Mietin, mikä olisi voimia antavaa ruokaa ja mieleen tuli tietysti raaka kananmuna! Niinhän on äitikin opettanut. Nyt olen raaka muna -ruokavaliolla. Yksi raaka muna päivässä. Kyllä siitä pitäisi meikäläiseenkin voimia tulla, kun kerran samoilla raaka-aineilla valmistuu myös täydellinen tipu. (Syön siis tietysti muutakin ruokaa, mutta lisäksi tämä raaka muna. Jos minulla olisi asunnollani joku kunnon sekoitin, tekisin munajuomaa munasta, marjoista ja hunajasta, mutta kun ei ole, niin nieleksin munan muulla tavoin. Tietty vois yrittää myös hommata sekoittimen, mutta kun olen niin laiska.)
Fyysiset voimat ovat nyt normaalia vähäisemmät, mutta toisaalta se on ollut vain hyvä asia. Sairasloman aikana on ehtinyt miettiä myös muita elämän alueita. Tietyllä lailla psyykkistä energiaa minulla on ollut aina aika vähän. Elämässäni on ollut paljon masennusta, joka on vienyt paljon voimia lähes kaikesta. Olen tietyllä lailla pitkäänkin ihmetellyt tätä masennusasiaa ja löytänyt syitä siihen erityisesti muista ihmisistä. Kun minua on kohdeltu näin ja näin ja sitten olen tullut araksi jne, jne. Luulen, että tämä tämmöinen ”inhimillisen ymmärryksen polku” on pitänyt käydä läpi tässä asiassa, mutta sekään ei ole tuonut lopullista vapautumista ahdistuksesta. Nyt aivan viime päivänä on taas löytynyt jotain aivan uutta asiaan.
En tiedä miten Jumala sen teki, mutta jotenkin vain. Olen saanut tulla aivan uudella tavalla tietoiseksi syntisyydestäni. Sellaisista synneistä elämässäni, jotka todella ovat kahlinneet minut ja niiden seuraukset aiheuttaneet myös masennuksen. Minun on suorastaan pakko kertoa näistä synneistä tässä, sillä toivon voivani parantua tästä masennuksestakin: ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (Jaak. 5:16)
Jotenkin olen saanut havaita, että olen aivan järkyttävän ylpeä ihminen. Ja kun kerran ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä”, niin lankeemukseen se minullakin on johtanut, aivan erityisesti valehtelemiseen. Ylpeyteni ja siitä johtuva valehtelemiseni on estänyt minulta monta asiaa. Erityisesti se on tuhonnut yhteydet moniin ihmisiin. Kun olen niin ylpeä enkä ole pystynyt myöntämään heikkouksiani, olen antanut itsestäni hyvin valheellisen kuvan monille. Toisaalta moni ihmissuhde on jäänyt täysin muodostumatta, kun olen ollut niin ylpeä, etten ole edes pystynyt ja uskaltanut tulla ihmisiä lähelle, koska olen jo etukäteen halunnut olla näyttämättä itsestäni heikkouksiani. En halua kertoa kuinka en osaa jotain asiaa ja epäonnistumisen pelossa monta asiaa on jäänyt tekemättä. Ylpeyteni estää minua tekemästä asioita, joihin Jumala kehottaa.
Elän todella vahvasti valheessa. Erittäin ulkokultaista elämää. Elämäni on kuin huone, joka päällisin puolin näyttää äkkiseltään suhteellisen siistiltä, mutta kun avaa kaapinoven, niin kauhea kaaos vyöryy päälle. Ylpeyteni estää esittelemästä kaappeja. Siksi minulla ei varmasti ole ollut juuri kovin läheisiä ihmissuhteitakaan. En ole halunnut päästää ketään katsomaan likaa ja sotkua täynnä olevia kaappeihin. Olen ollut niin ylpeä, etten ole halunnut katsoa sinne itsekään. Lopputuloksena on ollut vain käsittämätön häpeä omasta itsestään.
Elämääni on muodostunut valheiden vyyhti, joka etoo minua. Kaapin pimennosta löytyy mm. hyvin tiivis ja tunnerikas yhteydenpito erääseen tahollaan naimisissa olevaan mieheen. Olen valehdellut mennen tullen ties kuinka monelle ”ettei siinä ole mitään”, vaikka on ollut aikoja, että ajatukseni ovat pyörineet vain ja ainoastaan tämän ihmisen ympärillä. Olen tiennyt, ettei hän ole kertonut yhteydenpidostaan minuun puolisolleen ainakaan alkuunkaan koko laajuudessaan ja olen ollut osaltani kartuttamassa valheiden verkkoa myös heidän välilleen. Tämä ahdistaa minua kovasti.
Ylpeyteni ja siitä johtuvan epäonnistumisen pelkoni tähden olen jättänyt tekemättä elämässäni monta asiaa. Ihmissuhteet ovat jääneet hyvin pinnallisiksi, koska en ole kyennyt olemaan aito itseni, vaan olen pitänyt jos jonkinlaista roolia milloin kenenkin kanssa. Ylpeydessäni haluaisin, että ihmiset pitäisivät minusta ja tämän takia olen päätynyt rooleihin, joiden lopputuloksena on ollut kuitenkin eristäytyminen eivätkä aidot ihmissuhteet. Ylpeydessäni olen halunnut että ihmiset ottaisivat minuun yhteyttä, enkä minä ole kyennyt ottamaan yhteyttä moneenkaan. Ylpeyteni tekee minusta hyvin yksinäisen.
Ylpeys on johtanut myös kateuteen. Olen kuin Kain, joka kateudesta tappoi veljensä, koska Jumala katsoi Aabelin uhrilahjan puoleen. Oma kateuteni kohdistuu nimenomaan erityisesti uskoviin veljiin ja sisariin ja todellakin tähän samaan asiaan kuin Kainin kateus, eli kun Jumala käyttää jotakuta toista uskovaa. Kateus mustaa mieleni, kun kuulen kuinka Jumala on toiminut jonkun ihmisen kautta (ei tosin aina, en tiedä miksi joillekin olen kateellinen ja joillekin en). Olen niin ylpeä, että haluaisin, että minut jotenkin huomattaisiin, ylpeydessäni pidän itseäni muita parempana. Minulla ei ole palvelijan sydäntä, haluan vain kertoa ”totuuksia”, olla pidetty ja olla oikeassa.
Minua murehduttaa syntini ja pelkään, että olen niin ylpeä, etten pysty tunnustamaan näitä asioita niille ihmisille, joille ne pitäisi oikeasti kertoa, helppohan se tässä on kirjoittaa. Rukoilkaa minun puolestani! Rukoilen itse, Isä, ole minulle syntiselle armollinen. Pyydän, että voisin vielä päästä vapaaksi tästä valheiden verkosta ja että saisin kuolla itselleni niin, että voisin vielä joskus pystyä aitoihin ihmissuhteisiin, joissa en esittäisi mitään, vaan voisin olla juuri niin vajavainen kuin olen. Kiitos Jeesus, että Sinä rakastat syntisiä ihmisiä ja olet tullut päästämään vangitut vapauteen.
