EU:n maatalouspolitiikka on aivan typerää. Kananmunantuotanto irrotetaan tuotannosta. Tarkoittaa sitä, että jatkossa ei ole väliä kuinka monta munijaa kanalassa kaakattaa, vaan että tuki (joka on nykyisillä munanhinnoilla täysin välttämätön) maksetaan sen perusteella montako kanaa oli viitevuotena 2007. Jos haluaa ottaa enemmän kanoja, niin vaikka kustannuksia tulee enemmän, rahaa ei tule. Jos taas vähentää munijoita, tukisumma pysyy samana (paitsi tietty minimikanamäärä pitää kuitenkin ylittyä koko ajan). Tämmöiselle hommalle on annettu nimeksi dekoplaus. Jos lopettaa munimistouhun kokonaan, niin sitten voi hakea rakennemuutoskorvausta.
On nämä termitkin niin ihmeellisiä. Tuotannosta irrotettu tuki: Irrotan kanat kohta tuotannosta. Voisinko hakea tuotannosta irroittamistukea? Dekoplaus. Kuulostaa aivan siltä, kun kalikalla kopattaisiin kanaa päähän. Rakennemuutoskorvaus. Kanojen rakenne muuttuu radikaalisti pikapuoliin, kun niin pääkallo irrotetaan ensimmäisestä niskanikamasta. Jos lähetän maatalousviranomaisille tällä perusteella rakennemuutoskorvaushakemuksen? Viitevuosi 2007: Ai niin, olenkin väliinputooja. Ei minulla ollutkaan munantuottajia vielä 2007. Riittääkö se, että haaveilin silloin jo kanoista? Eikö hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Mitä sanovat komission virkamiehet?
Onko mitään tukimuotoa kun luovun kanoista? Sielun kipuun ja särkyyn? Luopumistukea? Ei sekään sovi, pitää olla 56-vuotias ennen kuin voi saada luopumistukea. Luonnonhaittakorvausta? Kun ottaa niin luonnolle tuo kanantappo ja liika kiltti luonne on haittana.
Kiitos Herralle, nämä kanat saavat olla EU-tukivapaita. Ei tarvitse miettiä, että mitähän siellä komissiossa seuraavaksi päätetään minun kanojen pääni menoksi, vaan saa ihan itse suunnitella kanojen pään menoa. Tietysti jotain sellaisia päätöksiä voi vielä vaikka tullakin, että kielletään kanojen pito esim. pihassa. Tai että pitää raportoida kunnan maatalouselinkeinoviranomaiselle jokaisen kananpläjäyksen sijainti kartalla. Onhan sitä tukien ehdoissakin toki joku kohtuus vielä olemassa, mutta silti jos elämäänsä alkaa maataloustukien perusteella suunnittelemaan, niin ahdistus valtaa hyvin äkkiä eikä päämäärästä ole mitään tietoa, kun koko ajan vaihdellaan tavoitteita ja suuntauksia sekä lisätään ehtoihin ihmeellisiä yksityiskohtia. On surullista kuulla henkilöistä, jotka ovat suunnitelleet maataloustuotantonsa jonkun tietyn hetken tukipolitiikan mukaisesti ja sitten kun kurssia yhtäkkiä käännetään, ollaankin aivan ihmeissään ja elämä sekaisin.
Surullista on, että ihmiset niin herkästi uskovat toisten ihmisten kautta tulevia ohjeita ja neuvoja, eivätkä etsi Jumalan tahtoa elämäänsä ja ano häneltä viisautta ja johdatusta valintoihin. Viljelijäpiireissä koetaan suurta ahdistusta tukipolitiikan heittelevyyden takia ja puhutaan siitä, kuinka pitäisi olla pysyvämpiä tukimuotoja. Näin asia onkin, mutta toiveet eivät ole toteutuneet, EU vie hommaa milloin sinne milloin tänne eivätkä kotimaan päättäjätkään oikeastaan sen paremmin aina osaa linjassa pysyä. Käytännössä kun Suomi haki turvaa EU:sta eikä luottanut elävän Jumalan apuun pitää huolta kansastamme, niin vaikeuksia on tullut. Nyt monet haaveilevat Naton jäsenyydestä, vaikka edelleen voisimme myös kansakuntana kaikissa asioissa kääntyä maailmankaikkeuden suurimman turvan eli Jumalan puoleen.
Edellisenä sota-aikana suomalaiset rukoilivat ja Herra pelasti kansan ihmeellisellä tavalla miehitykseltä. Nyt kuitenkin eletään aikaa, jolloin Jumalaa pilkataan ja syntiä ei enää osata nähdä synniksi kansakunnassamme. Todellinen Jumalanpelko on harvinaista. Ja kun ei tunneta Jumalaa, ei luoteta Hänen täydelliseen kykyynsä pitää huolta myös sellaista maasta, joka ehyellä sydämellä etsii Herran tahtoa myös kansakunnan asioissa. Miten valtavaa olisikaan, jos kansanedustajat rukoilisivat ja kyselisivät Jumalan mielen mukaisia päätöksiä. Jos pääministeri ja presidentti kuuntelisivat neuvonantajinaan myös todellisia Jumalan profeettoja ja ministerit olisivat elävässä uskossa Jeesukseen.
Jumalalla on suunnitelmia myös kansakuntia kohtaan. Jumala voi sallia kansoille hyvin vaikeita aikoja, jotta he kääntyisivät Herran puoleen. Tämä siksi, että Jumala rakastaa todellisella Isän rakkaudella ja tietää mikä on pitkällä tähtäimellä parasta. Kova kurituskin. Iankaikkisuuden näkökulmasta niinkin pahalta kuulostava asia kuin sota voi olla hyvä asia, jos se saa ihmiset tekemään parannusta synneistään, kääntämään ajatuksensa Herran puoleen ja turvautumaan Häneen. Parempi tietysti olisi, että jo vähäisempikin asia saisi ihmiset kääntymään elävän Jumalan puoleen, mutta monet ovat niin ihmeellisessä tilassa, etteivät koe tarvitsevansa Jumalaa ennen kuin jotain todella radikaalia tapahtuu.
Herra Sebaot ei ole mikään lässynlässyn Jumala. Ilman Jeesuksen syntejä sovittavaa uhria kellään ihmisellä ei ole mitään asiaa Hänen Pyhyytensä luokse. Hän on peljättävä Jumala. ”Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa ” (Jes. 8:13) ”Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas; hän on kiivas Jumala.” (2. Moos. 34:14) ”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5. Moos. 13:4) ”Peljätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt.” (1. Sam. 12:24) ”Peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä” (2. Kun. 17:39)
