Olin tänään puoli päivää töissä. Työpäivään kuului liikuntapäivään osallistuminen. Oli vähän luentoa liikunnasta ja sitten lumikenkäilyä. Lumikengät muistuttivat minusta vähän kanan jalkoja (hyvin vähän, mutta kun elämä on mennyt kovin kanaiseksi niin sitten näkee kanoja kaikkialla..) Kiipesin lumikengillä laskettelurinteen reunaa ylös ja alas.
Illalla reilu kanalasta saatu munamäärä inspiroi minua käyttämään patalappuja ensimmäistä kertaa. Tein kääretortun eli pitkästä pitkästä aikaa oli uuni päällä. On jännä, että leivontaan suhtautuu ihan erilailla kuin ruuanlaittoon. Leivonta ei ole koskaan ollut minulle niin vastahakoista ja ahdistavaa kuin ruuanlaitto. Jotenkin ne ovat eri kategoriassa, kun toinen on periaatteessa päivittäistä ja "pakollista", toinen "harrastusta". En kyllä tästä huolimatta ole juurikaan viitsinyt leipoakaan, mutta se taas johtuu ensisijaisesti siitä, että kun tosiaan ei vain yksin itselleen viitsi leipoa ja olen ollut niin epäsosiaalinen, ettei juuri tuttavia ole kylässä käynyt.
Pidän sekä lumikenkäilyä että kääretorttua pieninä ihmeinä, jotka Jumala on johdattanut ja vaikuttanut minussa tekemään. Muutenkin nyt elän kyllä jotakin erikoista aikaa. Niin kuin näistä kirjoituksistakin huomaa, niin kirjoittelen enempi itsestäni ja vähemmän Raamatusta. Jotenkin on lepotauon aika. Olotilani on käsittämättömän levollinen. Välillä ihmettelen, että onko uskonelämäni mennyt jotenkin aivan pilalle, kun luen Raamattuakin vähemmän. Pohdin, että jos minusta on tullut nukkuva kristitty, joka miettii vain maallisia (tänään kävin katselemassa kaihoten persialaisia mattoja!). Sellaistahan tämä nyt tuppaa vähän olemaan, eikä se ole niin kivaakaan. Mutta sitten taas toisaalta otan tämän vaiheen nyt kuitenkin Jumalalta tulleena lepovaiheena. Ehkä tarvitsen oikeasti nyt aikaa vaikka näihin liikkumisiin ja leipomisiin ym. Jumala tietää ja toivottavasti antaa minulle taas jossain vaiheessa uutta intoa myös Raamattuun. Tai vie oikeaan tasapainoon näissä asioissa. Haluaisin olla kyllä jatkossakin enemmän kiinnostunut Raamatusta kuin ruuanlaitosta. Terveessä tasapainossa.
Tämän hetken tunnelmia ovat:
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni./ Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.”
”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme”
"Katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynökset ovat kukassa ja tuoksuavat." (Kork. V. 2:11-13)
