maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tekomunien ja -kanojen viikko

Viime viikolla kun menin paikalliseen markettiin ostamaan tehosekoitinta niin huomasin, että yhtäkkiä ”koko maailma” olikin innostunut kanoista ja tipuista ja munista! Lähes missä tahansa kaupassa kun kulkee, niin jotakin kanoihin liittyvää pursuaa hyllyistä. Ja kortit ovat täynnä tipuja ja munia. Itsestä tuntui suorastaan oudolta, kun yhtäkkiä kanat ovatkin tosi in. Normaalisti näen jotain kanoihin liittyvää silloin tällöin, mutta nyt niitä on joka puolella. Pääsiäiskanat ja munat ovat hyökänneet kaikkialle.

Näin kun on ihan aito kananystävä, niin tuntuu ihan naurettavalta tämä pääsiäistipuinvaasio. Feikkikanaa ja feikkitipua. Pari viikkoa sitten kun sai olla pitelemässä ihan oikeaa sirkuttavaa tipua kädessään, niin tosiaan tuntuvat aivan pöljiltä nämä keinotiput. Niin pöljiltä että tietää, ettei sellaisia kukaan pääsiäistä kauempaa jaksakaan katsella. Kun pääsiäinen on ohi, niin keinotiput lentävät tiehensä, niihin kyllästyy, kun eivät ole aitoja. Suklaamuniinkin kyllästyy.

Sitten kun alkaa miettiä että mistä nämä kanat ja puputkin nyt yhtäkkiä tosiaan ovat katukuvaan tulleet, niin ollaankin taas hyvien kysymysten äärellä. Miten nämä liittyvät pääsiäiseen? Eivät yhtään mitenkään. Munat ovat monissa pakanauskonnoissa hedelmällisyyden symboli. Kania taas on yleisesti pidetty kaikkein vilkkaimmin lisääntyvänä eläimenä. Kumpikin on pakanakulttuurien ”hedelmällisyysriitteistä” peräisin, siis symboleina. Kumpikaan ei millään lailla liity pääsiäiseen ellei sitten pääsiäistä vietetä alkavan kevään ja hedelmällisyyden puhkeamisen pakanallisena juhlana, mutta sitten siihen ei taas pitäisi sekoittaa mitään kristillistä sisältöä. Nämä pupuKristusgolgatasuklaamunatyhjähautamämmikoktailit ovat aivan järkyttäviä.

Tämä aika siis jotenkin tympäisee minua suuresti. Monet ihmiset innostuvat hetkellisesti kanoista samoin kuin pukeutuvat hetkeksi uskonnollisuuden viittaan ja heti kun on pääsiäisen jälkeinen tiistai, niin sitten laitetaan kanakoristeet sivuun ja Jeesus unohtuu totaalisesti ylösnousseena kaukaiseen taivaaseensa. Itsekin odotan oikeastaan pääsiäisen jälkeistä tiistaita, kun tosiaan pääsiäiseen liittyvä uskonnollisuuden ilmapiiri on mielestäni tosi kamalaa. Se on yhtä vähän aitoa, kuin kanakoristeet ovat aitoja kanoja. Elämä puuttuu kokonaan, on vain kuoret, ”näköisversio” ja pikkuisen sinnepäin. Tuntuu ihan naurettavalta, että ”koko maailma” pysähtyy viettämään muka Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen juhlaa, kun sitten kuitenkin pääsiäisen jälkeisenä tiistaina asialla ei enää näytä olevan yhtään mitään merkitystä.

Itse jotenkin ajattelen, ettei uskovien tarvitsisi ollenkaan mitenkään erikseen viettää pääsiäistä. Pääsiäinenhän on juhla jota vietettiin vanhan liiton aikana sen muistoksi kun israelilaiset vapautuivat Egyptin orjuudesta. Tuona Egyptistä lähdön iltana Jumala käski joka perhettä teurastamaan vuoden vanhan uroslampaan/vuohen ja sen veri piti sivellä ulko-oven ovenkarmeihin. Yön aikana enkelit surmasivat egyptiläisten perheiden esikoiset, mutta säästivät ne israelilaiset, joiden ovessa oli verimerkki. Israelilaiset olisivat jo aiemmin yrittäneet lähteä Egyptistä, mutta vasta tämän jälkeen faarao suostui heidän lähtöönsä ja he pääsivät matkalle luvattuun maahan. Tästä siis sana pääsiäinen eli ”pois pääseminen”.

