maanantai 22. maaliskuuta 2010

Blind chicken

Olin pari viikkoa sitten mukana kökässä eli eteläpohjanmaasta suomeksi käännettynä talkoissa. Tarinasta tulee hyvin pitkä, jos alkaa juurta jaksaen kertomaan, miten minä saatoin päätyä erään eteläpohjalaisen hiihtoseuran kisakökkään. Näin vaan kuitenkin kävi ja päivän numerolappujen jakamisesta kisailijoille sai kökkäpalkaksi ko. hiihtoseuran logoilla varustetun buffin.

Katselin muovikäärettä, jossa kyseinen putkihuivi oli ja siinä oli kuvia lukuisista eri tavoista, joilla buffia voi pitää. Silmääni osui tietysti erityisesti tyyli, jossa huivi peitti silmät ja tyylin nimi oli blind chicken eli sokea kana. Tähän tyyliin siis:

Ei tule heti mieleen, missä erityisesti tarvittaisiin tällaista blind chicken tyyliä paitsi että tässä blogissa se on kauhean kätevä kun ei halua tänne kauheasti omaan naamaansa. Tästä nyt kuitenkin hypin ontuvien aasinsiltojen blind chicken buffista hiihtoseuraan, hiihtoseurasta hiihtoon ja hiihdosta liikuntaa ylipäänsä. Ja kas kummaa, pääsin taas kana-aiheesta vähän kipeän asian äärelle.

Kukapa ei haluaisi olla hyvässä fyysisessä kunnossa? Kyllä minä ainakin haluaisin. Mutta se ei tule itsestään. Ei ainakaan sellaiselle, joka viettää päivästä suuren osan tietokoneen äärellä.
Blind chicken kuva on otettu tänään. En ollut hiihtämässä. Eräs kaverini oli voidellut sukseni ja toi ne minulle. Voi olla etten hiihdä näillä perinteisen suksilla ollenkaan tänä talvena. Luistelusuksilla olen hiihtänyt n. 25 km.. (hiihdossahan kuuluu aina mainita kilometrit..)

Sitä voi saada itsensä niin monenlaisiin kierteisiin ja vyyhteihin, jotka kahlitsevat milloin mitäkin. Liikuntapuolella olen ollut hyvin kahlittu. Loistava kierre tulee esimerkiksi siitä, kun saa tietokoneella olemisesta ja liikkumattomuudesta niskat ja hartiat niin jumiin, että moni liikunta vain pahentaa tilannetta. Tänään en viitsinyt mennä sen takia hiihtämään, kun tiedän että olisin vain saanut siitä ennestään jumissa olevat niskat vielä enemmän jumiin. Tarvitsisi niin paljon pystyä panostamaan kuntoutukseen ja rentoutukseen. Joka sitten taas on vaikeaa kun päivästä on tietokoneella reilusti yli 8 tuntia..

Hiihdon lisäksi haluaisin myös juosta. Parina viime vuotena en ole pystynyt siihen oikeastaan ollenkaan. Syy on ollut minusta mitä häpeällisin, ei sellainen mitä olisi kovin monelle viitsinyt kertoa: virtsanpidätys ei ole toiminut juostessa viime vuosina juuri ollenkaan. Syyt olen vain ottanut itseeni, että on niin huonot lihakset. Olikin jotenkin ihmeellistä saada tietää, että sisälläni olikin tuollainen ylimääräinen 6 dl:n nestepallo, joka varmasti on vaikuttanut tähän asiaan. Siellä se on ollut täysin piilossa, yhtään en ole voinut tietää tällaista salassa olevaa asiaa ja itseään on vain syyttänyt, vaikka syy olikin sairaus. Kiitos Herralle, että se selvisi. (Tosin voi olla, että vaiva ei silti ole täysin poissa. Tänään kuitenkin juoksin hieman pitkästä pitkästä aikaa mikä oli jo tarpeeksi ihmeellistä tähän tilanteeseen.)

Edelleen on kuitenkin vaikea saada itseään liikkumaan. Puuttuu vain se kunnon innostus. Kannustajaakaan ei ole, että omaan päähän se into tarttisi tulla. Jotenkin uskon että Jumala kuitenkin tällaistakin tahtomista ja tekemistä vielä vaikuttaa. Tavallaan leikkaus itse asiassa vähän jo edistikin tätä asiaa, jotenkin on nyt kiitollisempi kaikesta liikkumisesta mitä voi tehdä.

Kun vuosien saatossa voimavarat ovat olleet vähäiset, niin ei vain ole jaksanut montaa asiaa. Olen takertunut tässäkin asiassa lohdutuksena Jumalan Sanaan: ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen”. Kun voimavarat ovat vuosien saatossa olleet vähäiset, minulla on ollut kiinnostusta vain ”jumalisuuteen” jääden sitten vain siihen uskoon, että Jumala voi vielä kääntää elämäni niin, että joskus on virtaa vielä liikkuakin. Ja että jos ei ole niin sitten ei ole, ruumiini on kuitenkin Isän kädessä. Ylläolevassa Raamatunkohdassa ei moitita liikkumista, päinvastoin siitä todetaan olevan hyötyä. Mutta kuitenkin paljon vähemmän hyötyä kuin hengellisyyden harjoittamisesta. Loppupeleissä tämä kroppa kumminkin katoaa, oli se kuinka treenattu tai sitten kuinka huonokuntoinen hyvänsä. Vaan olishan se silti kiva asustella kropassa, jota ei satu ja joka jaksaa tehdä asioita.

Uskon, että Jeesus oli hyvin tosissaan kun hän sanoi tämänkin: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” ja ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Haluan uskoa, että minäkin voin saada vielä virtaa, aikaa, innostusta ja mahdollisuuksia liikkumiseenkin. Että Jumala voi näitä antaa, vaikkei niitä minussa itsessäni ole tai ne ovat olleet kaikki hyvin sidottuina ja monin eri syin ja tekosyin itselleni mahdottomia. (Onhan tämä homma jo hitaasti mennytkin eteenpäin, nyt minulla on jo hiihtoseuran buffi, pari vuotta sitten ei ollut vielä suksiakaan..)