Ennen kuin kanat olivat vielä saapuneetkaan, eräs henkilö sanoi, että haluaa tulla sitten katsomaan niitä. Ko. henkilö on kuullut, koska kanat ovat tulleet, hän on aina välillä osoittanut kiinnostustaan tulla katsomaan niitä, luvannut ottaa yhteyttä ja tulla jollain tietyllä viikolla jne. Mutta kaikista lupauksistaan huolimatta ko. henkilö ei ole sitten kuitenkaan kanoista vilaustakaan nähnyt. Enkä tiedä tuleeko näkemäänkään. Ainakaan elävänä. Ehkä kanakeiton muodossa sitten. Ehkä ei sitäkään.
Minun kesäni on sielullisessa mielessä ollut kuolettavan tylsä. Sitten kun on ollut niin tylsää, ja sitten kun tämä ko. henkilö on aina välillä luvannut tulla, niin välillä olen ollut odotuksissa, että nyt tapahtuu edes jotain. Ja sitten kun taas onkin tullut ilmoitus ”ei vaiskaan”, niin siitä on sitten seurannut milloin mitäkin sielullista tunneskaalaa, totaalista ärtymystä ja kiukkuisuutta, pettymystä ja surua ja milloin mitäkin.
Harjoitus on ollut kaikella lailla erittäin mielenkiintoinen. Olen kiitollinen Herralle ko. henkilön ja tilanteiden kautta tulleista asioista. Olen saanut ensinnäkin olla täysin ihmeissäni siitä, että mikä tässä episodissa on Herrasta ja mikä minusta itsestäni. Tavallaan olen vähän kokenut hengessäkin, että ko. henkilö voisi tulla tänne ja että se voisi olla hyvä juttu, toisaalta kun Herra ei ole tilannetta mahdollistanut, yhtä lailla joudun kysymään, onko ajatus sittenkin sielustani ja tylsyydestä nouseva, eikä kuitenkaan Jumalan aikaansaama ajatus. Vai että vaikka ajatus olisi Herrasta, niin että sieluni kärsimättömyydessä en vain pysty odottamaan sitä, mikä on Jumalan aikataulu asiassa.
Tästä kaikesta pohdinnasta on siis seurannut paljon hyvää. Olen rukoillut, että Herra opettaisi ja näyttäisi mitkä asiat ovat sieluni vaikuttamaa ja mikä on hengestä. Voin ihan suositella tätä rukousta jokaiselle uskovalle. Sielunvoimilla, tunteilla ja omalla tahdollahan ei uskonelämässä tee yhtään mitään. Niistä ei ole kuin haittaa ja ne tahtovat ja toimivat henkeä vastaan. Tarkoitus ei ole, että uskovat itse tekevät jotain mitä järjellään ajattelevat hyviksi teoiksi, vaan että "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (Fil. 2:13) Kukaan ihminen ei voi tehdä mitään Jumalan mielen mukaista oman sielunsa ajatustensa lähtökohdista: oman järkeilyn tai tunteilun perusteella. Jeesus sanoo: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5). Jos asia ei ole Pyhän Hengen inspiroima, niin eihän se silloin ole Jumalan teko, vaan ihmisteko. Vaikka motiivina olisi Jumalan miellyttäminen on se turhaa, jos toiminta ei ole Hengestä lähtöisin: ”Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol 2:23)
Itse ainakin olen huomannut, että kun Pyhä Henki hiljaa koittaa kehottaa johonkin, niin usein itse omilla päätelmilläni tai tunteillani koitan vaientaa ensin tuon ajatuksen. ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte” (Gal. 5:17). Oma mieli toimii siis Jumalaa vastaan, mikä oli todistettava, mot. Onneksi Herra on kärsivällinen ja pitkämielinen toisin kuin minä. Kun Hänen henkensä tekee työtään ja vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, niin voi sitten käydä niinkin, että vastustukseni murtuu ja tilanne kääntyy aivan päinvastaiseksi: sitä mitä aluksi vastustin, tuleekin se mitä huomaan eniten haluavani. Huomaan, että Herra tiesikin paljon paremmin mikä minulle on hyväksi, kun mitä omassa järjessäni käsitin. Tämä on ihmeellistä eikä siihen muuta selitystä löydy kuin että Pyhä Henki tekee työtään ja pystyy vaikuttamaan mielenmuutoksia.
Jos jollakulla muulla uskovalla on tilanne, että tuntuu ettei vaella hengessä vaan enempi omien ajatusten ja tunteiden ohjaamana, ja haluaisi pysähtyä tämän asian äärelle, niin aihetta on hienosti selitetty mm. tässä kirjassa (näitä on 3 kirjaa, osat 1-3): http://www.du.fi/kotisatamankauppa/?sid=30003&tuoteid=4791&luokkaid=10&from=%3Fsid%3D30000%26luokkaid%3D10%26a%3D20%26s%3D19
Tuntuu, ettei tämäkään kesä ole mennyt hengellisen elämän kannalta hukkaan, vaikka ulkonaisesti näyttääkin ettei ole tapahtunut mitään. Herra tietää mitä kulloinkin tarvitsemme: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” (Room. 8:28) Yhtä lailla kipeältä tuntuvat asiat, pettymykset ja vaikeilta tuntuvat ihmiset vaikuttavat parhaaksemme. Jotta etsittäisiin Herraa ja hänen tahtoaan ja Hänen henkensä täyteyttä. Jeesus neuvoo: ”Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.” (Luuk. 17:33).
Sama joki virtaa jossain syvissä paikoissa hitaasti, koskikohdissa vauhdikkaasti, mutta sama suunta kuitenkin, merta kohti. Onko sitten itse ollut syvän veden hitaassa kohdassa tänä kesänä, en tiedä. Koskikohdassa ei pystykään pysähtymään syvältä löytyvien asioiden äärelle. Että varmaan sitten ihan hyvä tämä vaihekin, vaikka välillä itsestä tuntuu, ettei virta liiku yhtään mihinkään ja tutkiskelee vain mutapohjaa.. (mut se on vain tunne eli ei tarvitse hätääntyä).
P.S. Kyllä täällä noin yleisesti kuitenkin sentään muille jotain tapahtuu: talossa on kihlapari! (M&M, 8.8.09)