Vanhan testamentin tapahtumat ovat esikuvaa Jeesuksesta ja tämä pääsiäisen tapahtuma oli esikuvaa siitä mitä tuli tiettynä pääsiäisenä n. 1500 vuotta myöhemmin (joku paremmin raamattua tunteva osaa sanoa tarkan ajan). Silloin täyttyi tämä pääsiäisuroslampaan esikuva eli Jeesus itse uhrattiin pääsiäisenä (tai siis päivää ennen, samana hetkenä kuin aikanaan israelilaiset olivat teurastaneet omat "kuolemalta pelastavat karitsansa"). Jeesuksen veri "ihmisen ovenkarmeissa” on merkki, joka pelastaa iankaikkiselta kuolemalta eli helvetiltä. Egypti kuvaa synnin maailmaa ja Egyptistä poislähtö matkalle lähtöä taivastielle ja seuraamaan Jumalaa elämän valinnoissa. Kaikki täyttyi täsmälleen esikuvan mukaisesti. Jeesus sanoi ristillä ”se on täytetty” ja antoi henkensä.

Ensimmäiseen pääsiäiseen ja sanoisinko ”viimeiseen pääsiäiseen” eli siihen kun Jeesus uhrattiin meidän syntiemme tähden liittyy tosiaan valtavan paljon esikuvallisuutta ja opetusta ja mielenkiintoisia asioita, joita en ollenkaan edes osaa yksityiskohtaisesti kertoakaan. Tarkemmin raamattua osaavat voisivat selittää lisäksi, koska tämä asia tarkallaan ottaen tapahtui, nykypääsiäinenhän vaihtelee koko ajan, ettei siitä ota mitään selvää. Toisekseen monet opettavat, että Jeesus ristiinnaulittiin torstaina ja nousi ylös sunnuntaina (eli oikeasti kolmantena päivänä eikä toisena, lapsena jo olin häiriintynyt että eihän se sunnuntai perjantaista mikään kolmas päivä ole vaan toinen..). (Raamatussa tosiaan lukee että ”Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä” (Matt. 12:40) eli ristiinnaulitsemisen on täytynyt olla torstai, kun ylösnousemuspäivä on viikon ensimmäinen päivä eli sunnuntai.) Tähän nykypääsiäiseen liittyy siis todella paljon kanojen ja pupujen lisäksi kaikennäköistä, mikä ei ollenkaan ole Raamatusta vaan tämmöisiä perinnäissääntöjä. Käsitän että Jeesus itsekin kehotti muistamaan kuolemaansa nimenomaan leivän ja viinin nauttimisen eli ehtoollisen yhteydessä eikä pääsiäisenviettona. (=”niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee”) (ympäri vuoden koska vain ja missä vain).

En muista koskaan kuulleeni, että joku olisi tullut uskoon pääsiäisaikana järjestetyissä passioissa, konserteissa tai ristisaatoissa tai että joku olisi sanonut kuinka pääsiäisen sanoma pysähdytti minut ja halusin kuulla lisää. Hyvä tietysti jos näin on tapahtunut, mutta silti en voi mitään sille ajatukselleni, että enempi pääsiäisenä ihmisillä menee päälle uskonnollisuusvaihde, kuin aito synnintunto ja pohdinta siitä onko menossa taivaaseen vai helvettiin. Sitä vain on niin kovasti opetettu että pitkänäperjantaina pitää olla hiljaa tai Jumala ei tykkää, tai muuta vastaavaa uskonnollista käyttäytymistä. Toisaalta sitten taas kuitenkin Jumalanpelkokin on hyvästä ja voi viedä hyvinkin oikeaan suuntaan, onhan asenteessa kuitenkin oikeankin suuntaista, jos käytös nousee aidosta halusta kunnioittaa Jumalaa. Onhan sitä itsekin aikanaan monta hiljaista pitkäperjantaita viettänyt ihan aidossa Jumalanpelossa. Nyt on vaan ihanaa kun saa tietää, että Jeesus oikeasti kuoli minunkin takiani ja ilo siitä on ympäri vuoden.

Koitan nyt sitten taas lusia läpi tämänkin pääsiäisajan ja toivottavasti sinä aikana tulisi jotain oikeasti puhuttelevaakin, mikä jäisi myös elämään. Eiväthän ne sen huonompia päiviä ole jos eivät parempiakaan. Lomapäiviä kumminkin :) Ja mämmiä en ole vielä tänä vuonna syönytkään, se asia pitää korjata pikimmiten!