onhan noita avannossa kastamisiakin nähty. Ja uimahallikasteita, kun ei ole tohtinut avantoon. On se ihmeellistä miten Herra tässäkin asiassa vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, kun rukoilee Hänen tahtonsa tapahtumista ja kirkastumista tässä asiassa. Voi tulla valtava halu upotuskasteelle Jeesuksen nimeen!
Joo, ei se sitten niin mahdotonta ole kasteestakaan kirjoittaa, vaikka aluksi vähän hirvittikin. Toivottavasti kanantappokaan ei ole niin kamalaa, kuin miltä se etukäteen saattaa ajatuksissa kuulostaa..
