Minulla on ollut pitkään kananpoikaongelma. Se on liittynyt untuvikkojen väriin. Kun ovat niin kertakaikkisen keltaisia ja minä olen suuresti inhonnut keltaista. Tämä keltaisuuteen liittyvä ahdistus on ollut niin kauan kuin muistan. En ole pitänyt mistään keltaisesta. Se on ollut hyvin ahdistava väri. On ollut täysin selvää, etten itse ole pystynyt pukeutumaan keltaiseen, mutta se on ahdistanut myös muiden pukeutumisessa ja muutenkin. Olen pitkään ihmetellyt mikä tämä antipatia keltaista kohtaan on. (Antipatiaa on ollut myös punaista kohtaan, mutta vielä pahempana keltaista kohtaan).Vuosi sitten olin jossakin viestintäkoulutuksessa ja siinä yhtenä keventävänä ohjelmanumerona oli sellainen, että lattialla laitettiin eri värisiä lappuja ja sitten piti mennä sen värin kohtaan, joka eniten veti itseä puoleensa. Menin turkoosin kohdalle ja kun luettiin, mitä sen värin kohdalle meneminen luonteessa tarkoittaa, minusta tuntui, että aivan paljastuin. Minua suorastaan hävetti, kun kaikki tuntui osuvan niin kohdalleen siinä turkoosianalyysissä. Siinä oli tällaisia asioita kuin ”Rauhallinen, sisäänpäin kääntynyt, taipumus melankoliaan, voimakastahtoinen, diplomaattinen, kärsii itse uskalluksen puutteesta.” En ikipäivänä olisi voinut mennä keltaisen kohdalle, se väri oli silloin niin luotaantyöntävä. No, eipä nuo ominaisuudet mitä keltaisesta sanottiin minuun oikein olisi siinä tilanteessa soveltuneetkaan: ”Ulospäinsuuntautunut, ystävällinen, sosiaalinen ja eläytyvä, puhelias ja hauska, innostuva ja innostava, pinnallinen, ailahtelevainen, kuriton.” Olin silloin tosiaan vain melankolinen ja arka ja turkoosianalyysi tuntui osuvan täysin kohdalleen.
Olen tosiaan miettinyt, että miksi minulla on ollut niin kipu tästä keltaisesta. En ole meinannut kestää sellaisia ihmisiäkään, jotka ovat ”keltaisia”. Olen tavallaan kadehtinut heitä, toisaalta heidän iloisuutensa on suorastaan sattunut oman melankolian keskellä. Olen kuitenkin ihmetellyt, että kun kerran Jumala on luonut kaikki väritkin, niin onhan tämä käsittämätöntä, että minä sitten näin inhoan keltaista ja punaista ja niitä piirteitä, joita ne jotenkin heijastavat. Olen ajatellut, että kyllähän sitä kaikista väreistä kuuluisi ihmisen voida pitää, eikä niin että joku ärsyttää ihan kauheasti. Noin vuosi sitten näin erään ihmisen keltaisen sohvakaluston ja jotenkin sekin jäi niin mieleen. Että miten jollakin voi olla keltainen sohvakalusto. En ollut ollenkaan sinut sen keltaisuuden kanssa, vaikka kaikella lailla sisustus oli erittäin hyvän maun mukainen. Ahdisti vain se ”vahvuus” tai jokin sellainen, kun tietää ettei itse pystyisi tuohon ”keltaisuuteen”.
Käsittämätön juttu on se, että viimeisen vuoden aikana tässä asiassa on tapahtunut valtava muutos. Jumala on tehnyt jotakin ihmeellistä duuniansa minussa. Minä olen alkanut pitää keltaisesta! Ja punaisesta! Merkittävä taitekohta tälle asialle oli viime syksynä kun sain olla viikon matkalla Israelissa ja jotenkin oli niin Jumalan läsnäolo sillä reissulla. Kun tulin takaisin Suomeen ja menin sitten jossain vaiheessa muuten vain vaatekaupoille niin huomasin suorastaan järkytyksekseni, että minähän pidän punaisesta ja voisin melkein vaikka ostaa keltaistakin! Äimistelin itsekseni että eihän tämä voi olla totta! Sisäinen maailmani on todella muuttunut! Nyt jälkeenpäin eivät enää ”keltaiset” –ihmisetkään ärsytä vaan huomaan että minussa itsessäkin on niitä ominaisuuksia. Ja se keltainen sohvakalusto vaikuttaakin nyt tosi sopivalta. Puhumattakaan siitä kuinka ihanan keltaisia kananpojat ovat.
Suurin todistus Jumalan muuttavasta voimasta tässä keltaisuusasiassa on se, että olen tänään hommannut itselleni tulevaan merkittävään perhejuhlaan keltaisen juhlavaatteen. KELTAISEN. Ja se on niin todella keltainen. Käsittämättömän keltainen. Laitan tähän kuvan, mutta todellisuudessa vaate on vielä huomattavasti vahvemman keltainen kuin miltä se tässä näyttää. En vielä vuosi sitten olisi mitenkään voinut pukeutua tämän väriseen vaatteeseen, en mitenkään. Ja tänään, kaikista mahdollisista sateenkaareen väreistä, mitä vaateliikkeessä oli tarjolla, halusin ottaa juuri keltaisen. Never say never ja Jumalalle mikään ei ole mahdotonta!
On se niin keltainen. Ja livenä vielä paljon keltaisempi!