Kesänä 2008 kun kanoja oli meillä ensimmäistä kertaa, en edes osannut haluta kukkoa, se kuulosti aivan liian pelottavalta, kanoissakin oli jo tarpeeksi uutta. Viime kesänä olisin jo halunnut kukon, mutta silloin niitä ei ollut kyseisessä kanalassa ollenkaan. Kukkopojathan lajitellaan pois jo aivan pieninä untuvikkoina ja viime kesän kanaerän kohdalta lajittelu oli sujunut niin täydellisesti, ettei yhtään kukkoa siinä joukossa tuossa kanalassa silloin ollut. Nyt tämä kesän osalta olen toivonut lajitteluvirhettä - että joku kiekukaulakin olisi joukkoon jäänyt. Sain vastauksena kysymykseeni, että kananuorikoissa näyttää siltä, että siellä saattaisi kukko olla. Ei kuulemma kieu vielä, mutta harja näyttää sellaiselta, että se hyvin voi olla kukko.
On kyllä huippujännää! Olisiko siellä mulle kukko kasvamassa? Koska se alkaa kiekumaan? Otan kanat aikaisintaan kesäkuun alussa (lainsäädännön mukaan kanoja ei saa aikaisemmin pitää ulkona, ellei niitä pysty eristämään luonnonlinnuista). Tässä on vielä 2,5 kk aikaa kukkopojallakin kasvaa aikuiseksi kukoksi. Voi vitsi, onkohan se nyt sitten oikeasti kukko..! Pelkään pettymystä, etten halua kauheasti ajatella asiaa.. Menee niin kuin menee. Mutta silti toivon kauheasti, että se olisi kukko ja se tulisi meille. Kiekumaan ja kukkoilemaan.
Onhan tässä sitten elämässä muutenkin erilaisissa odotuksissa oltu. Jotkut aiheet ovat olleet ihan järkyttäviä kesto-odotusaiheita. Yksi näistä tietysti omalla kohdallani puolison odottaminen. Se on kamalan vaikea aihe. Toisaalta tietää, että odotuksissa on paljon väärää sekä aivan itsekästä. Tarkoitan sitä, että kun ei oikein elämä innosta ja on vaikeaa, niin sitten vain suurin piirtein hyppää mielikuvitusmaailmaan, jossa joku ihminen tulee ja sitten kaikki muuttuu hyväksi. Täysin epärealistisia ajatuksia siis ja puhtaasti vain pakoa todellisuudesta, kun ei muuhunkaan pysty. Toisaalta sitten taas Jumala on muuttanut paljon asioita elämässäni, joitakin kipukohtia on poistunut tai ainakin lieventynyt, minun on parempi olla ihan noin ylipäätään, en koe, että tarvitsisi paeta niin kovasti enää mielikuvitukseen ja sitten kumminkin tämä tämmöisen ystävän tarve ei vain ole poistunut, vaikka joku muu kipukohta on tosiaan vähän helpottanut. Joskus ihmettelee, että mitä asioita vielä Jumalan täytyy muuttaa itsessä, ennen kuin tällä alueella voi tapahtua mitään.
Jumalan aikatauluun olen kuitenkin tässäkin asiassa aina halunnut luottaa. Jos nyt johonkin asiaan on pyytänyt johdatusta niin ainakin tähän. Sitä haluaisi oikein semmoisen ”järjestetyn avioliiton”. Niin, että järjestäjänä olisi Isä Jumala, joka tietää mitkä lapsensa sopivat parhaiten yhteen nyt ja tulevina päivinä.
Onhan tämä itse asiassa vähän hassu: Kesällä 2008 en halunnut kukkoa kanalaan. Samaisena kesänä 2008 koin, että Jumala osoitti minulle erästä ihmistä, miestä siis, ja minä olin oikeasti järkyttynyt, että mitä kertakaikkista Jumala nyt meinaat, eihän minulla ole tuon kanssa yhtään mitään yhteistä, että varmastikaan et nyt hänestä minulle mitään kaukaista kaveria kummempaan ole tarkoittanut. En hänen kanssaan juuri missään yhteyksissä sinä kesänä ollutkaan. Mutta niin sitten vain Jumala voi mieltä muuttaa, että kesällä 2009 olisin jo tosiaan halunnut kukon ja samana kesänä olisin jo kovasti halunnut tutustua tähän ihmiseenkin paremmin. Jotenkin vain se ei ollut sitten kuitenkaan käytännössä juurikaan mahdollista. Asiasta tuli minulle iso kipukin, vaikka edellisenä kesänä tilanne oli ollut aivan päinvastainen.
Voi nyt sitten vain arvata, kiinnostaako minua tänä kesänä se, että kasvaako kanalassa kukkoa ja aika paljon sitä enemmän, että voisiko tähän ihmiseenkin jo vähitellen tutustua. Vai olenko vain seonnut näissä kaikissa kanajutuissani ja muissa kuvitelmissani? En haluaisi kuvitella mitään olematonta. Tosin kaikenlaista on tullut vuosien saatossa kuviteltua muutenkin, ettei sekään nyt tässä konkurssissa sitten enää ihan kauheasti paina. Se mikä on Jumalasta toteutuu ja muuta en haluakaan. Nähtäväksi jää ja perästä kuuluu, miten tämä tarina tämän kesän osalta kirjoitetaan.
Sain muutama viikko sitten lahjaksi tällaisen kanavatyön. Sen on tehnyt 13-vuotias uskonsisar. Aivan mahtava! :)
